WRESTLEMANIA 33
WrestleMania, vuoden suurin ja kaunein tapahtuma järjestettiin nyt historian 33. kerran. Kuumassa Floridassa Orlandon auringon alla järjestetty ppv oli niin kutsutun "Booked By Eran" ensimmäinen WrestleMania, ja monessa mielessä tämä Mania oli tosiaan aikamoinen muutos verrattuna vaikkapa viime vuoden versioon. Ja vaikka Jay Parryn ja Pete Cheetahin (sekä ilmeisesti NXT:n buukkaajaksi nousseen Ed Leavesin) johtaman buukkaustiimin nyky-WWE:stä voikin olla montaa mieltä, niin on pakko todeta, että olihan tämä Mania paljon kiinnostavampi ja paljon suuremmalta tuntunut tapahtuma kuin vaikkapa viime vuoden väsynyt mahaplätsi. Toki on totta, että paikoitellen tämä WM oli yhtä pelottavaa katsottavaa kuin autokolari, mutta toisaalta painiviihdettä katsoessa katson mielummin vaikka autokolaria kuin maalin kuivumista. Mutta palataan näihin vertauskuviin myöhemmin...
Selostustiimissä oli illan aikana aikamoista vaihtelua. SD:n puolella selostuksesta vastasivat käytännössä koko illan Tom Phillips, David Otunga ja Daniel Bryan. Raw'n puolella sen sijaan illan aloittivat Michael Cole, Corey Graves ja Byron Saxton. Gravesin ja Saxtonin välisen ottelun ajan Colen selostuspareina kuultiin kuitenkin JR:n ja Kingin ääntä. Loppuillasta Colen seuraksi puolestaan lyöttäytyivät Graves ja Curtis Axel. Backstage-haastattelijana nähtiin Mike Rome. Kansallislaulun lauloivat tapahtuman alussa Charlotte ja Bayley. Ja mikä parasta - tässä tapahtumassa oli mukana myös historian ensimmäisen kerran ajan SUOMALAINEN SELOSTUSTIIMI! Suomalaisesta selostuksesta vastasivat Michael Majalahti ja Renny Harlin. Itse tosin tajusin tämän vasta siinä vaihessa, kun Starba ja Renny nähtiin lyhyesti ruudussa. Vaihdoin loppushow'n ajaksi suomalaisen tiimin puolelle ihan kiinnostuksesta, mutta täytyy todeta, että en toiste varmaan samaa tee, jos suomalaista selostusta toistekin Network-lähetyksissä kuullaan. Starba oli suurimman osan ajasta lähinnä rasittava, Harlinin painitietämys puolestaan oli hävettävän heikkoa.
Mutta! Ennen kuin mennään itse päätapahtumaan, otetaanpa arviossa tällä kertaa poikkeuksellisesti huomioon myös Kickoff-tapahtuman ottelut. En yleensä käsittelä näissä a rvioissa Kickoff-tapahtuman osuutta, mutta nyt oli sentään WM ja niin kovan luokan ottelut myös Kickoffissa, että tehdäänpä poikkeus. Kickoff-paneelissa nähtiin tällä kertaa todella erikoinen kokoonpano: Renee Youngin paikan ottaneen Charly Caruson seurana olivat Brutus Beefcake, Jerry Lawler ja Vince McMahon. Aika... Tuota... No, suosittelen tsekkaamaan.
Mojo Rawley & Alexa Bliss w/ Tammy Rawley vs. Pappa Rawley & Mamma Rawley - Pappa's Special Match
Ilta alkoi Kickoffin puolella todella henkilökohtaisella ja todella erikoisella ottelulla, kun Mojo Rawley ja Alexa Bliss kohtasivat "Pappa's Special" -ottelussa Mojon oman isän ja äidin Pappa ja Mamma Rawleyn. Ei siis suinkaan mitään Mojon vanhempia näytteleviä oikeita painijoita, vaan IHAN OIKEAT MOJON ISÄN JA ÄIDIN. Siis kaksi ihmistä, joilla ei ollut minkäänlaista painikokemusta tai varmaan edes minkäänlaista painikokemusta. Ottelun jälkeen tosin epäilen Mojon vanhempien vetäneen jonkinlaisen Performance Centerin pikakurssin, koska vaikka kumpikaan ei mitään varsinaisia oikeita painisuorituksia tässä ottelussa tehneet, niin sekä Pappa että Mamma hoitivat kehässä liikkumisen ja muut alkeelliset hommat hämmästyttävän hyvin. Mutta siis vielä ottelun taustasta: kaikki alkoi siitä, kun Mojon isä Pappa ilmestyi Mojon rinnalle ruutuun ja alkoi patistella Mojoa etsimään naisen itselleen. Mojo ihastuikin Alexa Blissiin, joka yllättäen osoitti vastaavia tunteita Mojoa kohtaan. Aikaisemmin ylimielinen Alexa suli Mojon rakkauden ansiosta ja kääntyi faceksi. Samalla kuitenkin Mojon isä Pappa Rawley alkoi muuttua paljon tympääntyneemmäksi, ja lopulta Royal Rumblen jälkeen Pappa teki sokeeraavan heel-turnin kääntymällä poikaansa vastaan ja ilmoittamalla, että Alexa ei olisi tarpeeksi hyvä nainen Mojolle. WM-kauden aikana kuvioon liittyi myös Mojon äiti Mamma, joka oli Pappan kanssa samaa mieltä, sekä Mojon sisko Tammy Rawley, joka lyöttäytyi veljensä avuksi. Pappa sai myös WM-kauden aikana avukseen Vaudevillains-kaksikon, jonka Mojo kohtasikin Elimination Chamberissa ottelussa, jonka häviämällä hän olisi joutunut eroamaan Alexasta. Mojo kuitenkin voitti ottelun, mutta Pappa ei edelleenkään luovuttanut, vaan haastoi Mojon tähän Pappa's Special -otteluun, jossa oli kovat panokset: Jos Mojo ja Alexa häviäisivät, he joutuisivat eroamaan. Jos Pappa ja Mamma häviäisivät, he joutuisivat jättämään WWE:n lopullisesti. Stipulaatio tarkoitti käytännössä oikeastaan vain sitä, että ottelu päättyisi ainoastaan Mojon tai Pappan luovutukseen.
Huh huh, jos haetaan illan suurimpia yllättäjiä, niin sen on melkein pakko olla tämä. Etukäteen ajattelin, että Mojon, Alexan ja kahden painitaidottoman vanhuksen välinen ottelu ei voi olla mitään muuta kuin parhaimmillaan hauskaa wrestlecrapia. WWE oli kuitenkin päättänyt pistää tähän Kickoff-show'n ensimmäiseen otteluun todellakin kaiken peliin, ja moni onkin dirt sheeteissä aiheellisesti kysynyt, miksi ihmeessä tämä ottelu oli edes Kickoffin puolella. Itse olisin nostanut tämän pääshow'hun esimerkiksi Baron Corbin Manhood Memorial -ottelun tai jopa TLC-ottelun tilalle. No, nyt mentiin tällä WWE:n ratkaisulla, ja toki tämä matsi toimi näin Kickoffissakin pirun hyvin kiinnostuksen herättäjänä - ehkä jopa liian hyvin? Ottelussa tosiaan koko nelikko pisti kaikkensa peliin siinä määrin, missä pystyivät: Aivan ehdottomasti vuoden kehittyneimmän painijan tittelistä kamppaileva Mojo veti taas hurjaa meiningiä ja tarjoili näyttäviä liikkeitä. Daredevil-tyylin omaksunut Alexa Bliss veti hurjan Twisted Blissin tikkaiden päältä. Ja vaikka Pappa tai Mamma Rawley eivät osannetkaan painia, he olivat silti rooleissaan aivan erinomaisia, ja erityisesti Pappan suoritus tikkaiden päältä oli huikea. Ottelun tasoa paransi toki huomattavasti se, että Vaudevillainsit pyörivät kehässä suurimman osan ottelusta ja ottivat nimenomaan Mojon täräyttämät hurjat liikkeet näyttävästi vastaan. Eikä tässäkään tietty ollut kaikki, vaan Mojon ystävä Hulk Hogankin sekaantui tähän otteluun monsteriautonsa kanssa. Ottelun lopetus oli sitten todellinen spesiaaliswerve, ja täytyy myöntää, että itse nautin siitä kovasti. Toki näin kyynisenä smarkkina voi hieman kritisoida WWE:tä siitä, miksi helvetissä pitää buukata WrestleManiaan tällaisilla stipulaatioilla hehkutetun ottelun, jos mitään niistä stipulaatioista ei haluta edes toteuttaa... No, tästä huolimatta tämä ottelu oli varmasti niin hyvä kuin näistä lähtökohdista ottelu vain voi olla.
*** (15:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
No Contest
Kickoff-lähetyksestä lähtien tasaisesti koko illan ajan saimme myös nauttia Kaliston Suomi 100 Challengesta. Ai että, nautin suuresti näistä huumoriangleista WM:ää katsoessa! Ne toimivat juuri sopivina huumoripläjäyksinä ja tunnelman keventäjinä aika raskaan ja brutaalin WrestleManian keskellä. Oli hauska katsoa, kun Kalisto heilui "Rääkkylän metsikössä" Parantaisen mökillä ja kiskoi kaljaa sen minkä ehti. Haasteen huipennus nähtiin toki sitten vielä kehässä, jonne Parantainen raahasi umpikännissä olevan Kaliston. Ja mikä parasta, huipennuksessa nähtiin jopa itse Sunny. Todellista painiviihdettä, hyvää wrestlecrapia. Tämän tarkemmin en ala sselostaa pätkien tapahtumia tässä.
The Neville (c) vs. Kevin Owens - WWE United States Championship
Kickoff-lähetyksen toisena otteluna nähtiin sitten The Nevillen ja Kevin Owensin välinen taistelu US-mestaruudesta. Feud oli alkanut kirjaimellisesti saman tien, kun Nevillen ja Curtis Axelin vihanpito oli saatu päätökseen FastLanen ainoassa hyvässä ottelussa. Heti tuon ottelun jälkeen Nevillen kimppuun hyökättiin siis mystisesti, ja myöhemmin paljastui, että tuon hyökkäyksen takana oli järkensä totaalisesti menettänyt Kevin Owens. Owensilla oli vanhoja kaunoja "Adrianiksi" kutsumaansa Nevilleä kohtaan, ja WM:ään tullessa Owens muun muassa uhkasi The Nevillen siskon henkeä.
Vaikka annan tälle ottelulle tismalleen saman arvosanan kuin äskeiselle matsille, tämä on monessa mielessä oikeastaan täysi vastakohta edelliselle ottelulle. Tämä oli nimittäin nyt sitten monessa mielessä juuri hyvin tyypillinen esimerkki hyvästä Kickoff-ottelusta. Ei mitään suuria yllätyksiä, ei mitään maailmaräjäyttävää painia tai älyttömän kovaa spottailua, mutta silti kahden hyvän painijan hyvä ottelussa, jossa nähtiin näyttäviä liikkeitä ja muutama todellinen huippukohta. Kyllä tämäkin olisi toiminut ihan hyvin "oikean" WrestleManian puolella, mutta superbuukatussa kortissa tämä Owensin ja Nevillen välinen US-mestaruuskamppailu oli juuri sopiva koitos Kickoffin puolelle. Hyvää puhdasta painia, sitä ei nyky-WWE:ssä ole liikaa. Ottelun jälkeen Owens menetti sitten mielenterveytensä lopullisesti, ja riuskat turvamiehet raahasivat hänet pakkopaidassa pois paikalta.
*** (10:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
The Neville (Red Arrow)
Varsinaisen WrestleManian aloitti sitten (Charlotten ja Bayleyn laulun jälkeen) aika... noh, erikoinen angle. Monet ovat arvioissaan kritisoineet tätä anglea todella vahvasti erityisesti sen takia, että tämä ei sopinut WrestleManian aloitukseksi ollenkaan, ja siitä minun on tavallaan pakko olla samaa mieltä. Parina viime vuotena on totuttu siitä, että WrestleMania on alkanut illan "hostin" puheella ja kenties jonkun legendan hyvän mielen comebackilla. Nyt tarjolla oli ennemminkin "Go home Raw'hon" tai SD:hen sopinut angle. Toisaalta sitten taas juuri tämä erikoisuus ja poikkeuksellisuus kuvaa tätä nykyistä Booked By Eraa: juuri tämän aikakauden buukkaukselta voikin odottaa, että WrestleMania alkaa jollain näin sekopäisellä. Joten pakko myöntää, että loppujen lopuksi minä kyllä nautin tästä. Kane saapui siis kehään työntäen ruumisarkkua, jonka sisällä oli Big Show'n vaimo Bess. Samalla Show itse oli lukittu jonnekin mystiseen paikkaan, josta hän sitten osallistui tilanteeseen titantronin välityksellä. Ja lopulta meille sitten selvisi, että mystinen B.S. oli yhden illan paluunsa tehnyt Steve Borden - Sting! Olihan tässä nyt sellaista räjähtäväistä meininkiä, että jollain sairaalla tavalla tämä viritti nimenomaan WrestleMania-tunnelmaan.
AJ Styles vs. CM Punk
WrestleManian ensimmäinen ottelu oli sitten puolestaan hyvin toisesta maailmasta verrattuna vaikkapa äskeiseen aloitussegmenttiin. CM Punkin ja AJ Stylesin kuvio on ollut WrestleMania-kauden yksi järkevimmistä, mutta samalla kieltämättä myös yksi tylsimmistä. Punkin ja Stylesin kuviota voi nimittäin vain vaivoin edes kutsua oikeastaan feudiksi: Punk siirtyi siis parin viikon Raw'ssa sekoilun (ei enää muistella Punkin comebackia alkoholistina ja seuraavan Raw'n kamalaa promoa) jälkeen SD:hen, jossa hän yritti aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä vanhalla kunnon "Best in the World" -gimmickillä. Tuo sitten tietenkin onnistui niin, että Punk haastoi SD:n parhaan painijan ja viime hetkellä ennen WM:ää päämestaruuskuvioista pois tippuneen AJ Stylesin WrestleMania-otteluun. Punk ja Styles olisivat halunneet painia WM:n Main Eventissä, mutta Punkin kanssa pahoihin erimielisyyksiin ajautunut SD:n GM Brad Maddox ei olisi edes halunnut antaa tälle ottelulle ollenkaan paikkaa vuoden suurimassa tapahtumassa. Lopulta Styles ja Punk tekivät kuitenkin yhteistyötä saadakseen mahdollisuuden vuoden kovimpaan otteluun. Keskenäistä riitaa Punkilla ja Stylesillä ei siis ollut - oikeastaan päinvastoin. He vain halusivat tämän ottelun voidaakseen osoittaa olevansa yhä maailman parhaat painijat.
Mitäpä tähän voi sanoa? Olen ollut tämän kuvion suuri fani, koska mielestäni on jotenkin hauskaa, että WWE kiusoittelee tämmöisessä kuviossa tavallaan fanien kustannuksella ja tiedostaa itse sen, että tämä Booked By Era on tullut jo tunnetuksi vähäisestä huippumatsien määrästä. Nyt sitten vielä ennen ottelun alkuakin Brad Maddox yritti tulla estämään ottelun alkamisen, mutta ei tietenkään onnistunut tavoitteessaan, vaan sen sijaan Punk ja Styles pieksivät Maddoxin yhdessä - ja aloittivat sitten vuoden toistaiseksi parhaan ottelun. On oikeastaan turha edes alkaa käydä tätä ottelua sen tarkemmin spotti spotilta läpi, koska tämä on ottelu, joka jokaisen kannattaa katsoa itse. CM Punk ja AJ Styles WrestleManiassa. Aikaa lähes 20 minuuttia. Molemmilta ihan hurjia suorituksia (esim. Shooting Styles Press ulos kehästä). Joku ihan viimeinen silaus tästä jäi vielä puuttumaan, jotta tämä olisi noussut puhtaasti täydelliseksi otteluksi, mutta tällaisenaankin tämä oli MOTYC ja yksi koko viime vuosien parhaista otteluista WWE:ssä. Aivan mahtavaa. Ja ottelun jälkeen Steve Austin teki sitten vielä yllätysesiintymisen ja tarjoili Stunnerit sekä Punkille että Stylesille. Olen oikeastaan hieman yllättynyt, miten tyytyväisiä nettifanit ovat olleet tuohon Austinin esiintymiseen - mieshän käytännössä siis hautasi Punkin ja Stylesin sen jälkeen, kun kaksikko oli vetänyt 20 minuutin huippuottelun. Mutta ilmeisesti se on ihan ok, koska kyseessä oli Steve Austin. Auta armias, jos Austinin tilalla olisi ollut vaikka Roman Reigns...
****½ (18:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
CM Punk (Go To Sleep)
Brock Lesnar w/ Paul Heyman vs. BiHive (Ali & Big E & Crews & Naomi & Fox & Gable) - 6 on 1 Handicap Match
Tuskin kovin moni olisi vielä vähän aikaa sitten odottanut, että Brock Lesnar alennettaisiin painimaan WrestleManiassa 6 on 1 Handicap -ottelussa WWE:n uutta pervoilijaporukkaa vastaan homofobiaa sisältävän feudin huipentavassa ottelussa. Niin kuitenkin oli parin viime kuukauden aikana käynyt, ja tässä sitä nyt oltiin. Brock Lesnarin ja BiHiven feud alkoi siis Royal Rumblessa, jossa BiHive eliminoi Lesnarin, minkä jälkeen Lesnar raivostui täysin ja kosti teon koko BiHive-porukalle. Tuosta lähtien Lesnar ja BiHive olivat sitten olleet toistensa kimpussa - lähinnä Lesnarin aloitteesta, koska hän halusi tehdä tästä mustasta homostelijaporukasta lopun. BiHivella oli toki viime aikoina ollut omiakin ongelmia Lesnarin lisäksi: Sexual Chocolate oli eronnut porukasta FastLanen jälkeen, ja Chad Gable oli - kyllä - ampunut porukan johtajan Cedric Alexanderin, koska Alexander oli erottanut Gablen ystävän Jason Jordanin BiHivesta ja aiheuttanut tämän elämän romahtamisen. Alexanderia ei ollut tuon jälkeen nähty ruudussa, ja ulkopuolelta BiHiveen tunkeutunut Mustafa Ali oli ottanut koko joukon johdettavakseen. Nyt WM:ssä nähtiin sitten vielä todellinen ylläri, kun Big E:n, Apollo Crewsin, Naomin ja Alicia Foxin lisäksi Ali marssitti kehään Chad Gablen, joka oli nyt siis liittynyt BiHiven puolelle.
Vaikka aluksi naureskelin Lesnarin aseman tippumiselle WWE:ssä, itse olen oikeastaan hyvin tyytyväinen siihen, että Lesnar nähtiin vaihteeksi ihan toisenlaisessa kuviossa. Jatkuvat päämestaruusottelut, isojen nimien murskaamiset ja vastaavat olivat kyllä alkaneet jo kyllästyttää. Todellinen painajainen olisi ollut se, jos WrestleManiassa olisi nähty vielä joku Lesnarin ja Goldbergin uusintaottelu, josta viime vuoden lopulla huhuttiin kovasti. Tämä BiHive-matsi oli sen sijaan paljon virkeämpi, ja itse asiassa tämä oli matsinakin ihan hyvä. Ei toki mikään suuri mestariteos, koska osa ajasta meni yleiseen BiHive-sekoiluun ja koska ottelussa oli kaksi vain hyvin ohuesti painitaitoiseksi luokiteltavaa naista. Ottelu oli kuitenkin buukattu hyvin, ja Lesnarin lisäksi erityisesti Gable näytti tässä matsissa oikein hyvältä. Lopetus oli puolestaan... kiinnostava. Ottelun jälkeen saatiin sitten vielä WrestleMania-moment, kun "Jumala" Cedric Alexander teki paluunsa.
**½ (10:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
BiHive (Big E pinned Lesnar after a Happy Ending)
Team Graves (Graves & Runnels & Axel & Ryback & eMMA) vs. Team Saxton (Saxton & Lun & Cesaro & Parantainen & Marie) - 5 on 5 Elimination Match
Uskokaa tai älkää, mutta vuoden 2017 WrestleMania-kauden yksi kuumimmista feudeista oli todellakin selostajien välinen kuvio. Ja vaikka WWE:llä onkin varsin huonoja kokemuksia selostajien välisistä feudeista ja niiden yhdistämisestä WrestleManiaan, tällä kertaa luotto tämän kuvion hyvään hoitamiseen oli kova. Raw'n selostajien Byron Saxtonin ja Corey Gravesin vihanpito oli nimittäin kehittänyt upeasti pikkuhiljaa ilkeästä sanailusta suoranaisiksi tappouhkauksiksi ja väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Lopulta ei ollut siis muuta mahdollisuutta kuin buukata WrestleManiaan ottelu, jonka häviäjä joutuisi jättämään Raw'n selostuspöydän. Koska Graves ei ollut kuitenkaan enää painikunnossa ja koska Saxton ei ollut koskaan kummoinen painija, päätti WWE tehdä tästä 5 on 5 -elimintiottelun, mikä lisäsikin ottelun kiinnostavuutta huomattavasti. Molemmat miehet valitsivat nimittäin varsin kiinnostavia nimiä joukkueisiinsa, kuten kuvasta näkee.
Kehuin Kickoff-lähetyksen Mojo & Alexa vs. Pappa & Mamma -ottelua jo WrestleManian ehdottomasti suurimmaksi positiiviseksi yllätykseksi, mutta tämä joukkueottelu tulee heti niukasti perässä toisena! Erona Kickoffin otteluun on oikeastaan se, että Kickoffin matsilta en odottanut etukäteen käytännössä mitään, tältä kyllä odotin kohtuullista painia jo ennakkoonkin. Silti tämä matsi onnistui ylittämään kaikki odotukset olemalla oikeastaan niin täydellisesti hoidettu ottelu kuin tällainen vain voi näistä lähtökohdista olla. Ottelulla oli hyvin aikaa, siinä oli loistava rakenne, oikeat painijat pääsivät näyttämään hienosti osaamistaan, ja kaikki saivat juuri sen huomion minkä ansaitsivat. Ottelu alkoi hyvin huumoriosuudella, mistä siirryttiin sitten keskivaiheen kiinnostavaan ja hyvään painivaiheeseen, missä erityisesti Curtis Axel, Jaakko Parantainen ja Cesaro pääsivät loistamaan. Lopulta tuosta vaiheesta siirryttiin sitten brutaaliin lopputaisteluun, joka oli aika veristä menoa, mutta sopi tämän ottelun tunnelmaan hyvin. Kokonaisuutena hieno matsi, eikä oikeastaan edes hirveän kaukana huippuarvosanasta!
***½ (15:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Team Graves (Graves and Axel were the survivors)
Tyler Breeze (c) vs. Zack Ryder vs. The Miz w/ Maryse vs. TJ Perkins - TLC Match for the WWE Intercontinental Championship
CM Punkin ja AJ Stylesin kuvion ohella nimenomaan tämä feud IC-mestaruudesta oli WrestleMania-kauden yksi selvimmistä ja normaaleimmista kuvioista. Ja samaan hengenvetoon on tälläkin kertaa todettava, että samalla tämä kuului myös kauden tylsimpiin kuvioihin: varsinkin kun WWE tuntui menettävän jotenkin kiinnostuksensa koko feudiin sen jälkeen, kun tämä neljän miehen TLC-ottelu mestaruudesta oli buukattu WrestleManiaan jo puolitoista kuukautta ennen tapahtumaa. Sen jälkeen Breeze, Ryder, Miz ja Perkins eivät tehneet enää mitään uutta tai mullistavaa keskenään, vaan kuvio junnasi lähinnä paikallaan ja miehet olivat tasaisesti toistensa kimpussa. Tätä ennen oli toki nähty kaikenlaisia saunakilpailuja ja muita hienoja hetkiä, ja toki oli mahtavaa, että IC-kuvio sai huipennuksensa WrestleManiassa juuri tässä muodossa, koska nimenomaan tämä nelikko oli ollut koko alkuvuoden ajan tavoittelemassa tuota mestaruutta.
Kuten olen usein arvosteluissa todennut, olen suuri spottailutyylisen painin ystävä ja fanitan suuresti juuri TLC-otteluita ja muita vastaavia. Luultavasti juuri siksi suhtaudun tähän otteluun suopeammin kuin monet muut arvostelijat. Ottelun kritisoijat ovat puhuneet paljon siitä, että tästä matsista puuttui kehäpsykologia täysin, ja koko ottelu eteni vain spotista toiseen - vieläpä kauhean pikakelatulla tahdilla. Ymmärrän kyllä tuon kritiikin, eikä tämä ottelu ollut missään nimessä yksi historian parhaimmista TLC-otteluista. Samalla kuitenkin kyseessä oli neljän taitavan painijan hieno WM-ottelu, jossa kaikki neljä pistivät kroppansa sataprosenttisesti likoon ja ottivat hurjaa bumppia vastaan. Ottelussa nähtiin useampiakin ikimuistoisia spotteja, ja itse olin ainakin koko ottelun ajan tuolini reunalla. Eli vaikka tämä ei mikään varsinaisen kehäpsykologian taidonnäyte ollut, kyllä tämä tällaisena vähän kiireessä hoidettuna versionakin oli minun silmissäni hieno TLC-rymistely. Tässä myös nähtiin Kennyn ja Mikeyn viimeinen WWE-esiintyminen, kun he yrittivät auttaa Miziä voittamaan ottelun ja saivat potkut, koska juuri ennen ottelua lisätyn stipulaation mukaan kaikki otteluun sekaantuvat saisivat kenkää. Viikkoa myöhemmin Kenny ja Mikey potkittiin sitten oikeastikin WWE:stä.
***½ (13:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Tyler Breeze
20 Man Baron Corbin Manhood Memorial Battle Royal Match
Participants: Akira Tozawa, Tajiri, Tony Nese, Ariya Daivari, The Brian Kendrick, Gurv Sihra, Harv Sihra, Konnor, Curt Hawkins, Rod Zapata, Big Cassandra, Enzo Amore, Sami Zayn, Jinder Mahal, Santino Marella, Eugene, Zach Gowen, Black Savage, Drew Gulak, Baron Corbin
Veriseksi yltyneen selostajien eliminointiottelun ja pelkkää spottailua sisältäneen TLC-ottelun jälkeen WWE ei antanut katsojilleen yhtään armoa tai hengähdystaukoa, koska seuraavaksi oli vuorossa illan brutaalein ottelu: Baron Corbin Manhood Memorial Battle Royal. Jos olisin ollut päättämässä tapahtuman matsijärjestyksestä, olisin tässä kohtaa kyllä vaihtanut joidenkin otteluiden paikkaa, koska jo ennen tämän "BCMMBR:n" alkamista oli sellainen olo, että mitenköhän tämän jaksaa katsoa. No, toki siinä mielessä hyvin, että taustalla oli yksi koko alkuvuoden kuumimmista kuvioista. Baron Corbinin ja koko cruiserweight-divisioonan välinen raaka feud oli siis eskaloitunut Elimination Chamberissa pisteeseen, jossa Drew Gulak onnistui ensin voittamaan Corbinin hurjassa Gulakin työleiriottelussa. Myöhemmin illlala nähtiin vielä monien inhokkisegmentiksi noussut hetki, jossa Gulak muiden cruiserweightien avustuksella leikkasi Corbinin peniksen katanalla irti. Kyllä, juuri niin. Aluksi itsekin inhosin tuota segmenttiä, mutta oikeastaan se toimi pidemmällä tähtäimellä hyvin, koska se tarjosi Corbinille syyn olla muutaman viikon poissa ruudusta. Kuin sattumalta myös Gulak joutui juuri tuon jälkeen kuukaudeksi pois ruudusta kärähdettyään aineista, joten tämä ylikuumaksi kehittynyt feud sai EC:n jälkeen kuukauden hengähdystauon. Sitten tähän palattiin pari viikkoa ennen WM:ää, kun Gulak teki paluunsa ja samalla myös peniksetön Corbin ilmestyi takaisin kuvioihin ja kävi koko cruiserweight-divarin kimppuun. Lopullisen kostonsa Corbin halusi WrestleManiassa, mutta ei suinkaan missä tahansa ottelussa. André The Giant Memorial Battle Royalin sijaan tämän vuoden WM:ään buukattiin nimittäin Baron Corbin miehuuden muistolle järjestettävä Battle Royal, johon Corbinin ja cruiserweightien lisäksi saivat osallistua muutkin uskalikot - muun muassa Sheamuksen kanssa Raw'ssa feudannut tuomari Rod Zapata. Voittajalle olisi luvassa mainetta ja upea Corbinin itsensä takoma pokaali. Vaarallisen tästä ottelusta teki tietenkin se, että feudin luonteeseen sopien ringside oli ottelun ajan täynnä kaikkia toinen toistaan vaarallisempia juttuja, kuten tulisia hiiliä, loisteputkia ja... rautaneito-kidutusväline.
Royal Rumblessa nähdyn Sirppi ja vasara -ottelun arvostelussa totesin, että minullakin menee jossain kohtaa raja, vaikka olenkin HC-painin suuri ystävä. Tuolloin sanoin, ettei Sirppi ja vasara -ottelu ollut enää edes oikastaan painia vaan ihan pelkkää väkivaltaa, jossa ei mielestäni ollut mitään viehättävää. Nyt ei oltu ihan Sirppi ja vasara -meiningeissä, mutta silti tässä Battle Royalissa alkoi olla samoja ongelmia. Verta, väkivaltaa, aseita ja kaikenlaisia telomismeininkejä oli jo ottelun aikana niin paljon, että suurimmasta osasta katosi hohto ja että suurin osa spoteista ei oikeastaan tuntunut enää edes viihdyttävältä. Toki tässä ottelussa oli myös hauskoja hetkiä (erityisesti Santino Marellan ja Eugenen sekoilut) ja pari oikeasti upeaa spottia. Tykkäsin toki myös Gulakin ja Corbinin viimeisestä yhteenotosta sekä ottelun lopetuksesta. Silti suurimman osan ajasta tätä ottelua katsoessa olo oli vain vähän vaivautunut - siihen toki tosiaan vaikutti se, että tätä ennen nähtiin jo kaksi aika rajua ottelua. Yhtä kaikki, tämä oli varmaan illan suurin pettymys.
** (14:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Konnor (Runner up: Black Savage)
Sitten oli vuorossa nyttemmin jo surullisenkuuluisaan maineeseen noussut "Raiders"-angle, josta en oikeastaan halua sanoa pahemmin mitään. Ennemmin toivoisin, että koko hetkeä ei olisi nähty Maniassa ja että me kaikki voisimme unohtaa tämän. Brock Lesnar koki siis todellisen lisänöyryytyksen, kun hänen managerinsa Paul Heyman löytyi backstagelta palleistaan hirtettynä ja kun hän itsekin joutui brutaalin hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjiksi paljastuivat siis Xavier Woods ja Rich Swann, jotka kutsuivat itseään "Modern Day Raiderseiksi". Tämän koko kuvion idea ja tarkoitus eivät ole tähänkään mennessä selvinneet vielä kenellekään, mutta Lesnar jäi tämän jälkeen määrittelemättömälle tauolle WWE:stä. Että sillä lailla.
Goldberg vs. Hulk Hogan vs. The Undertaker - Monster Truck Match
Olen montaa tämän WrestleManian kuviota kuvaillut jo (hyvällä syyllä) sekopäisiksi, mutta tämän feudin rinnalla kaikki (no, yhtä vielä edessä olevaa ottelua lukuun ottamatta kaikki) kyllä kalpenevat. En oikeasti edes tiedä, mitä tämän ottelun taustatarinasta pitäisi sanoa. Kaikki näytti vielä kohtuullisen normaalilta, kun Royal Rumblessa The Undertaker teki paluunsa, sekaantui Royal Rumble -otteluun ja kaappasi Goldbergin ruumisautoonsa. Sitten kaikki muuttui kuitenkin sekopäiseksi: ensin Goldberg pakeni ruumisautosta selittämättömästi, sitten Undertaker ilmestyi uudestaan Elimination Chamberiin, haastoi Goldbergin otteluun - ja KAAPPASI SAMASSA SHOW'SSA PALUUNSA TEHNEEN HULK HOGANIN RUUMISAUTOONSA. Hogan pakeni, Goldberg haastoi sekä Undertakerin että Hoganin otteluun ja vaati samalla panokseksi Hoganin HOF-sormusta, Undertaker ajoi Goldbergin päältä, Viktor paljastui Undertakerin pojaksi, Hogan veti shoot-promon Raw'ssa, Goldberg lisäsi ottelun panokseksi oluttuoppinsa... Ja kaiken keskiössä olivat tietenkin näiden kolmen ikälopun MONSTERIAUTOT, joilla he rymistelevät ympäri WWE:n lähetyksiä ja yrittivät käydä niillä toistensa kimppuun. Niinpä WrestleManiaan sitten buukattiin kolmen legendan Monster Truck Match, jonka Hogan lupasi voittaa 1,2,3. Panoksena olivat suurin piirtein kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Undertaker oli luvannut, että kukaan tästä kolmikosta ei poistuisi ottelusta hengissä.
Öh. Tämän ottelun taustatarina tuntui jo täysin mielenvikaiselta, mutta se oli todella pientä verrattuna itse otteluun. Kaikille lienee selvää, että tämä oli siis etukäteen nauhoitettu ja aikamoisilla CGI-tehosteille täydennetty sekoilu, mutta mainitaan se nyt silti tässä. Mainitaan samalla, että en todellakaan anna tälle mitään arvosanaa, koska miten tällaista "ottelua" voisi arvioida oikeasti tähtiarvosanoilla? Ja oikeastaan, mitä minä voin tästä ottelusta edes sanoa? Kolme legendaa monsteriautoilla ajamassa toisiaan Trump Towerin katolta alas. Siinäpä tämä on. Lopussa mukaan sekaantuu Randy vitun Savagen haamu, ja lopulta kaikki muutkin ovat haamuja, Hulk Hogan hyppää Leg Dropilla tornin katolta alas... Ei. Tätä ottelua ei voi selostaa, saati sitten arvioida. Katsokaa itse. Henkilökohtainen mielipiteeni on toki, etten ole nauttinut melkein mistään pitkään aikaan yhtä paljon - olihan tämä nyt niin sekopäistä menoa, että samalla tämä oli jo suorastaan silkkaa neroutta.
N/A (8:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Hulk Hogan
Dean Ambrose (c) vs. Randy Orton (c) vs. Luke Harper (c) vs. Bray Wyatt (c) - Special Referee: Renee Young - Vince Russo Memorial Match for the WWE SmackDown Tag Team Championship
Yhdestä sekopäisestä kuviosta toiseen. SmackDownin joukkuemestaruuskuvio oli siis saavuttanut tähän WrestleManiaan tultaessa sellaisen pisteen, että luultavasti jokainen indyuikkaripainin fani oli saanut jo jonkinlaisen aivohalvauksen pelkästään tämän ottelun logiikkaa ajatellessa. Tai siis... "logiikkaa". Vielä vuoden 2017 alussa Wyatt Familylla meni hyvin, ja porukka piti hallussaan SD:n joukkuemestaruuksia. Rivit alkoivat kuitenkin rakoilla Rumblen aikoihin, kun Luke Harper sai mahdollisuuden AJ Stylesin haastamiseen WWE:n päämestaruudesta. Elimination Chamberissa kesken joukkuemestaruusottelun Dean Ambrose ja Randy Orton kääntyivät sitten toisiaan vastaan, mistä seurasi Wyatt Familyn lopullinen tuhoutuminen. Viime viikkoina toistensa kimpussa ovat olleet erityisesti Wyatt ja Ambrose, jotka käyvät todellista psykologista sotaa Wyatt Familyn puolelle kääntyneestä Renee Youngista. Mikä sekopäisintä, tässä neljän Wyatt Familyn jäsenen välisessä 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelussa on panoksena joukkuemestaruudet - jotka olivat siis periaatteessa kaikkien Wyatt Familyn jäsenten hallussa. Ja ottelumuoto oli... Vince Russo Memorial Match. Kyllä, käytännössä se tarkoitti sitä, että ottelun stipulaatio vaihtui joka minuutti. HOFiin nimetty Russo itse saapui ottelun ringsidelle ilmoittamaan aina vaihtuvan stipulaation.
Blindfold Match, Dumpster Match, Ring of Fire Match, Electrified Cage Match, Royal vitun Rumble Match, Renee Young On A Pole Match... No, Russo-spesiaali tämä todellakin oli. En tiedä, mitä muuta oikein voi sanoa. Osa ottelusta meni tietenkin näiden eri stipulaatioiden kanssa sekoiluun, ja sellaista yhtäjaksoista tauotta jatkuvaa hienoa painia tässä ei nähty. Siitä huolimatta on sanottava, että oikeastaan tämäkin ottelu ylitti kaikki odotukset, jotka uskalsin tälle ladata. Koko nelikko teki nimittäin joka tapauksessa hienoa työtä, otti kovaa bumppia ja hoiti jokaisen stipulaatio-osuuden hämmästyttävän hyvin. Omalla tavallaan stipulaatiosekoilu toi myös sopivaa huumoria otteluun, eikä hommaa ollut lyöty kuitenkaan täysin läskiksi. Myös Erick Rowanin sekaantuminen toimi hyvin. Lopun Renee Young On A Pole -säätö nyt oli vähän mitä oli, mutta toisaalta millä muulla tavalla Russon kunniaksi nimetty ottelu oikein olisi voinut edes päättyä? Kyllä tämä tämmöisenä "Once in a Lifetime" -kokemuksena oli itse asiassa jopa hyvä ottelu ja viihdyttävää entertainment brawlia, vaikka etukäteen en olisi uskonut.
*** (8:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Bray Wyatt
Mickie James (c) vs. Becky Lynch - WWE SmackDown Women's Championship
Illan ainut puhdas naistenottelu oli tämä, vaikka kahdessa muussakin matsissa naisia kyllä nähtiin osanottajina. Tämä Mickie Jamesin ja Becky Lynchin välinen henkilökohtaiseksi äitynyt feud oli alkanut Elimination Chamberissa, jossa Mickie oli tehnyt paluunsa WWE:hen ja voittanut heti SD:n naistenmestaruuden, joka oli ollut Becky Lynchin hallussa. Alkuvuodesta Sister Abigailiksi paljastunut Lynch oli ilmeisesti menettänyt järkensä tuon mestaruustappion jälkeen aivan täysin, koska seuraavien viikkojen aikana Lynch oli ahdistellut henkisesti Mickien äitiä ja tytärtä, lähes tulkoon katkaissut Mickien käden ja lopulta käynyt fyysisesti Mickien perheen kimppuun. Mickie oli yrittänyt toipua näistä mind gameseista, mutta helppoa se ei ollut. Nyt hän sitten joutui puolustamaan vyötään arkkivihollistaan vastaan.
Tämä Mickien ja Beckyn ihan hyvin buukattu feud alkoi ikävä kyllä toistaa itseään jo aika pahasti pari viikkoa ennen WrestleManiaa, ja niinpä olin varsin tyytyväinen siihen, että feud (toivoin mukaan) sai vihdoin päätöksensä tässä Maniassa. Painin osalta homma oli kylläkin hoidettu hyvin, koska kehässä oli kaksi erittäin taitavaa naispainijaa: Mickie toi otteluun kokemusta, ja Becky oli puolestaan erittäin hyvä tämän hetken kuumimpana heelinä. Myös ottelun rakenne toimi hyvin, vaikka tätä ottelua vaivasi vähän se, että WWE tuntui yrittävän turhan paljon jokaisessa ottelussa. Tämän naisten ottelun tehtävä oli hyvästä tasostaan huolimatta toimia kuitenkin ensisijaisesti curtain jerkinä/kusitauko-otteluna, joten esimerkiksi verenvuodatus ja japanilaistyylinen älytön finishereistä kickouttaaminen olisi kyllä voitu jättää tässä ottelussa suosiolla väliin, koska kyseessä ei tosiaan ollut mikään tämän Manian money match. No, Mickie ja Becky pistivät tosiaan kaiken peliin, ja lopputuloksena oli ehdottomasti hyvä ottelu. Silti: vähemmän olisi voinut olla tässä enemmän.
*** (10:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Becky Lynch (Dis-Arm-Her)
Rusev w/ Lana vs. American Rasputin - Siberian Blindfold Death Match
Varmaan aika moni on sitä mieltä, että tämän feudin värikoodit pitäisi oikeasti laittaa toisinpäin, mutta vielä tähän otteluun tultaessa Rasputinia buukattiin (ainakin paperilla) "hieman" sairaana mutta silti venäläistä monsteria vastaan taistelevana sankarina, ja Rusevin rooli oli puolestaan perinteisen ulkomaalaisen pahiksen asema. No, nämä roolit kyllä kääntyivät oikeastaan viimeistään tämän ottelun lopussa. Mutta eipä tämä feudi nyt muutenkaan ole ollut millään tavalla perinteinen FastLanesta lähtien, joten oikeastaan ylipäänsä tällaisilla face/heel-rooleilla ei tässä feudissa ole ollut mitään järkeä. FastLanessa Rusev siis paljasti Mick Foleyn likaisen salaisuuden: Foley tykkäsi nuuhkia naispainijoiden pikkuhousuja, pukea niitä kasvoilleen, masturboida niihin ja... syödä sitten oman spermansa. En tiedä, mitä tähän oikein pitäisi edes sanoa. Tässä ei kuitenkaan suinkaan ollut vielä kaikki, vaan WrestleManiaa edeltäneiden viikkojen aikana Foleysta kuoriutui väkivaltainen, Turisaksen Rasputinista pitävä ja mieleltään kaikin tavoin sairas American Rasputin, joka halusi kostaa Ruseville tämän tempun. GM:n roolissaan Rasputin sai tietenkin määrittää mielitekonsa aika vapaasti, ja niinpä WM:ään buukattiin Siberian Blindfold Death Match näiden miesten välille. Käytännössä se tarkoitti sitä, että Rusev joutui ottelun alkaessa pukemaan silmilleen liinan ja sitomaan kätensä selkänsä taakse. Ja mikä pahinta: jos Rasputin voittaisi ottelun, hän saisi harrastaa Lanan kanssa seksiä seuraavassa Raw'ssa. Ennen ottelua nähty Rasputinin sisääntulo Turisaksen livevedon kera oli aikamoista wrestlecrap-taidetta.
Aika vaikeaa on taas tätä ottelua arvostella. Nostan suuresti hattua Mick Foleylle siitä, että hän vielä 52-vuotiaana pystyi oikeasti ottamaan vastaan sellaisia käsittämättömän hurjia bumppeja kuin tässä ottelussa. FastLanen jälkeen olin jo varma, että Rusev ja Foley eivät pystyisi oikeaa Hardcore-ottelua painimaan, mutta niin vain he tässä painivat - ja vielä paljon enemmänkin. Rasputin otti pari tosia karua bumppia, mutta ei Rusevkaan tässä matsissa ilmaiseksi todellakaan selvinnyt. Sirpit olivat jälleen kerran mukana, eikä sirpiniskujen katsominen ollut tälläkään kertaa yhtään mukavampaa kuin se oli vaikkapa Royal Rumblessa. Toisaalta tässä ottelussa sirpit olivat sentään selvästi pienemmässä roolissa kuin Rumblessa. Muutenkin tämä oli sentään perinteisempää painia kuin Rumblen puhdas death match, ja tässä oli myös mukana tarinankerrontaa: erityisesti Rusevin eleet ja ilmeet olivat mahtavaa katsottavaa. Silti tätä on vaikea pitää kovin ehjänä kokonaisena normaalina otteluna, vaan enemmän oli tällainen muutaman hurjan bumpin brutaali rymistely. Mitään normaaleja painiliikkeitä tässä ei taidettu nähdä ollenkaan. Ottelun lopetuksessa nähty yllätys oli vähän niin ja näin, tavallaan ihan mielenkiintoinen mutta tavallaan myös ehkä turha. En voi väittää liikaa nauttineeni tästä ottelusta, mutta ihan kiva erikoistapaus tämä silti oli.
**½ (13:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
American Rasputin (Lana hit Rusev to the head with a hammer)
Nia Jax (c) vs. Roman Reigns vs. Braun Strowman w/ Tamina - WWE Samoan Union Championship
Raw'n päämestaruus oli WrestleManiaan tullessa siis nimeltään WWE Samoan Union -mestaruus, ja sitä oli pitänyt hallussaan Nia Jax Royal Rumblesta lähtien. Tällä WM-kaudella Raw'n päämestaruuskuviot olivat varsinkin FastLaneen saakka hävettävän huonoja - oikeastaan kaikki alkoi sen jälkeen, kun legendaarinen "Koura" tuhosi pari viikkoa Rumblen jälkeen nähdyn ykköshaastajuusottelun ja kun ykköshaastajaa ei tuon jälkeen nimetty koskaan. Niinpä FastLanessa Jax puolusti päämestaruutta Eva Marieta vastaan ottelussa, josta kukaan ei halua puhua enää koskaan. Vähitellen FastLanen jälkeen WWE yritti vähän oikaista tätä tilannetta parillakin jutulla. Ensin perverssit rakastavaiset Nia Jaxin ja Braun Strowmanin käännettiin toisiaan vastaan, kun Strowman menetti liiallisesta piiskauksesta muistinsa, hylkäsi Nian ja otti Taminan uudeksi rakastajakseen. Toinen korjausliike oli Roman Reignsin nostaminen takaisin päämestaruuskuvioihin, ja lopulta Strowman ja Reigns voittivat ykköshaastajuudesta järjestetyn Battle Royalin yhdessä, kun Strowman jostain syystä kutsui Reignsiä "veljekseen" ja ehdotti, että he yhdistävät voimansa Nia Jaxin tuhoamiseksi. Tämähän sopi Reignsille mainiosti, koska Nia on hänen siskonsa ja koska Reignsillä oli paljon hampaankolossa Niaa vastaan. Niinpä Maniaan saatiin lopulta tämä ihan uskottavalta kuulostava kolminottelu Samoan Union -mestaruudesta.
Jos jostain WWE:lle pitää viime kuukausien ajalta nostaa hattua, niin Roman Reigns on siihen suurin yksittäinen syy. En olisi nimittäin koskaan enää uskonut, että WWE onnistuu kääntämään tilanteen niin, että oikeasti enemmistö WrestleMania-yleisöstä hurraa Reignsille ja että netissäkin toivotaan Reignsin menestystä päämestaruusottelussa. Mutta niin vain tämä metatason "lol Roman tuhoaa kaiken" -tyylinen yksiuloitteinen roomalainen keihästäjä on ollut niin loistava hahmo, että itsekin olen syttynyt ensimmäistä kertaa Reignsille sitten alkuperäisen Shield-meiningin. Tässäkin ottelussa Reigns oli ehdottomasti kiinnostavin hahmo, vaikka toki myös perverssi Strowman ja pahasti Strowmanille loukkaantunut Nia Jax toimivat hyvin. Muutenkin tämä kolmikko pelasi kehässä yllättävän hyvin yhteen, ja vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään varsinainen paini-ilotulitus, oli tämä silti alusta loppuun hyvää entertainment brawlia. Kokonaisuutena sellainen varma kolmen tähden hyvä ottelu.
*** (15:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Roman Reigns (Pinned Jax after a Spear)
Seth Rollins vs. Triple H vs. John Cena vs. James Ellsworth - Steel Cage Match
Mainitsin Monster Truck -ottelun kohdalla, että tämän kortin otteluista yksi on juonikuviollisesti vielä sekavampi kuin Monster Truck -ottelu. Ja kyllä, tietenkin se on tämä. Surullisenkuuluisa "kryotankkisaaga". Jos ette ole vielä kuulleet tästä juonikuviosta ja kaikista sen tuhansista käänteistä, en usko, että tämä arvio on se paikka, jossa pystyn kaiken tarpeellisen selittämään tyhjentävästi. En usko, että siihen pystyy oikeastaan kukaan tai mikään. Niinpä joudun nyt vain toteamaan, että tähän otteluun johtanut juonikuvio oli kaikin puolin täysin käsittämätön ja ennennäkemätön. Jos oikeasti haluatte tietää enemmän, katsokaa WWE:n sivuilla oleva
kokonainen artikkeli kryotankkisaagasta. Tämän ottelun voittaja sai siis Stephanie McMahonin (joka oli koomassa kryotankissa).
Otteluun johtaneesta kuviosta on siis mahdotonta sanoa oikeastaan mitään, eikä hirveän paljon helpompaa ole tämän itse ottelunkaan kommentoiminen. Seth Rollinsin, Triple H:n ja John Cenan välinen hyvin rakenneltu WrestleMania-ottelu (kenties illan ME:nä) kuulostaa melkein jopa jonkun hikisen paininörtin fanfictionilta, mutta oikeaksi WWE:ksi tämän tietenkin tunnistaa siitä, että tuon kolmikon lisäksi tähän otteluun on lisätty James vitun Ellsworth. Ja tietenkin tämä on Steel Cage Match. Ja tietenkin Stephanie McMahon roikkui kryotankissa kehän (ja häkin) yläpuolella. Ja tietenkin ottelun aikana paikalle ajoi Drago Industries -auto, jossa oli myös Nikki Bellan kryotankki. Ja tietenkin John Cena oli tehnyt juuri ennen WrestleManiaa aivan käsittämättömän face-turnin ja haudannut koko kiinnostavan hahmonsa. Ja tietenkin koko tämä ottelu vedettiin jostain syystä hullulla "Broken Universum" -meiningillä, jonka pariakaan spottia ei millään voinut uskoa todeksi. Kuten Saimou liveraportissaan aikoinaan täällä kirjoittikin, ilmeisesti pari Ellsworthin sekopäisintä spottia oli toteutettu vaijereiden avulla. Lähetyksessä näytti kyllä yllättävän aidolta. Ongelma tässäkin ottelussa oli (parin muun matsin tavoin) se, että varsinaiseen painiin keskityttiin tässä hyvin ohuesti, ja sen sijaan huomio oli suunnattu juuri näihin älyttömiin ja aivan liian paljon aikaa vieviin yksittäisiin spotteihin. Cenan hurja AA Rollinsille häkin yltä pakettiauton päälle oli kyllä ehkä jopa koko Manian upein bumppi, mutta sen ohella tästä ottelusta jäi kaiken sekoilun vuoksi oikeastaan hyvin vähän käteen. Harmi, toisenlaisena otteluna tämä olisi voinut olla puhdasta kultaa.
** (17:00)
Voittaja:
Kane (c) vs. Big Show - WWE Championship
Ja sitten tämä. WrestleManian Main Event. Kane ja Big Show. Sadas ottelu. Historiallinen kohtaaminen. Kaikki alkoi, kun Big Show voitti Royal Rumblen. Sitten FastLanen jälkeen tapahtui dramaattinen käänne, kun SmackDownissa erikoisten tapahtumien jälkeen WWE-mestaruuden AJ Stylesilta voittanut Kane saapui Raw'hon. Kane oli varma, että Big Show oli mystinen B.S., joka oli lähettänyt Kanelle rakkausrunoja ja lahjoja. Mutta toisin kävi: Show kiitti kauniisti Kanea tämän ystävyydestä, mutta totesi, että hän ei ollut viestien takana. Tämä nyrjäytti Kanen mielen täysin, ja Kanesta tuli kenties sadistisempi monsteri kuin koskaan aiemmin. Kane tuhosi Show'n totaalisesti tuon ilmoituksen jälkeen ja ilmoitti puolustavansa mestaruuttaan Royal Rumble -voittajaa vastaan WrestleManiassa. Tästä sitten alkoi vihanpito, jota henkilökohtaisempaa ei varmaan WWE:n historiassa ole nähty. Kane murhasi Big Show'n koiran, syötti sen Show'lle koiran hautajaisissa ja yritti lopulta jopa tappaa Show'n vaimon. Show puolestaan kävi virtsaamassa Kanen ex-rakkaan Katie Vickin haudalle. En tiedä, mitä enempää WWE olisi tälle kuviolle voinut enää tarjota. Ja nyt nämä miehet sitten kohtasivat WrestleManian Main Eventissä, koska miksipä vuonna 2017 WM:n ME ei olisi... Big Show vastaan Kane. Tuntuu niin absurdilta edes kirjoittaa tätä, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan.
Absurdilta tuntuu kirjoittaa ottelun taustatarinaa, mutta vielä absurdimmalta tuntui katsoa tätä ottelua. Tämä oli nimittäin... No, tämän ottelun buukkaus oli kuin kaikki mahdolliset Vince Russon ideat yhdistetty otteluun ja kuorrutettu päälle vielä parilla Dusty Rhodesin ja Vince McMahonin idiotismilla. En ole ollenkaan varma, että Big Show ja Kane olisivat pystyneet ottelemaan millään tavalla siedettävän tasoista normaalia painiottelua toisiaan vastaan edes WrestleManian Main Eventissä enää näin vuonna 2017, mutta siitä olen silti varma, että olisin halunnut nähdä heidän edes yrittävän. Nyt tämä ottelu oli sotkettu alusta asti käsittämättömällä buukkauksella, täysin aivovammaisilla sekaantumisilla ja lopulta iänikuisella "kehä hajoaa" -spotilla. Painin kanssa tällä ei ollut paljon mitään tekemistä, mutta olihan tässä sentään oudolla tavalla sitä sairasta tunnelmaa. Niinpä annan tuolle tunnelmalle ja ottelun jälkeisille post match -meiningeille armollisesti yhden tähden. Muuten tämä WM:n ME - haluan korostaa: WRESTLEMANIAN MAIN EVENT - oli täyttä paskaa.
* (17:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Big Show (Hit Kane with a steel chair)
*** AJ Styles
** CM Punk
* Roman Reigns
Kokonaisarvio WrestleMania 33:sta: Aika kahtiajakoiset fiilikset tämä WrestleMania 33 kieltämättä jätti. Hyviä puolia oli paljon: tunnelma oli aivan mieletön, ja koko show'n ajan tuntui, että katsoi oikeasti tosi tuoretta meininkiä. Nyt ei ollut vanhaa, väsynyttä tai kulunutta meininkiä, vaan ennemminkin koko show'n läpi ajan paistoi jopa sellainen liiallisen yrittämisen maku. Yhtäkään ottelua ei haluttu buukata puolivillaisesti, vaan jokainen painija pisti kroppansa sataprosenttisesti likoon. On oikeastaan ihme, että vain TJ Perkins loukkaantui WM:n seurauksena. Kickoff mukaan laskettuna WM:ssä nähtiin 14 ottelua, ja niistä peräti 8 ylitti kolmen tähden rajan! Erityisesti alkupuoli oli todella kovaa settiä: Kickoffissa kaksi ***-ottelua, openerina ****½-ottelu, sen jälkeen yksi kevyempi matsi, sitten vielä kaksi ***½-ottelua. Eli paljon hyvää painiakin tässä show'ssa ihan faktisesti nähtiin - jopa yksi MOTYC-ottelu, vaikka monesti tätä Booked By Eraa pidetäänkin jotenkin huonon painin edustajana. Sitten taas kriittiseltä puolelta show'sta on sanottava, että muutamassa kohtaa yliyrittäminen tosiaan alkoi puskea aika pahasti läpi, ja suuretkaan bumpit eivät loppua kohti enää tuntuneet niin isoilta, kun kaikki oli jo nähty. Enemmän erilaista buukkausta olisi tarvittu. Myös areenalla nähdyt välisegmentit olivat vähän häiritseviä - erityisesti backstagesegmentti oli kamala. Isoin miinus on kuitenkin se, että show'n loppua kohti tapahtuman taso tippui pahasti. Viimeisestä neljästä ottelusta vain yksi pääsi yli kolmen tähden - ja pahinta kaikesta on se, että WrestleManian Main Event - vuoden isoin ottelu - oli koko WrestleManian huonoin ottelu ja samalla yksi koko ppv-vuoden huonoimmista otteluista. Siitä tulee armottoman iso miinus. Siitäkin huolimatta on todettava, että kokonaisuutena tämä WrestleMania 33 oli niin ainutlaatuinen paketti höystettynä monin paikoin pirun kovalla painilla, että kyllä tämä kokonaisuutena nousee kuin nouseekin juuri
Hienon puollele.
1. WWE Elimination Chamber - Hieno
2. WWE WrestleMania 33 - Hieno
----------------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
----------------------
-
----------------------
4. WWE Fastlane - Kehno
--------------------------------
Ja jatketaan sitten suoraan Paybackin - tai oikeastaan Siberian Paybackin - ennakolla. Vuorossa siis ensimmäinen ppv sitten WrestleManian, ja aikamoiseen vauhtiin WWE on WrestleManian jälkeen päässyt. PPV:n nimi muutettiin Siberian Paybackiksi viimeisessä ppv:tä edeltävässä Raw'ssa, kun Raw'n sekopäinen GM American Rasputin ilmoitti tästä muutoksesta ja kertoi samalla, että koko tapahtuman ajan kehäköydet on korvattu piikkilangalla. Saa nähdä, pitääkö tuo lupaus lopulta paikkansa, koska kuluneen kuukauden ajan Raw'ssa on ollut vallalla Stephanie McMahonin ja Triple H:n "Uusi järjestys", jossa pyritään kitkemään Raw kaikesta sekopäisyydestä, mikä sitä on viime kuukausina vaivannut. Siberian Payback ei ole taatusti mitään sellaista, mitä Stephanie tai Triple H tältä ppv:ltä haluavat.
Roman Reigns (c) vs. Braun Strowman vs. Black Savage vs. Bobby Lashley - WWE Universal Championship (Special Referee: Triple H)
- Toinen illan kahdesta päämestaruusottelusta on siis tämä. WWE on käynyt siis kuluneen kuukauden aikana draftin, minkä seurauksena merkittävä osa painijoista on vaihtanut rosteria, ja samalla myös mestaruudet ovat vaihtaneet aika reippaasti paikkaa. Mikä hulluinta, tällä hetkellä molemmat WWE:n päämestaruudet ovat oikeastaan SmackDownin painijan hallussa, koska Roman Reigns oli drafattu SD:hen, ja hän pitää tähän ppv:hen tullessa molempia päämestaruuksia. WWE Universal -mestaruus on siis entinen Samoan Union eli entinen Soviet Union ... eli entinen Universal-mestaruus ennen näitä kaikkia nimeämiskäänteitä. Itse asiassa Reigns ehti nimetä vyön hetkeksi Roman Empire -mestaruudeksi, mutta sitten kryotankista sulanut Stephanie McMahon tuli pistämään lopun kaikelle Raw'n sekoilulle, ja samalla hän ilmoitti, että tätä vyötä kutsutaan tästä lähtien taas sen alkuperäisellä nimellä. Samalla heti WrestleManian jälkeen Reignsin kahdeksi päähaastajaksi ilmoittautuivat Braun Strowman ja hieman ennen WM:ää WWE:ssä debytoinut Black Savage. Pari viikkoa myöhemmin WWE:ssä debytoi kolmesta TNA-painijasta koostettu "Main Event Mafia": Bobby Lashley, Scott Steiner ja James Storm. Tuosta kolmikosta Lashley ansaitsi paikan tähän otteluun, joten Universal-mestaruudesta käydään todellinen monsterirymistely. Stephanie ja samalla tietenkin Stephanien mies Triple H taatusti toivovat, että Reigns ei tätä ottelua voita, koska Stephanie lupasi, että Raw'lla on Paybackin loppuun mennessä jälleen päämestaruusvyö. Itse toivon, että tässä nähdään hyvä ottelu. En ole yhdenkään näiden herran kovin suuri fani, mutta itse asiassa he ovat kaikki esittäneet edeltävissä Raw'ssa hyvää meininkiä, ja jotain sairaan kiehtovaa tässä neljän mörssärin keskinäisessä ottelussa on.
Roman Reigns (c) vs. AJ Styles - WWE Championship
- Tämä on sitten se illan toinen päämestaruusottelu - tai oikeastaan ensimmäinen, koska WWE:n julkaiseman tiedon mukaan tämä ottelu avaa Siberian Paybackin. Oli miten oli, tässä on kyseessä mielenkiintoinen ottelu. AJ Styles draftattiin siis Raw'hon ja voitti sitten vielä viimeisessä SmackDownissaan hetkeksi WWE-mestaruuden. Tuo vyö oli vakatoitu heti WrestleManian jälkeisessä Raw'ssa, kun Big Show ilmoitti koskettavasti eläköityvänsä ja luopui mestaruudesta. Styles ehti pitää voittamaansa vyötä hallussa vain hetken, kun SmackDownin GM Brad Maddox marssitti Stylesin haastajaksi Roman Reignsin, joka voitti vyön väsyneeltä Stylesiltä hetkessä. Taustalla oli tietenkin Maddoxin ajatus siitä, että hän ei sallisi WWE-mestaruuden siirtymistä Raw'n puolelle. Stephanie ja Triple H kuitenkin pakottivat Paybackiin uusintaottelun mestaruudesta Reignsin ja Stylesin välille, ja itse ainakin odotan tätä ottelua todella paljon. Parhaimmillaan tämä voi olla ihan huippuluokkaa. Toki vähän pelottaa, miten American Rasputin sekaantuu tähän otteluun. "Raw'n ainut normaali painija" Styles on nimittäin ajautunut pahoihin ongelmiin sekopäisen GM:n kanssa.
Nia Jax vs. Tamina - Ladder Match for the WWE Raw Women's Championship
- Myös naisten mestaruuskuviot ovat Raw'n puolella ottaneet aika uuden suunnan Stephanien "uuden järjestyksen" aikakaudella. Naisten mestaruushan oli siis käytännössä koko WM-kauden ajan Raw'ssa täysin tuuliajolla, kun ensin sitä piti hallussaan Dana Brooke, joka tosin jossain vaiheessa luopui jo mestaruudesta kokonaan, mutta otti sen sitten takaisin haltuunsa ja jobbasi sen WM:ää edeltävässä Raw'ssa "naiseksi kääntyneelle" Big Cassille, alias Big Cassandralle. Tämä hölmöily onneksi lopetettiin lyhyeen, kun WM:n jälkeen Nia Jax tiputettiin takaisin naistendivariin, ja hän voitti naistenmestaruuden Cassilta Raw'ssa. Samalla alulle saatiin ensimmäinen kunnon naisten mestaruuskuvio Raw'ssa kuukausiin, kun Nia Jaxin ex-miehen Braun Strowmanin uusi rakas Tamina hyökkäsi rajusti Jaxin kimppuun ja haastoi hänet Paybackissa käytävään mestaruusotteluun. Jaxin ja Taminan feud onkin ollut tulinen, ja toivon, että myös tämä ottelu on kovaa kamaa, vaikka Ladder-stipulaatio ei ole kyllä näille kahdelle ihan paras mahdollinen. Ja toki toivon, että jossain ppv:ssä (SummerSlam?) nähdään lopulta koko Strowmanin ja Nian kuvion huipentava 1 on 1 -ottelu näiden kahden välillä.
Tyler Breeze (c) vs. Zack Ryder vs. John Cena - WWE Intercontinental Championship
- The Nevillen hallussaan pitämä WWE United States -mestaruus oli siirtynyt Nevillen mukana SmackDownin puolelle, mutta Raw oli saanut onneksi vastalahjana IC-mestaruuden sekä tämän kaksi kovinta haastajaa: John Cenan ja Zack Ryderin. SmackDownissa oli siis heti WM:n jälkeen aloitettu kuumeiset IC-mestaruuskuviot, kun Breezelle ilmestyi joukko uusia haastajia. Ensinnäkin vanhat tutut The Miz ja Zack Ryder sekä kovassa nousussa oleva Mojo Rawley ilmoittautuivat halukkaiksi haastajiksi, ja heidän välilleen buukattiin ykköshaastajuusottelu, jonka Ryder voitti. Samalla kuitenkin itse John Cena ilmoitti haluavansa voittaa vihdoin IC-mestaruuden, koska se on ainut vyö, jota hän ei ole vielä pitänyt hallussaan. Cena voittikin Breezen seuraavalla viikolla non title -ottelussa, ja niinpä myös Cena ansaitsi paikan mestaruusotteluun. Kun sitten tosiaan koko tämä kolmikko siirtyi draftissa Raw'n puolelle, oli luontevaa, että tämä mestaruusottelu käydäänkin Backlashin sijaan jo Paybackissa. Ja hyvä niin: tämä ottelu voi nimittäin olla jopa todellinen showstealer. Kaikki kolme ovat olleet viime viikkoina kovassa iskussa, ja tällä on potentiaalia nousta ihan huippuottelutasolle.
Money Bin Match for the WWE Raw Tag Team Championship
- Tästä ottelusta minulla ei ole minkäänlaista hajua. WWE on siis tämän vuoden aikana tehnyt Disneyn kanssa ilmeisesti todella rahakkaan diilin, ja se alkaa näkyä koko ajan vahvemmin myös tuotteessa. Bo Dallasin kääntyminen Nalle Bo'ksi oli alkua: nyt Bo'sta on tullut Bo Ankka, joka haastoi kaikki Raw'n mahdolliset joukkueet niin sanottuun Rahasäiliö-otteluun, jonka voittajat saavat Raw'n joukkuemestaruudet. Taustalla on siis se, että Bo Ankka on yhdessä Kofi Kingstonin kanssa ottanut viime viikkoina yhteen Tohtori-kaksikon (nyt ilman Baloria, koska Balor siirtyi SD:hen) ja Disco Possen kanssa. Disco Posse on kuitenkin dirt sheetien mukaan saanut kenkää juuri ennen Paybackia, joten heitä tuskin tässä ottelussa enää nähdään. Keitä muita sitten Tohtoreiden ja Bo'n lisäksi tässä ottelussa? En tiedä. Mitkä tämän ottelun stipulaatiot ovat? En tiedä - ilmeisesti jonkinlainen todella erikoinen Reverse Battle Royal Steel Cage Match tai jotain. Pahimmillaan tämä ottelu on ihan kamalaa wrestlecrapia. Parhaimmillaan tämä voi olla ihan hauska välipala.
The Brian Kendrick vs. Jack Gallagher - Boxing Match
- Tämä on heittämällä koko kortin pisimpään rakenneltu ottelu, koska Brian Kendrickin ja Jack Gallagherin kuvio alkoi käytännössä jo joulukuussa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Aluksi kaksikko muodosti pysäyttämättömän joukkueen, kunnes Gallagher petti Kendrickin ja vei tältä tämän Cruiserweight-mestaruuden. Sen seurauksena Kendrick sekosi täysin ja yritti tappaa Gallagherin, mikä oli kuitenkin vain WWE:n tapa kirjoittaa Gallagher pariksi kuukaudeksi ulos kuvioista. Gallagherin poissaolon aikana Kendrick menetti järkensä täysin ja joutui mystisen "Me"-porukan hyökkäysten kohteeksi. Kendrick oli varma, että "Me" oli Gallagherin johtama porukka (tai ehkä pelkkä Gallagher), mutta mitään varmistusta näille sekopäisyyksille ei saatu. Lopulta "Me" unohdettiin - ja Gallagher palasi Raw'hon viimein pari viikkoa ennen Paybackia. Gallagher yritti kuitenkin hieroa sovintoa Kendrickin kanssa, mutta siihen Kendrick ei suostunut. Osoittaakseen rehdit aikeensa Gallagher haastoi Kendrickin Paybackissa käytävään nyrkkeilyotteluun, ja sellainenhan tässä ppv:ssä nyt sitten käydään. Juonikuviollisesti tämä on varmasti kiinnostavaa katsottavaa, mutta muuten tämä on mitä todennäköisemmin pelkkää kuraa. En ole vielä ikinä nähnyt yhtään oikeasti viihdyttävää "nyrkkeilyottelua" showpainitapahtumissa.
eMMA vs. Natalya vs. Dana Brooke vs. Nikki Bella - WWE Raw Women's Championship #1 Contender's Match
- Pakko myöntää, että olen aika hyvilläni siitä, että WWE yrittää nyt oikeasti panostaa tähän Raw'n naistendivariin. Tästäkin nelikosta oikeastaan kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia: Natalya on takuuvarma nimi, eMMAn gimmick on loistava, Brookella on Steiner-kuvion päättymisen jälkeen paljon potentiaalia ja Nikki Bella on mahtava. Toivon todella, että Bella voittaa tämän ottelun ja että Cena voittaa IC-mestaruuden ja että Bella voittaa sitten naistenmestaruuden, jolloin Cenasta ja Bellasta voisi tulla Raw'n upea voimapari.
Jaakko Parantainen vs. Hurri-Kane
- Tämä on sitten show'n todellinen villi kortti. Parantainen pettyi siis WrestleManiassa Kalistoon, kun tämä ei onnistunut Suomi 100 Challengessa, ja kääntyi ystäväänsä vastaan. Kalisto lähti hukuttamaan murheitaan Ruotsin-laivalle ja tuli samalla kääntyneeksi ruotsalaiseksi, minkä takia hänen nimensä on nyt Hurri-Kane. Tämä on itse asiassa Parantaisen ja Kaliston ensimmäinen fyysinen yhteenotto WM:n jälkeen, joten odotan kiinnostuneena, mitä tästä oikein tulee. Luultavasti ihan hauska väliottelu, mutta ehkä vähitellen sekä Parantaisen että Hurri-Kanen on aika siirtyä eteenpäin.
So Chris Jericho you can go straigh to hell and burn in hell because that's where you belong. And I'll help get you there by cutting your tongue in half. I think that would put end to your music career. That's all I have to say about Chris Jericho.
/ 
/ 
/ 
/ 
