FASTLANE 2017
Kyllä vain, Fastlane oli viimeinen välietappi ennen kaikkien aikojen 33. WrestleManiaa. Samalla tämä oli historian kolmas Fastlane, mutta monessa mielessä hyvin erilainen kuin kaksi edellistä. Kuten olen jo parissa edellisessä arviossani todennut, WWE:n buukkaus oli ottanut vuoden 2016 lopussa varsin uuden suunnan. Pete Cheetah ja Jay Parry -nimisten miesten johtama uusi buukkaustiimi oli tuonut WWE:hen aika lailla erilaisen suunnan, ja tuo suunta näkyi tässä Fastlanessa erittäin vahvasti. Tämä siis kauniisti ilmaistuna - useat ovat olleet nimittäin sitä mieltä, että tämä ppv oli täyttä paskaa. Monet ovat jopa pitäneet Fastlanea yhtenä koko 2010-luvun huonoimpana ppv:nä, mutta palataan omiin kokonaismietteisiini arvostelun lopussa.
Selostajina toimivat Corey Graves, Michael Cole ja Byron Saxton. Siinä missä SD:n selostustiimi on kokenut jatkuvia muutoksia, on Raw'n kolmikko pysynyt tasaisen varmasti samana. Tosin tästäkin ppv:stä Saxton selosti vain osan, koska hänen ja Gravesin keskinäinen feud on käynyt koko ajan väkivaltaisemmaksi. Backstage-haastattelijana nähtiin Charly Caruso.
Bálor Club (Bálor & Anderson) (c) w/ Luke Gallows vs. BiHive (Chocolate & Big E) w/ Mustafa Ali & Alicia Fox vs. BoHive (Bo & Woods) vs. Kofi Kingston & Brock Lesnar - Honey In The Bank Match for the WWE Raw Tag Team Championship
Raw'n joukkumestaruuskuviot ovat olleet yhdellä sanalla kuvaillen sekavia. Ensin Chris Jericho ja Kevin Owens voittivat joukkuemestaruudet New Daylta. Sitten New Day hajosi, ja sen tuhkisti muodostui muun muassa mustien painijoiden muodostama sekopäisen ylieroottinen porukka BiHive. Samalla myös Jerichon ja Owensin välit tuhoutuivat täysin Owensin seottua, mutta joukkuemestaruudet pysyivät silti Jericholla ja Owensilla - paitsi että vyöt alkoivat vähitellen pomppia ties keneltä tahansa kenelle. Jossain välissä Chris Jerichosta ja Kofi Kingstonista kruunattiin uudet joukkuemestarit, vaikka he eivät oikeastaan olleet missään väleissä toistensa kanssa. Vähitellen Jericho ja Kingston alkoivat kuitenkin lähentyä ja löytää identettiään hyvin erikoisena joukkueena, mutta juuri silloin Jericho loukkaantui ja lähti kiertueelle Fozzyn kanssa, joten heidän oli tiputettava mestaruudet pois. Tässä vaiheessa joku WWE:n buukkaustiimissä päätti ilmeisesti yrittää jollain tavalla selkeyttää järjetöntä sekamelskaa, koska vyöt siirrettiin paluunsa tehneen Finn Balórin, Luke Gallowsin ja Karl Andersonin muodostamalla Bálor Clubille, jonka yhtäläisyydet muuan Bullet Clubin kanssa ovat olleet varsin ilmiselviä. Sinänsä Bálorin paritus Gallowsin ja Andersoninkin kanssa oli aika outo temppu, koska Gallows ja Anderson olivat vetäneet parin viime kuukauden ajan erikoista tohtori-gimmickiä, joka on nyt jäänyt hieman taka-alalle.
Bálor Club oli kuitenkin siis tähän otteluun tultaessa mestarijoukkue, joka käytti niin sanottua Freebird-sääntöä valitessaan kenet tahansa kolmikostaan puolustamaan mestaruuksiaan. Tässä ottelussa joukkuetta edustivat Bálor ja Anderson. Kolmikon vastustajina olivat BiHive, BoHive ja Kingston & Lesnar. BiHive on siis ollut muodostumisestaan lähtien joukkuemestaruuksien perässä. Nalle Puh -gimmickin ottaneen Nalle Bon ja hänen apurinsa, ihaamaisen Xavier Woodsin muodostama todella erikoinen BoHive on puolestaan lähinnä häröillyt BiHiven ympärillä. Kofi Kingston yritti sentään voittaa itselleen rakasta joukkuemestaruutta takaisin tosissaan, mutta hänen ongelmansa oli outo joukkuepari. Brock Lesnar oli pakottanut itsensä Kingstonin joukkuepariksi (ja tuhonnut alkuperäisen uuden joukkueparin Cesaron ppv:tä edeltävässä Raw'ssa), koska Lesnar halusi päästä tuhoamaan BiHiven, joka oli pilannut hänen Royal Rumble -voittomahdollisuutensa Rumblessa. Kuten sanoin, tämä Raw'n joukkuemestaruusdivisioona oli täysi sekamelska.
Jos otteluun johtanut kuvio oli yksi sekamelska, sitä oli tämä ottelukin. Kyseessä ei nimittäin ollut mikä tahansa monen joukkueen matsi, vaan HONEY IN THE BANK MATCH. Mitä se sitten tarkoitti käytännössä? No sitä, että joukkuemestaruudet oli sullottu katosta roikkuvaan mehiläispesään, ja ottelun voittaakseen oli painijan kiskaistava mestaruudet pesästä, jonka ympärillä pörräsi oikeita mehiläisiä. Lisäksi ottelun lisästipulaatio oli se, että kaikki ottelun hävinneet joukkueet joutuisivat hajoamaan lopullisesti. Ja koska tässä kaikessa ei vielä ollut tarpeeksi, jostain syystä otteluun sekoitettiin Hideo Itamin johtama "japanilaisstable" Amaterasu-Gun, joka hyökkäsi ennen ottelun alkua BiHiven kimppuun. On oikeastaan aikamoinen suoritus, että kaikesta tästä sekoilusta huolimatta tämä ottelu oli oikeasti pirun viihdyttävä opener. Käytän nimenomaan sanaa viihdyttävä, koska varsinaisesti hienoa painia tämä ei sisältänyt. Siitä piti huolta jo se, että osa ottelun painijoista ei ollut mitään kehäneroja ja ennen kaikkea se, että ottelun idioottimainen stipulaatio pelkästään pilasi mehiläismeininkeineen jo osan ottelun toimivuudesta. Vastapainoksi tässä nähtiin kuitenkin helkkarin taidokasta ja erityisesti vauhdikasta painia muun muassa Kofi Kingstonilta, Finn Bálorilta ja Xavier Woodsilta. Ja on pakko myöntää, että Brock Lesnar oli jälleen tässä ottelussa ihan kotikentällään päästessään paiskomaan pienenmpiä painijoita rumasti ympäri kehää. Lisäksi tässä ottelussa nähtiin pari oikeasti todella hurjaa spottia (kiitos Bálorin ja Kingstonin), joten kyllä tämä kaikesta sekavuudestaan huolimatta nippa nappa sellainen hieno ottelu on. Järkevämmin buukattuna ja paremmalla stipulaatiolla olisi voitu puhua uuden ajan TLC-ottelusta, mutta ei sitten.
***½ (15:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Bálor Club
Rusev w/ Lana vs. Mick Foley - No DQ Match
Tämän feudin kuvio oli ollut jo Fastlaneen tultaessa varsin erikoinen, vaikka hyvin nopeasti tässä ppv:ssä kävikin selväksi, että kaikki tähänastinen oli ollut pelkkää lämmittelyä. Hirveä neuvostoheel Rusev oli siis noussut Raw'n päämestariksi nimenomaan General Manager Mick Foleyn ansiosta: Rusev oli jollain mystisellä salaisuudella saanut Foleyn pakotettua puolelleen. Vaikka Foley oli useana viikkona tuntunut kamppailevan omantuntonsa kanssa ja haluavansa vastustaa Rusevia, oli hän lopulta aina alistunut Rusevin tahtoon, koska Rusevilla oli mystinen salaisuus, jolla hän pystyi kiristämään Foleyta. Ratkaiseva käänne tapahtui kuitenkin juuri ennen Fastlanea, kun kaikkien hämmästykseksi Foley kieltäytyi antamasta Ruseville uusintaottelua Samoan Union -mestaruudesta, ja samalla hän kääntyi lopullisesti Rusevia vastaan. Aivan uutta itsetuntoa saanut Foley buukkasikin itsensä ja Rusevin välille tämän No DQ Matchin.
Tämän taustatarinan jälkeen oli hämmentävää, että tässä show'ssa areenalle saapui täysin alistunut ja armoa aneleva Mick Foley. PPV:tä edeltäneen Raw'n uhosta ei ollut yhtäkkiä taas mitään jäljellä, ja Foley pyysi Rusevia kaikin keinoin perumaan tämän ottelun. Tämä käänne tuntui edellisen Raw'n meininkiin verrattuna vähintäänkin erikoiselta, enkä ollut erityisen innoissani myöskään siitä, että Foley paljasti Kevin Owensin kidnapanneen myös hänen lapsensa. No, lopulta ottelu kuitenkin alkoi, ja siitä ei ole paljoa kirjoitettavaa. Homma oli ohi ns. yhdessä hujauksessa, eikä mitenkään kovin kauniissa sellaisessa. Itse ottelua (joka oli ottelu lähinnä nimellisesti) paljon oleellisempaa olivatkin ottelun post match -meiningit, jossa Rusev viimein paljasti Foleyn karun salaisuuden: Foley oli sairas perverssi, joka nuuhki ja nuoli Raw'n naispainijoiden alushousuja masturboiden samalla. Foley kuitenkin tuntui vinksahtavan tästä paljastuksesta täysin, joten tämä kuvio ei todellakaan päättynyt tähän "otteluun". Puolikas piste siitä, että olihan tuo matsin ainut bumppi aika brutaali.
½ (0:30)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Rusev (Hit Foley to the thigh with a sickle)
Sheamus vs. CM Punk - Bar Fight Match
Sheamus oli viime viikkojen aikana tuntunut käyvän taistelua lähinnä koko WWE-universumia kohtaan. Sheamus oli vakaasti sitä mieltä, että ihan kaikki olivat häntä vastaan, joten sen takia irlantilainen rähinöitsijä oli ajautunut haastamaan riitaa kaikkien kanssa, lähtien Nia Jaxista aina The Brian Kendrickiin. Lopulta Sheamus oli jättänyt avoimen haasteen Bar Fightista, joka käytäisiin areenan lähellä olevassa pubissa. Itse vastustaja paljastui ennen ottelun alkua, ja se olikin todellinen sokki. Vuonna 2014 riitaisasti WWE:stä lähtenyt CM Punk teki todellakin paluunsa tässä matsissa - ja millä tavalla! Punkin gimmick oli nyt nimittäin jonkinlainen alkoholisoitunut surkimus, joka oli tullut takaisin WWE:hen opettaakseen nykypainijat tavoille. Aikamoinen aivopieru siis kokonaisuudessaan, mutta ei kovin yllättävää tällä hetkellä.
Tämä oli illan ensimmäinen kehän ulkopuolella käytävä ottelu, mutta ei tosiaankaan viimeinen. Näin tietokoneen näytöltä show'ta katsovalle asialla ei nyt kovin suurta merkitystä ollut, mutta hieman kyseenalaistan WWE:n liiketoiminallista ratkaisua buukata melkein puolet tapahtuman otteluista käytäväksi enimmäkseen areenan ulkopuolella. Ei ole mikään ihme, että maksaneet katsojat Milwaukeessa olivat nettiuutisten perusteella aika raivoissaan. Tämä itse ottelu oli nyt jo pelkästään ottelun stipulaation ja Punkin idioottimaisen gimmickin takia sellaista sekoilua, että ei tässä nyt erityisen hyvästä ottelusta voida puhua. Lisäksi ottelun lopetus oli täyttä paskaa. Paikoitellen päästiin kuitenkin ihan viihdyttävän HC-rymistelyn pariin, ja kaikesta dissauksesta huolimatta on todettava, että kyllä Punkin paluu kaikesta huolimatta aiheutti sellaisen mark outin, että ei tästä ottelusta täysin voinut olla pitämättä.
** (11:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Draw (Police stopped the match)
Kaikista tämän tapahtuman älyttömistä otteluista huolimatta yksi koko show'n erikoisimmista hetkistä oli tämä välissä nähty angle, joka jatkoi joulukuusta lähtien käynnissä ollutta "Kuka tappoi Stephanien" -kuviota. Juonikuvio on yksi WWE:n tämän hetken pisimmistä, ja luultavasti juuri siitä syystä tässä on ollut niin monta käännettä, ettei kenelläkään WWE:n buukkaustiimissä ole enää minkäälaista kokonaiskuvaa tästä kuviosta tai varsinkaan minkäänlaista ideaa siitä, miten koko roskan pitäisi päättyä. Nyt siis "Drago Industries" -nimistä firmaa edustanut satunnainen nainen (käsittääkseni joku Hollywoodin B-luokan näyttelijöistä) saapui paikalle ja paljasti, että koko homma onkin James Ellsworthin syytä. Nainen paljasti, että Stephanien lisäksi myös John Cena, JBL ja Nikki Bella ovat "kryotankeiksi" kutsutuissa säiliöissä syväjäädytettynä, koska Ellsworthin hyökkäykset saattavat olla heille hengenvaarallisia. Lisäksi Ellsworth oli kuulema saattanut Stephanien raskaaksi. Nyt sitten tämä Drago Industries -nainen aneli, että Rollins ja HHH hautaisivat vihansa Vince McMahonia kohtaan ja työskentelisivät yhdessä tämän kanssa tuhotakseen James Ellsworthin. Minulla ei ole pienintäkään hajua, mitä ajatella tästä kuviosta.
Samoa Joe w/ Prime Time Disco Posse vs. Roman Reigns - Special Referee: Sin Cara - Parking Lot Brawl Match
Tässä ottelussa itse Reignsin ja Joen feudilla ei tuntunut olevan mitään väliä. Feudi kyllä oli, mutta se oli oikeastaan mennyt jo vanhaksi kauan ennen Fastlanea. Reignsillä oli nimittäin ollut feudia Titus O'Neilin johtaman Prime Time Disco Possen kanssa juuri ennen heel-turniaan. Sittemmin Reigns oli näyttänyt hetken ajan tekevän yhteistyötä Samoa Joen kanssa, mutta tuo käänne oli unohdettu lähes tulkoon viikossa. Joe olikin käytännössä päärosteridebyytistään lähtien vain ajelehtinut kuviosta toiseen ilman minkäänlaista loogista päämäärää, järkevää kuviota tai edes yhdenmukaista gimmickiä. Nyt sitten turkiksiin pukeutuva Joe paritettiin juuri ennen Fastlanea Prime Time Disco Possen kanssa, ja Fastlaneen buukattiin ottelu hänen ja Reignsin välille - vaikka Reigns oli jo hyvän aikaa ollut päämestaruuskuvioissa. Todellinen tarina tämän ottelun taustalla oli kuitenkin se, että Undertakerin kaappausyrityksestä raivostunut Goldberg oli kidnapannut koko Prime Time Disco Possen ja Reignsin monster truckillaan ja pakottanut heidät painimaan "omassa promootiossaan" GWE:ssä. Tämäkin ottelu järjestettiin areenan parkkipaikalla "GWE:n otteluna" niin, että Goldberg selosti matsin ja että ottelun tuomarina toimi erinäisiä hanttihommia viime aikoina hoitanut Sin Cara. Ottelu alkoi siitä, kun Reigns vapautti panttivankinsa parkkipaikalla ja päästi heidät toistensa kimppuun.
Jos Punkin ja Sheamuksen areenan ulkopuolinen ottelu oli vielä paikoitellen ihan viihdyttävää HC-rymistelyä, tämä oli lähinnä vaivaannuttavaa katsottavaa. Painia tässä oli hyvin ohuesti, ja se vähäinenkään määrä ei ollut millään tavalla kiinnostavaa. Jostain syystä WWE pisti Joen riehumaan tässä ottelussa myös macheten kanssa, mikä viittaisi siihen, että seuraavaksi he aikovat yrittää Joella tämän TNA-aikaista gimmickiä. Surullisen ottelun todellinen loppuhuipennus nähtiin siinä vaiheessa, kun Cesaro sekaantui otteluun luudan kanssa ja aiheutti ottelulle idioottimaisen lopetuksen. Oikeastaan ottelun ainut oikeasti kiinnostava hetki nähtiin matsin päätyttyä, kun Undertakerin monster truck jyräsi Goldbergin yli parkkipaikalla ja tiputti maassa makaavan Goldbergin päälle kuvan Hulk Hoganin Hall of Fame -sormuksesta - jota Goldberg siis janosi kuumeisesti ja joka oli nyt Undertakerin omistuksessa.
* (5:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Samoa Joe (Pinned Reigns after Cesaro interfered and hit Reigns with a broom stick)
The Neville (c) vs. Curtis Axel - Three Stages of Perfect Match for the WWE United States Championship
Kertonee kaiken oleellisen WWE:n nykytilasta, että koko kortin järkevin feud oli se, jossa toinen oli supersankari ja toinen superpahis. Tähän tilanteeseen oli siis ajauduttu Nevillen ja Curtis Axelin US-mestaruusfeudissa, joka oli kiistatta ollut viime aikoina parasta, mitä Raw'lla oli tarjota. Neville oli voittanut US-mestaruuden Roman Reignsiltä heti joulukuun alussa ja pitänyt sitä siitä lähtien tiukasti hallussaan. Lähes saman tien Nevillen haastajaksi olikin noussut täydelliseksi itseään kutsuva Curtis Axel. Aluksi Nevillen ja Axelin vihanpito koski lähinnä US-mestaruutta ja pysyi varsin ammattimaisena, mutta viikko viikolta siitä oli tullut henkilökohtaisempi. Samalla Nevillestä oli tullut moottoripyörällä ajava ja viittaan pukeutuva supersankari The Neville ja Axelista puolestaan kultaista pukua käyttävä täydellinen superpahis. PPV:tä edeltävässä Raw'ssa nähtiin, kuinka Axel kaappasi Nevillen siskon ja kuinka Neville lopulta onnistui pelastamaan siskonsa supersankarivoimillaan. Tähän feudiin olivat viime aikoina sekaantuneet myös Axelin hyvä ystävä Corey Graves ja Nevillen apuri Byron Saxton. Samaa selostustiimiä edustavat Saxton ja Graves käytännössä vihasivat toisiaan ja kävivät näiden US-mestaruudesta kamppailevan painijoiden avulla toisiaan vastaan omaa sotaansa. Tämän ottelun stipulaatio oli Three Stages of Perfect - ensimmäinen fall olisi normaali Singles Match, toinen Falls Count Anywhere Match ja kolmas Last Man Standing Match.
Tätä tapahtumaa on nettiarvosteluissa haukuttu niin paljon, että moni tuntuu unohtaneen kokonaan sen tosiasian, että tässä show'ssa nähtiin myös yksi huippuluokan ottelu. Se ei ole ollut WWE:ltä viime vuosina mitenkään itsestäänselvyys, joten oli mahtavaa nähdä, kuinka Neville ja Axel pistivät kaiken peliin feudinsa päättävässä ottelussa ja tarjoilivat huippuluokan matsin. Kritisoin vielä PPV-ennakossani Axelia ja totesin, että on edelleenkin käsittämätöntä, että WWE haluaa pushata Curt Hennigin poikaa, joka ei ole yksinkertaisesti perinyt mitään isänsä lahjoista. En edelleenkään suostu varsinaisesti ylistämään Axelia, mutta on pakko todeta, että mies on kyllä kehittynyt paljon ja että hänellä on selvästi kunnianhimoa. Suurimman työn tässä ottelussa ihan heittämällä teki Neville, joka täräytti pari mieletöntä spottia ja otti kovaa bumppia, mutta samalla hän onnistui kantamaan Axelin tämän koko uran parhaaseen otteluun. Ei voi mitään, tämä ottelu oli juuri niin hyvä kuin vain saattoi parhaimmillaan toivoa. Fastlanen ehdoton valopilkku.
**** (20:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
The Neville (2-1)
Kevin Owens vs. Big Show - WrestleMania 33 Title Shot
Huh huh, tästä ottelusta ei tunnetta tai panosta ainakaan puuttunut. Kaikkien (smarkkien) järkytykseksi Big Show oli siis vihdoin ja viimein voittanut uransa ensimmäisen Royal Rumble -ottelun ja olisi nyt täysillä menossa kohti päämestaruusottelua WrestleMania 33:ssa. Matkalla oli kuitenkin yksi iso mutka: mies, jonka Show eliminoi viimeisenä itse Rumble-ottelussa. Täysin sekopäinen ja itselleen sekä lähimmäisilleen hengenvaarallinen Kevin Owens oli mennyt nimittäin lopullisesti sijoiltaan siitä, että Show oli eliminoinut hänet Rumblessa, vaikka Owens oli loppuun asti luottanut siihen, että hän olisi saanut henkisellä manipuloinnillaan pakotettua hyväsydämisen Show'n eliminoimaan itsensä ja luovuttamaan mestaruusottelunsa Owensille. Show oli kuitenkin kertaalleen tullut jo katumatuulelle ja tarjonnut Owensille tätä ottelua, jossa panoksena oli nyt siis päämestaruusottelu WrestleMania 33:ssa. Kevin Owens oli tehnyt selväksi, että hän tappaisi vaimonsa ja lapsensa, jos Big Show ei antaisi hänen voittaa tätä ottelua. Kenelläkään ei ollut etukäteen mitään hajua, mitä Show tekisi tässä ottelussa - toisaalta Show oli unelmoinut WrestleManian päämestaruusottelusta koko ikänsä, toisaalta hän ei halunnut aiheuttaa minkäänlaista vahinkoa kenellekään.
Tätä ottelua on monien arvioissa haukuttu mielestäni aivan turhan paljon. On toki totta, että puhtaasti painillisilta ansioilta tämä oli toki aika heikko ottelu, mutta tässä matsissa kerrottiin hitonmoinen tarina ja vieläpä perhanan hyvin. Eikä pidä unohtaa sitä, että tässä nähtiin myös pari pirun kovaa liikettä - erityisesti Owensin Pop Up Powerbomb Big Show'lle oli oikeasti yksi koko illan näyttävimmistä hetkistä. Toki "saippuaoopperapainia" vihaaville tämä ottelu oli varmasti aivan liikaa, mutta tällaisena entertainment brawlina tämä viimeisen päälle hiottu psykologinen trilleri oli oikeasti jumalattoman jännittävää katsottavaa. Tämä oli ehdottomasti openerin ja Neville/Axelin ohella illan suurin valopilkku ja hoiti roolinsa aivan täydellisesti.
**½ (12:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Big Show (WMD)
Hideo Itami (c) vs. Ho Ho Lun - WWE Cruiserweight Championship
On oikeastaan hämmentävää, miten WWE:n Cruiserweight-mestaruuskuvio pyörii edelleenkin tietyllä tavalla The Brian Kendrickin ja Jack Gallagherin ympärillä, vaikka kumpikaan ei ollut mukana tässä mestaruusottelussa. Kendrickin ja Gallagherin feudi oli saavuttanut tietynlaisen lakipisteensä Rumblen jälkeen, kun Kendrick oli yrittänyt tappaa Gallagherin ajamalla tämän autolla päin seinää. Gallagher oli jäänyt tuon jälkeen sairaslomalle ja tiputtanut juuri voittamansa CW-mestaruuden vakantiksi. Pian tuon jälkeen mestaruuden oli voittanut Amaterasu-Gunin Hideo Itami, ja siitä lähtien entinen CW-mestari The Brian Kendrick oli yrittänyt epätoivoisesti saada mahdollisuutta päästäkseen ottelemaan CW-mestaruudesta. Kendrickin tielle oli tullut kuitenkin ties mitä kummallisimpia esteitä - viimeisimpänä erikoinen "Me"-niminen stable, joka ilmeisesti koostui brittipainijoista, jotka lupasivat tehdä kaikkensa, ettei Kendrickistä enää ikinä tulisi CW-mestaria. Ei ole vaikeaa arvata, että brittiläisellä Gallagherilla on mitä todennäköisemmin jotain tekemistä tämän mystisen "Me"-porukan kanssa. Sen sijaan CW-divisioonan suurimmalla jobberilla Ho Ho Lunilla ei pitäisi olla mitään tekemistä mestaruusottelun kanssa, mutta niin vain hänet oli buukattu voittamaan ykköshaastajuudesta käyty Battle Royal, ja nyt Ho Ho sitten haastoi Itamin CW-mestaruudesta. Etukäteen jo pelkäsin, että WWE suunnitteli Ho Holle Funakin kaltaista nostetta.
On kieltämättä hieman surullista, että tapahtuman kahdeksasta ottelusta kolme käydään enimmäkseen areenan ulkopuolella ja että viidestä kehästä käytävästä ottelusta kaksi ei kestä edes minuuttia. Tämä ottelu oli siis Foley vs. Rusevin ohella illan toinen matsi, joka oli ottelu lähinnä nimellisesti. Oikeastaan sopii kysyä, mihin koko ottelua tarvittiin ppv:ssä, jos koko ottelulla ei ollut mitään muuta merkitystä kuin typerän "Me"-kuvion jatkaminen.
½ (1:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Hideo Itami (GTS)
Nia Jax (c) w/ Braun Strowman vs. Eva Marie - Special Referee: Seth Rollins - Falls Count Somewhere Match
Divas Revolution indeed. Raw'n päämestaruusottelussa ja illan Main Eventissä paini toden totta kaksi naista. Harmi vain, että Becky Lynchin, Bayleyn, Sasha Banksin, Charlotten tai muiden oikeasti huipputaidokkaiden naisten sijaan päämestaruudesta painivat Nia Jax ja EVA VITUN MARIE. Oikeastaan koko tällä päämestaruusottelulla ei ollut mitään pointtia - ja WWE tiesi sen itsekin varsin hyvin. Ei siis ollutkaan ihme, että jo ennen ottelun alkua WWE päätti lisätä ihmisten kiinnostusta tähän otteluun tuomalla Seth Rollinsin ottelun erikoistuomariksi ja buukkaamalla seuraavaan Raw'hon kaksi uutta päämestaruusottelua. Vince lupasi Rollinsin saavan mestaruusottelunsa, jos hän tuomaroisi ottelun rehdisti. Strowman puolestaan saisi mestaruusottelunsa, jos ei auttaisi rakasta Niaansa ottelun aikana. Miksi Vince siis ylipäänsä sekaantui tähän mestaruusotteluun? Tietenkin sen takia, että päämestaruuden haastaja Eva Marie oli hänen uusi intohimoinen rakastajansa. Koko tämä mestaruusottelu oli repäisty täysin tyhjästä PPV:tä edeltävässä viimeisessä Raw'ssa sen jälkeen, kun Raw'ssa ei ollut viikkokausiin saatu kehitettyä mitään järkevää haastajaa mestaruutensa Rumblessa voittaneelle Nia Jaxille. Niinpä WWE päätti yhdistää viikkojen ajan ME-kuviona jostain käsittämättömästä syystä pyöritetyn Vince McMahonin sodan Raw'n naispainijoita vastaan tähän päämestaruuskuvioon buukkaamalla lähes tulkoon painitaidottoman Eva Marien päämestaruuden haastajaksi. Koska, miksipä ei. Ja sokerina pohjalla oli tietenkin se, että ottelun stipulaatio oli WWE:n uusi rakas älyttömyys "Falls Count Somewhere", eli että ottelun selätykset laskettaisiin vain jossain tietyssä paikassa ja että tuon tietyn paikan tietäisi etukäteen vain ottelun tuomari.
Öh, mitä tästä nyt oikein voi sanoa? Tämäkin ottelu tosiaan karkasi hyvin nopeasti ensin kehästä takahuoneisiin ja sitten koko areenalta ulos. Siis oikeasti. PPV:n Main Event käytiin suurimmaksi osaksi areenan ulkopuolella. Sama se nyt meille ppv-katsojille on, mutta kenen saatanan mielestä tällainen paikalla olevien katsojien silmään kuseminen saattoi olla hyvä idea? Surullista toki on myös se, että ottelu ei ollut - kuten arvata saattoi - minkäänlainen painin riemuvoitto. Jälleen on tosin pakko antaa tunnustusta siitä, että erityisesti Nia mutta myös Eva Marie tuntuivat yrittävän kyllä niin tosissaan kuin vain ikinä saatoivat. Molemmat myös ottivat ihan kohtuullista bumppia, mutta eihän tällaisella ottelulla nyt pitäisi jumalauta soikoon olla mitään tekemistä FIRMAN PÄÄMESTARUUDEN KANSSA. Kaikkein surullisinta oli se, että lopulta areenan ulkopuolella koko homma meni käytännössä pelkäksi saippuaoopperapelleilyksi, ja ratkaisevat hetket käytiin Drago Industries -naisen vartioimien kryotankkien luona. Kehuin Show vs. Owensissa saippuaooperameininkiä, koska siinä se oli vielä hyvää ja kiinnostavaa. Tässä se oli lähinnä huonoa, rasittavaa ja ärsyttävää. Huh huh mikä päämestaruusottelu. Muutaman kovan spotin ja Rollinsin sekä Strowmanin suoritusten ansiosta en arvioi tätä täydeksi paskaksi, mutta ei tässä nyt kovin kaukana siitä oltu.
*½ (19:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Nia Jax (Leg Drop)
*** The Neville
** Kofi Kingston
* Curtis Axel
Kokonaisarvio Fastlanesta: Smackdownin Elimination Chamberin kohdalla olin varsin iloinen ja suorastaan yllättynyt siitä, kuinka tasokkaan ppv:n tämä paikoitellen täysin sekopäiseltä tuntuva nyky-WWE oli onnistunut tuottamaan. Ikävä kyllä tuosta iloisuudesta ei tätä ppv:tä katsellessa ollut paljon mitään jäljellä. Illan kahdeksasta ottelusta vain kaksi ylitti kolmen tähden rajan, puolet jäi alle kahden tähden. Lisäksi show'n buukkaaminen oli paikoitellen niin käsittämätöntä facepalm-meininkiä, ja erityisesti ppv:n Main Event niin älytön buukkaajien aivopieru, että harkitsin hetken aikaa itsekin vakavissani nykypainin katsomisen lopettamista ja siirtymistä vaikkapa 1980-luvun tarjonnan katsomiseen. Sitten kuitenkin päätin, ettei 30 vuotta vanhojen tapahtumien katsomisessa ja arvostelemisessa olisi mitään järkeä, joten jatketaan tätä arvosteluprojektiani vain entiseen malliin. Ja olihan tässäkin ppv:ssä toki omat vahvat hetkensä: US-mestaruusottelu oli perhanan kova, opener oli idioottimaisesta stipulaatiostaan huolimatta hieno ja Owens-Show oli aikamoinen psykologinen trilleri. Näiden huippuhetkien ansiosta tämä ppv onnistuu juuri ja juuri välttämään Surkean arvosanan ja nousemaan
Kehnon puolelle. Toivottavasti WrestleMania on toista maata.
1. WWE Elimination Chamber - Hieno
----------------------
2. WWE Royal Rumble - Hyvä
----------------------
-
----------------------
3. WWE Fastlane - Kehno
--------------------------------
Ja jatketaan sitten suoraan WrestleManian ennakolla. Kyllä vain, vuorossa on vuoden suurin ja kaunein ppv - ja aikamoisen kortin on WWE saanut aikaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kane (c) vs. Big Show - WWE Championship
- Niinhän tässä todellakin on käynyt, että WWE:n toisena päämestaruusotteluna ja WrestleManian Main Eventinä nähdään kaikista maailman otteluista Big Show'n ja Kanen välinen ottelu. Eikä mikä tahansa ottelu, vaan Big Show'n ja Kanen SADAS keskinäinen ottelu, kuten WWE on niin monesti meitä tämän feudin aikana muistuttanut. En todellakaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Vielä Elimination Chamberin aikaan Smackdownin päämestarina oli loistavia otteluita hurjalla tahdila vetävä AJ Styles. Sitten kaikki muuttui Stylesin ja Kanen välisessä Inferno Matchissa, jossa Kane voitti kaikkien järkytykseksi mestaruuden Stylesiltä. Dirt sheetit ovat edelleen vahvasti sitä mieltä, että kyse oli katastrofaalisesta botchista ja että ottelun ei olisi pitänyt oikeasti päättyä Kanen voittoon. WWE ei kuitenkaan enää perääntynyt, vaan päätti kääntää Kanen kuukausia jatkuneen B.S.-kirjekuvion siihen, että Kane uskoi (ymmärrettävästi) kirjeiden takana olevan Big Show - mutta Show ei itse tiennytkään kirjeistä mitään. Tämä hylätyksi tuleminen teki sitten Kanesta demonisen hirviön, joka nyt kissansa Mega-Pörrön kanssa on luvannut tuhota Show'n. Kun feudissa on jo nähty muun muassa Show'n koiran Haukun murha, Haukusta tehtyjen pasteijoiden syöttäminen Show'lle koiransa hautajaisissa ja Katie Vickin haudalle kuseminen, ei koko feudista oikeastaan pysty sanomaan enää mitään järkevää. Oikeastaan tämä koko kuvio aika lailla kuvaa tyhjentävästi tätä WWE:n uuden aikakauden meininkiä. Ainakaan ei voi väittää, etteivätkö käsikirjoittajat ole yrittäneet tehdä tästä feudista henkilökohtaista. Ja nyt sitten nämä kaksi eläkeikää lähestyvää konkaria kohtaavat toisensa WM:n ME:ssä, vaikka kumpikaan ei ole pitkään aikaan kyennyt yhteenkään puhtaasti hyvään otteluun.
Nia Jax (c) vs. Roman Reigns vs. Braun Strowman - Samoan Union Championship
- Jos ovat Smackdownin päämestaruuskuviot WrestleManiaan tullessa käsittämättömät, ei paljon sen enempää voi sanoa myöskään Raw'n päämestaruustilanteesta. Nia Jax voitti siis Soviet Union -mestaruuden Royal Rumblessa, nimesi sen Samoan Union -mestaruudeksi ja on pitänyt vyötä hallussaan siitä lähtien. Viime aikoina vyötä ovat havitelleet erityisesti Jaxin rakas miesystävä ja kanssapervertikko Braun Strowman sekä Jaxin veljeksi paljastunut Roman Reigns. Dramaattinen käänne nähtiin kuitenkin Fastlanen jälkeisessä Raw'ssa, kun Jaxin ja Strowmanin sadomasokismiottelu yltyi niin rankaksi, että Strowman menetti muistinsa kaikista ruoskaniskuista. Nyt Strowman ei sitten ilmeisestikään enää muista kuka on, vaan luulee itseään Reignsin veljeksi, mikä tekee koko tästä kuviosta hyvin insestisen ja samalla epämiellyttävän. Strowmanin ja Reignsin voitettua ykköshaastajuusottelun yhdessä, toisiaan vastakkain päämestaruusottelussa ovat nyt siis sisko, veli ja rakastaja/veli. Yyyh. En halua ajatella tätä enää enempää. On myöskin hyvin vaikea sanoa, onnistuuko tämä ottelu olemaan painillisesti mistään kotoisin. Pelkään, että ei.
Hulk Hogan vs. The Undertaker vs. Goldberg - Monster Truck Match for Hogan’s Hall of Fame Ring
- Tässä WrestleManiassa on pari todella isoa ei-mestaruusottelua, ja tämä on niistä ensimmäinen. Samalla tämä on taas osoitus siitä, että WWE on nykyisessä meiningissään valmis buukkaamaan kaikenlaista aivan käsittämätöntä sontaa, jos se vain kuulostaa siistiltä ja jos se mahdollistaa esimerkiksi oheistuotemyynnin. Tuskin kukaan on voinut välttyä viime viikkojen jaksojen yhteydessä nähdyiltä monster truck -pienoismallimainoksilta. Mutta todellakin: Undertaker, Hulk Hogan ja Goldberg kohtaavat toisensa WrestleManiassa. Se on lause, mitä en olisi koskaan uskonut voivani kirjoittaa. Koko kuvion rakentelu on ollut hyvin hämmentävää, enkä ala tässä edes perkaamaan sen kaikkia yksityiskohtia. Hienoin hetki on tietenkin se, kuinka Goldberg oli kummallisesti vapautunut Undertakerin kidnappauksesta (joka aloitti koko feudin) ja kuinka Undertaker kommentoi sen jälkeen lyhyesti "En tiedä, miten pakenit ruumisautostani." Mitäpä sitä sen enempää selittelemään. Panoksena on siis Hoganin Hall of Fame -sormus, Goldbergin kaljatuoppi ja ties mitä (kyllä) ja ottelumuoto on Monster Truck Match (kyllä). Historian aikana on nähty vain yksi Monster Truck Match, ja se oli aivan kamalaa paskaa, joten odotukseni eivät ole kovin korkealla. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä todella viimeinen WrestleMania näille kaikille kolmelle.
Triple H vs. Seth Rollins vs. James Ellsworth vs. John Cena - Winner Gets Stephanie
- Uskomatonta. Se on oikeastaan kaikki, mitä tästä ottelusta ja koko feudista voi sanoa. Tämä on ehdottomasti myös yksi illan isoimpia otteluita, vaikka panoksena ei olekaan mestaruutta. Sen sijaan panoksena on jotain paljon suurempaa - kryotankiin suljettu Stephanie McMahon. En oikeastaan tässä ennakossa edes yritä alkaa kerrata koko tätä kuviota tämän ottelun takana, koska WWE:llä itselläänkään tuskin on minkäänlaista hajua, mistä tässä on enää kyse. Kaikki alkoi joulukuun alussa, kun Stephanie McMahon löytyi pahasti piestynä WWE:n parkkipaikalta, ja nyt meillä on ottelu, jossa sekopäinen Triple H, Stephaniehen rakastunut Seth Rollins, syväjäädytyksestä vapautunut ja pahaa tuhoa aiheuttanut James Ellsworth sekä hyvin epävakaassa tilassa oleva John Cena painivat toisiaan vastaan. Drago Industries -yhtiö, Vince McMahon, Nikki Bella, Nikkin äiti, Linda McMahon, JBL ja monet muut asiat sekä henkilöt liittyvät tähän kaikkeen niin käsittämättömällä tavalla, ettei minulla ole hajuakaan, mitä ajatella tästä kaikesta. Ainakin tässä on sitä ison ottelun tuntua, ja jos Ellsworth pelataan matsista ulos oikein, voi kyseessä olla myös (uskokaa tai älkää) pirun kova ottelu.
Bray Wyatt vs. Dean Ambrose vs. Randy Orton vs. Luke Harper - Vince Russo Memorial Match for the Smackdown Tag Team Championship (Special Referee Renee Young)
- On hieman vaikea uskoa, että Vince Russo Memorial Match -stipulaatiolla varusteltu ottelu ei itse asiassa edes kuulu tämän WrestleManian sekopäisimpiin otteluihin. Vaikka Wyattienkin hajoamisessa on nähty aika häiritseviä hetkiä (erityisesti Renee Youngin kanssa), on tämä kerran niin hurjan stablen hajoaminen oikeasti rakenneltu Smackdownissa perhanan hyvin ja kokonaisuutena todella kiinnostavasti. Mielenkiintoista on tietenkin myös se, että Smackdownin joukkuemestaruudet ovat edelleen Wyatt Familyn hallussa ja että tämän ottelun voittaja saa pitää vyöt valitsemansa joukkueparin kanssa. Sen sijaan Bray Wyattin jostain syystä ottelun stipulaatioksi valitsema Vince Russo Memorial Match tulee aiheuttamaan tälle ottelulle jotain täysin käsittämättömiä hetkiä - ottelun stipulaatio nimittäin vaihtuu joka minuutti. Toivotaan, että tästä sekoilusta huolimatta tämä huima nelikko pystyy toimittamaan kovan ottelun.
Team Graves (Graves & Axel & Runnels & eMMA & Ryback) vs. Team Saxton (Saxton & Lun & Marie & Parantainen & Cesaro)
- Selostajien välisen feudin huipentavan feudin ottelu WrestleManiassa - eikä kyse ole edes ensimmäisestä kerrasta WrestleManian historiassa. Tässä kohtaa on kyllä nostettava hattua nykyisille WWE:n buukkaajille, koska mielestäni koko Gravesin ja Saxtonin feudi on toteutettu paljon kiinnostavammin ja hauskemmin kuin Colen ja Lawlerin väkinäinen feud. Vielä parempaa on se, ettei WM:ssä nähdä Gravesin ja Saxtonin keskinäistä 1 on 1 -ottelua, vaan tämä 5 on 5 -joukkueottelu takaa sen, että tästä matsista voi tulla myös ihan hauskaa katsottavaa. Samaa ei voinut sanoa Colen ja Lawlerin WM-ottelusta. Toki joukkueiden osanottajavalinnat ovat olleet varsin - hmm - kiinnostavia, mutta juuri se tekee tästä varsin kiehtovan tapauksen. Tämä voi olla hyvä alakortin ottelu, jään odottamaan kiinnostuneena.
The Neville (c) vs Kevin Owens - WWE United States Championship
- Nevillen US-mestaruuskausi on ollut aivan ehdottomasti yksi tämän nykyisen WWE:n parhaita asioita viime kuukausien aikana. Nevillen ja Axelin feudi sekä sen päättänyt ottelu Fastlanessa olivat loistavaa kamaa, ja nyt Neville on siirretty luontevasti jo uuteen kuvioon. Toistaiseksi en ole vielä syttynyt tälle Nevillen ja Owensin feudille niin paljon kuin Nevillen ja Axelin kuviolle. Ehkä se johtuu osittain siitä, että tämä on tuntunut vähän aikaisemman toistolta ja että Owensin asema on nyt Big Show -kuvion päättymisen jälkeen vähän sekava. Toisaalta tässä feudissa on kyllä nähty pari hyvää yksittäistä hetkeä, ja uskon, että itse ottelu tulee olemaan todella kovaa kamaa. Todennäköisesti painillisesti yksi koko WrestleManian parhaista otteluista.
Tyler Breeze (c) vs Zack Ryder vs The Miz vs TJ Perkins - TLC Match for the Intercontinental Championship
- Yhtä lailla kuin kehuin Raw'n US-mestaruuskuvioita, on kehuja annettava myös Smackdownin IC-mestaruuskuvioille. Oikeastaan viime kuukausina on tuntunutkin siltä, että juuri näitä "kakkosmestaruuskuvioita" WWE:n uudessa buukkaustiimissä ovat päässeet rakentelemaan ne perinteisintä linjaa edustavat buukkaajat, ja pakko myöntää, että olen siitä hyvin iloinen. Toki olisi kivaa, että päämestaruuskuvioissakin voitaisiin nähdä välillä edes jotain etäisesti normaalia, mutta ehkä jossain vaiheessa vielä tulee sellainenkin aika? Nyt tosin huhujen mukaan yksi uuden buukkaustiimin sekopäisimmistä buukkaajista Ed Leaves on siirtymässä NXT:n pääbuukkaajaksi, joten liikaa ei pidä odottaa tulevaisuudessa myöskään näistä nousevien tähtien kuvioilta. No, tämä IC-mestaruusottelu oli siis ensimmäinen WM:ään varmistettu ottelu, ja tätä onkin buukattu hartaudella käytännössä joulukuusta lähtien. Tyler Breezen mestaruuskausi on ollut ehkä toistaiseksi vähän laimea, mutta nyt WM:ssä tällä nelikolla on mahdollisuus räjäyttää pankki TLC-ottelussa ja tarjota MOTYC.
Rusev vs. American Rasputin – Siberian Blindfold Death Match
- Rusevin ja Mick Foleyn kuvio kuuluu taas niihin tapauksiin, joita en edes halua ajatella liikaa. Kuva Mick Foleysta nuuhkimassa naisten alushousuja ja masturboimassa... Hyi saatana, en saa sitä enää ikinä pois verkkokalvoiltani Fastlanen takia. Niin vain siis tosiaan on käynyt, että Raw'n GM Mick Foley on paljastunut täydeksi pervoksi, ja samalla tuo paljastus teki hänestä hullun American Rasputinin. Nyt Foley/Rasputin haluaa Rusevilta koston kaikesta tämän aiheuttamasta tuskasta, ja sitä kostoa hän hakee WM:n ottelussa. Minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, millaiseen otteluun nämä kaksi saattavat oikeasti yltää WrestleManiassa. Fastlanen jälkeen olin jo varma, ettei Foleysta ole enää oikeaan otteluun, mutta ehkä sittenkin vielä kerran? Saa nähdä.
Brock Lesnar vs. BiHive
- Huh, tämä on ottelu, joka on jostain syystä yksi eniten odottamistani tämän vuoden WrestleMania-otteluista. En oikeastaan edes osaa selittää, miksi, mutta joku tässä koko kuviossa kiehtoo minua suuresti. BiHive ja BiHiven yliannostus ovat ärsyttäneet välillä viime kuukausina aivan älyttömästi, mutta parhaimmillaan tämä eksentrikkoporukka on ollut ihan täyttä kultaa. Ja nyt WrestleManiassa on mahdollisuus siihen, että näemme Cedric Alexanderin comebackin! Siis ammutun Cedric Alexanderin. Ai että, en malta odottaa. Koko Lesnarin ja "homoporukan" feud ja sen tarina on hoidettu mielestäni loistavasti, ja tämä kuvio on muutenkin aivan timanttista vaihtelua Lesnarin WWE-uralle. En malta odottaa sitä, kun Lesnar pääsee tarjoilemaan Suplexejaan koko BiHive-porukalle.
Baron Corbin Manhood Memorial 20 Man Battle Royal
- Tänä vuonna ei nähdä siis André The Giant Memorial Battle Royalia, vaan jotain ihan muuta. Koko Corbinin feud cruiserweightien kanssa on saavuttanut aikamoiset sfäärit, ja viimeistään Elimination Chamberissa nähty katanahetki oli jotain, mitä välttämättä ei olisi tarvittu. Toisaalta taas tämä kuvio on yksi WWE:n pitkäkestoisimmista kuvioista, ja Elimination Chamberissa nähty työleiriottelu oli yksi koko vuoden parhaista matseista toistaiseksi. Tuo EC:n ottelu teki Drew Gulakista hetkessä tähden, ja nyt kun kielletyistä aineista kärähtänyt Gulak on tehnyt paluunsa, on hänellä mahdollisuus nousta tässä matsissa lopullisesti tähdeksi. Samalla toki toivon onnellista loppua myös Corbinille. Toivottavasti molemmille käy matsissa hyvin ja toivottavasti molemmat siirtyvät WM:n jälkeen isompiin kuvioihin. Tämä ottelu puolestaan... Minulla ei ole pienintäkään hajua, mitä tästä oikein saattaa tulla.
Mickie James (c) vs. Becky Lynch - WWE Smackdown Women’s Championship
- Jos haluaa tästä WM:n kortista löytää yhden mahdollisimman perinteisesti buukatun feudin, se on tämä. Okei, onhan tässäkin ollu vastustajan perheen ja lasten ahdistelua, mutta se on toisaalta ollut aika lailla peruskauraa WWE:ssä jo luoja ties kuinka kauan. Muuten tässä on kyse ollut nimenomaan Mickien ja Abigail Lynchin välisestä vihanpidosta ja molempien tavoitteesta olla WWE:n naistendivarin paras painija. Sinänsä kuvio on ollut ihan ok, vaikka viime viikkoina se on alkanut junnatakin aika pahasti paikallaan. Siinä mielessä on siis hyvä, että homma saadaan nyt päätökseen WrestleManiassa - ja toivottavasti oikealla tavalla, koska nämä kaksi saavat kyllä halutessaan aikaan huiman painiottelun.
Mojo Rawley & Alexa Bliss vs. Pappa & Mamma Rawley - Pappa’s Special Match
- Tämä on yksi niistä tämän vuoden WrestleManian otteluista, joita tuskin kukaan olisi osannut veikata tapahtuvaksi vielä puoli vuotta sitten. Mojo Rawley kohtaa siis tyttöystävänsä Alexa Blissin kanssa ottelussa oman isänsä ja äitinsä. Kyllä. Ja panokset ovat kovat: jos Mojo häviää, hän ja Alexa joutuvat lopullisesti eroamaan. Jos Pappa & Mamma häviävät, he joutuvat lähtemään lopullisesti WWE:stä. Eräänlaisena alakortin huumorikuviona tämä on kyllä ollut oma guilty pleasure -kuvioni, jonka seuraamisesta olen nauttinut yllättävän paljon. Erityisen hauskaa on se, että Hulk Hogankin on ollut aktiivisesti mukana kuviossa ja Mojon apurina. Painillisesti tämä matsi on toki taatusti täyttä paskaa, koska Pappa ja Mamma eivät ole edes painijoita.
Suomi 100 Challenge feat. Kalisto
- Illan suurin villikortti on ehdottomasti Kaliston - tai siis Karjalan - Suomi 100 Challenge. Toistaiseksi ainakin minulle on ihan täysi mysteeri, että miten, millä tavoin ja missä tämä koko haaste käydään, mutta jään jännityksellä odottamaan. Onhan tämä WWE:n Suomi-kuvio ollut omalla tavallaan ihan käsittämätöntä huumoria, ja Parantaisen paritus Kaliston kanssa on tarjonnut pari koko vuoden hauskinta hetkeä. Jos tätä anglea ei siis kusta täysin, tämä voi jopa olla yksi show'n hauskimmista hetkistä.
CM Punk vs. AJ Styles
- Niin ja tosiaan - sitten on tämä. Ottelu, jonka toteutumiseen en oikeasti uskonut ennen kuin WrestleManiaa edeltänyt SDL oli tullut päätökseensä. Olin ihan varma, että tämä nykyinen buukkaustiimi ei todellakaan saa aikaiseksi WrestleManiaan oikeasti kahden maailman parhaimpiin kuuluvan painijan keskinäistä ottelua, mutta ilmeisesti jonkin mielenhäiriön ansiosta he tämänkin matsin raapaisivat korttiin. Jos kaikki menee toiveideni mukaisesti, tämä voi olla jopa MOTYC. Jos kaikki menee kuten WWE:llä on viime kuukausina mennyt, tämä tuhoaa molempien uran.
Sitten vielä kuukauden kärkikymmenikkö! Olen siis jatkanut taas perinteistä listausta, jossa rankkaan ihan mielivaltaisesti kuukauden kymmenen kiinnostavinta painijaa/henkilöä WWE:ssä. Nämä eivät siis kerro näkemystäni siitä, ketkä ovat tällä hetkellä WWE:n parhaat painijat, vaan ketkä painijat puhtaasti ovat kiinnostaneet minua tällä hetkellä eniten WWE:ssä. Tämä listaus on tehty maaliskuun perusteella. Listassa suluissa on painijan sijoitus viime kuukauden kärkikymmenikössä. Pakko sanoa, että tätä listausta oli tosi vaikea tehdä, koska WM:n lähestyessä niin monet asiat ovat muuttuneet ja kiinnostavat nimet vaihtelevat ihan täysin viikkokohtaisesti.
MAALISKUUN TOP 10:
1) Braun Strowman (-) - Strowman palaa kuukauden tauon jälkeen takaisin listalle ja suoraan kärkipaikalle. Oikeastaan juuri kaikkein kiinnostavimman nimen valinta oli tässä vaikeinta, enkä osaa yksinkertaisesti perustella, miksi se on juuri Strowman. Strowmanin hahmo on kuitenkin ollut kokonaisuudessaan koko alkuvuoden ajan aivan mahtava, ja odotan todella suurella mielenkiinnolla, mitä Strowmanille käy tässä uudessa muistinmenetystilassa WrestleManiassa.
2) Kane (5.) - Vaikka Kanen ja Big Show'n ottelu tulee olemaan todennäköisesti täyttä paskaa, on WWE saanut tehtyä Kanesta kuukaudessa niin sadistisen hirviön niin poikkeuksellisella tavalla, ettei mitään järkeä. Ja kuka helvetti on B.S.? Kansa janoaa vastausta.
3) Roman Reigns (-) - Kaikkea liikkuvaa keihästävä ja jatkuvasti mestaruuskuvioihin nyky-WWE:ssäkin yltävä Roman Reigns on niin tylsä, että se on ihan perhanan kiinnostavaa. Voittaako Reigns taas mestaruuden Maniassa? Mitä Reigns tekee Manian jälkeen? Jotenkin WWE on onnistunut tekemään tästä smark-inhokista pirun kiinnostavan.
4) Hulk Hogan (-) - Hulk Hoganin mahdollisesti viimeinen WWE-run on kyllä ollut aivan mieletöntä ilotulitusta. Go home Raw'ssa nähty promo oli vähintäänkin hämmentävä eikä ainakaan vähentänyt Hoganin kiinnostavuutta. Juuri Hogan on mielestäni koko Monster Truck Matchin sielu.
5) Kalisto (-) - Tällä hetkellä WWE on onnistunut tekemään Jaakko Parantaisen sidekickistä kiinnostavamman kuin Parantaisesta itsestään. Toki Parantainenkin on edelleen hauska ja kiinnostava hahmo, mutta Kaliston seikkailut ovat niin timanttia, että hän on mennyt heittämällä Parantaisen ohi.
6) CM Punk (-) - Vielä pari viikkoa sitten olisin listannut alkoholisti-Punkin kaikkein vähiten kiinnostavien painijoiden joukkoon. Mutta niin vain WWE yllätti, pisti Punkin vetämään parin viikon takaisessa Smackdownissa mielettömän promon ja teki tästä sekopäisesti Main Event -asemaa tavoittelevasta supertähdestä huippukiinnostavan hahmon. Saako Punk ikinä Main Event -otteluaan?
7) Big Show (1.) - Big Show on vähän laskusuunnassa, koska Kane-feudissa Kane on mielestäni ehdottomasti ollut se kiinnostavampi nimi. Show'n keskinäinen painiskelu itsensä kanssa Owens-kuviossa oli ihan täyttä timanttia, mutta nyt Show'sta on tullut "vain" nöyryytetty face. Toki on edelleen pirun kiinnostavaa nähdä, miten Show'lle lopulta käy WM:ssä.
8) Mick Foley (-) - Jollain sairaalla tavalla en voi olla kiinnostumatta tästä täysin sekopäisestä Mick Foleysta.
9) Cesaro (2.) - Harmillisesti WrestleMania-kausi on jättänyt slapstick-jobberi Cesaron aika pieneen rooliin. Silti Cesaro on tarjonnut lähes joka viikko yhden Raw'n parhaista hetkistä.
10) David Otunga (10.) - Kyllä, olen edelleen David Otunga -mark. Upea selostaja.
Taas paljon kovia nimiä (Drew Gulak, John Cena, The Neville, James Ellsworth, Brock Lesnar, Jaakko Parantainen) jäi listan ulkopuolelle, mutta näin nyt tällä kertaa. Katsotaan, mikä on tilanne huhtikuussa.
-------------------------------
OOC-vuodatus loppuun: Kiitos jo tähän mennessä tästä yhteisestä matkasta kaikille. Meno on ollut huimaa ja paljon hauskempaa kuin olisin koskaan voinut kuvitella. WrestleMania pelottaa tällä hetkellä todella paljon - en tiedä, miten pystyn vastaamaan mihinkään odotuksiin. Älkääkö ihmetelkö, jos katoan joskus heinäkuun aikana kotonaan Discordista/täältä. Teme on luultavasti vain tappanut minut, koska WM ei ole tullut "ajoissa".
/ 