SIBERIAN PAYBACK 2017
Seuraavaksi vuorossa oli WWE:n vuosikalenterissa ensimmäinen WrestleManian jälkeinen ppv. Tällä kertaa sen tarjoili Raw, ja nimi oli jotain ihan muuta kuin aiemmin. Vielä pari viikkoa ennen ppv:tä oletimme, että tämä ppv olisi viime vuoden tapaan Payback, mutta sen sijaan viime hetken käänteessä siitä tulikin SIBERIAN Payback. Tapahtumapaikka ei kuitenkaan vaihtunut Siperiaan, vaan pysyi San Josessa, Kaliforniassa. Sen sijaan WWE oli luvannut American Rasputinin suulla, että kaikkien tapahtuman otteluiden ajan kehäköydet olisi korvattu piikkilangalla. Tuo lupaus toki kumottiin heti show'n ensimmäisen ottelun jälkeen, mikä ei ole ihme, koska WWE:llä on meneillään Raw'n puolella kuvio, jossa Stephanie McMahon ja Triple H yrittävät palauttaa "kurin ja järjestyksen" Raw'hon. Tuo kuvio sai tämän show'n aikana vielä pari uutta käännettä, niistä myöhemmin lisää.
Tapahtuman selostajina toimivat Michael Cole, Corey Graves ja... Tony vitun Schiavone. Raw'lla ei ollut siis ollut vakituista kolmatta selostajaa sen jälkeen, kun Byron Saxton hävisi WrestleManiassa, joutui NXT:hen ja paloi karrelle. Viikottain Raw'ssa oli vieraillut Booker T:n, Jerry Lawlerin ja JBL:n kaltaisia vierailevia selostajia, mutta nyt tähän ppv:hen WWE oli jostain käsittämättömästä syystä raahannut kaikista maailman nimistä Tony Schiavonen. Ja se oli - kuten olettaa sopii - aivan hirvittävää kuultavaa.
Mutta vielä ennen illan ensimmäistä ottelu oli luvassa jotain hirveämpää, kun Stephanie McMahonin, Triple H:n ja American Rasputinin välinen feud jatkui niin, että Linda McMahon paljastui American Rasputinin salarakkaaksi. Tämä olisi jo itsessään ollut ihan tarpeeksi, mutta tämä ei suinkaan ollut illan ainut kerta, kun tätä porukkaa nähtiin kehässä...
Roman Reigns (c) vs. AJ Styles - WWE Championship
WWE:ssä oli siis järjestetty WrestleManian jälkeen draft, minkä vuoksi useat painijat olivat siirtyneet rosterista toiseen. Tässä ottelussa oli itse asiassa heti kaksi siirtyjää: AJ Styles oli draftattu Raw'hon, ja Roman Reigns oli vastaavasti siirtynyt SmackDownin puolelle. Reigns paini kuitenkin vielä tässä Raw'n ppv:ssä, koska Siberian Paybackiin tullessa Reigns piti hallussaan molempia WWE:n päämestaruuksia. Kyllä vain, WWE oli päässyt Reigns-hurmoksessaan jollekin aivan uudelle tasolle, kun yhtäkkiä Reigns kantoi mukanaan varmaan sataa erilaista mestaruusvyötä. Syy tähän oli siis se, että WWE-mestaruuden WrestleMania 33:ssa voittanut Big Show oli ilmoittanut WM:n jälkeisessä Raw'ssa eläköityvänsä ja jättävänsä samalla mestaruuden vakantiksi. Vakatoidusta mestaruudesta järjestettiin SmackDownissa kuuden miehen ottelu, jonka voitti juuri samalla viikolla Raw'hon draftatti AJ Styles. Styles kuitenkin ehti pitää mestaruutta hallussaan vain noin minuutin, kun SD:n General Manager Brad Maddox saapui paikalle ja ilmoitti, ettei voi sallia Stylesin vievän mestaruutta mukanaan Raw'hon. Niinpä hän marssitti esiin WWE Universal -mestarin Roman Reignsin, joka puski väsyneen Stylesin kumoon ja voitti mestaruuden. Seuraavassa Raw'ssa Stephanie McMahon ja Triple H kuitenkin ilmoittivat, etteivät he hyväksy tällaista huijausta tai varsinkaan sitä, että molemmat WWE:n päämestaruudet olivat SmackDownissa. Niinpä he buukkasivat Reignsin puolustamaan molempia mestaruuksiaan tässä ppv:ssä ja lupasivat, että Siberian Paybackin jälkeen Raw'lla olisi taas päämestaruus. WWE-mestaruuden luonnollinen haastaja oli tietenkin Styles, jolta mestaruusvyö oli kusetettu halpamaisesti. Raw'hon saavuttuaan Styles ei kuitenkaan ollut ehtinyt paljoa keskittyä Reignsiin tai mestaruuteen, sillä hän oli ajautunut pahoihin ongelmiin Raw'n pervon General Managerin American Rasputinin kanssa.
Kuten olen niin monesti ennenkin näissä arvioissa todennut, kulunut vuosi on ollut WWE:lle todellista sekamelskaa monessa mielessä. AJ Styles on kuitenkin kaiken tämän sekoilun keskellä ollut se yksi henkilö, johon on aina voinut luottaa. Loistava mestaruusottelu Luke Harperia vastaan Royal Rumblessa, mahtava Elimination Chamber -ottelu, MOTYC-koitos CM Punkin kanssa WrestleManiassa... Ja nyt Styles veti Reignsistä ehdottomasti yhden koko Romanin uran parhaista otteluista. Jos aikaa vain olisi ollut vielä vähän enemmän ja mukana olisi ollut vielä pari kovempaa spottia, olisi voitu puhua potentiaalisesti vuoden parhaasta ottelusta. Tällaisenäänkin tämä oli silti huippuluokkaa, ja piikkilankaköysiäkin kätettiin juuri sopivasti. Piikkilankaköysistä puheen ollen: Chris Jerichon yllättävä paluu ottelun aikana oli kiva piristys, enkä pistänyt pahakseni sitäkään, että ottelun jälkeen Jericho paljastui toiseksi GM:ksi. Sen sijaan se oli taas oikein perinteinen lolWWE-temppu, että tapahtumaa mainostettiin piikkilankaköysillä, ja sitten ne poistettiin heti ensimmäisen ottelun jälkeen. Plaah.
**** (16:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
AJ Styles (Styles Clash)
Jaakko Parantainen vs. Hurri-Kane
Jaakko Parantaisen ja Kaliston välinen kuvio sai tosiaan WrestleManiassa aivan uuden käänteen, kun Kalisto epäonnistui Parantaisen asettamassa Suomi 100 -haasteessa ja joutui suomalaisen raivon kohteeksi. Parantainen siis kääntyi Kalistoa vastaan ja riisti tältä "Karjala"-lempinimen. Kalisto tietenkin masentui hylätyksi tulemisesta täysin, ja lähti etsimään itseään Ruotsinlaivalta. Siellä Kalisto löysikin itsestään ruotsalaisen puolen, ja parissa viikossa Kalistosta oli kuoriutunut umpiruotsalainen Hurri-Kane. WM:n jälkeen myös sekä Parantainen että Hurri-Kane oli draftattu SD:stä Raw'hon, joten oli luontevaa, että entiset ystävät ja nykyiset veriviholliset selvittivät välejään Raw'n ppv:ssä.
Tämä ottelu oli ihan hauska välipalamatsi, joka olisi voinut itse asiassa yltää paljon enempäänkin, jos vain aikaa olisi ollut enemmän ja jos lopetus olisi ollut toisenlainen. Nyt tälle ottelulle oli annettu aika vahvasti huumorimatsin rooli, mikä johti sitten siihen, että erityisesti ottelun lopetus oli vedetty ihan läskiksi. Ottelun aikanakin nähtiin kyllä kaikenlaisia Ruotsi-viittauksia ja ihan hauskojakin vitsejä, mutta onneksi niiden ohessa Hurri-Kane ja Parantainen pääsivät myös näyttämään oikeaa painiosaamistaan. Kaliston ja Swaggerin erilaiset tyylit toimivat itse asiassa aika hyvin yhteen, ja ehkä näiltä kahdelta voisi vielä yhden lopullisen ppv-ottelunkin mielellään nähdä.
**½ (8:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Hurri-Kane (Count Out)
Dana Brooke vs. eMMA vs. Natalya vs. Nikki Bella - WWE Raw Women's Title Shot
Myös Raw'n naistenmestaruuskuvioissa oli tapahtunut aika paljon aika lyhyessä ajassa. Vaikka en haluaisi asiaa enää erityisemmin muistella, mestaruus oli ensin pitkään Dana Brookella, mutta Brooke ei tehnyt sillä mitään vaan itse asiassa heitti välissä koko mestaruuden jo pois. Sen jälkeen Brooke hävisi mestaruutensa naiseksi pukeutuneelle Big Cassandralle. Koska WWE. Vihdoin WM:n jälkeen näihinkin kuvioihin oli saatu järkeä, kun Stephanie McMahon pakotti uuden naisten vallankumouksen alkamaan. Sen seurauksena Cassandra hävisi mestaruutensa Nia Jaxille, ja Jaxin seuraava haastaja päätettiin ratkaista tässä ppv:ssä käytävässä ykköshaastajuusottelussa, jossa oli mukana oikeastaan koko draftien jälkeen uudelleenmuotoutunut Raw'n naistendivari. Mitään kummempaa taustatarinaa tällä ottelulla ei ollut.
Natalya on taitava painija. eMMA voi olla ihan hyvä oikein buukattuna, samoin Dana Brooke. Nikki Bella ei ole välttämättä mikään taitavin, mutta oikeanlaisella käytöllä hänestäkin saa irti vaikka mitä. Siksi on oikeastan hämmentävää, miten kömpelö tämä ottelu lopulta oli. Koko nelikko kyllä yritti, ja ottelussa nähtiin pari näyttävääkin liikettä, mutta hämmentävän suuri osa ottelusta oli kummallista botchailua ja täysin epäajoitettuja liikkeitä. Tällainen ottelu ei ole todellakaan se, millä haluaa mainostaa jotain uutta naisten vallankumousta. Toivottavasti tilanne paranee tulevaisuudessa.
*½ (6:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Nikki Bella (Pinned eMMA)
Money Bin Match for the WWE Raw Tag Team Championship
Participants: Luke Gallows & Karl Anderson, Rich Swann & Xavier Woods, Bo Ankka, Gurv & Harv Sihra, Scott Steiner & James Storm, Cesaro & Luuta, Curtis Axel & Corey Graves
Kyllä, sitten päästiin Raw'n joukkuemestaruusottelun äärelle, ja se jos mikä oli todellinen sekamelska. Kyseessä oli nimittäin "Money Bin -ottelu". "Mikä helvetti se on?" on luultavasti ensireaktionne, ja niin se on ollut kaikilla muillakin. WWE oli siis vuoden 2017 aikana onnistunut tekemään jonkinlaisen jättidiilin Disneyn kanssa, minkä takia Disneyn hahmoihin liittyviä asioita oli alkanut näkyä WWE:ssä. Konkreettisimmin se oli tähän mennessä näkynyt Bo Dallaksen gimmickeissä: Bosta oli tullu alkuvuodesta Nalle Bo, ja WM:n jälkeen hänestä kuoriutui Bo Ankka. Ja nimenomaan Bo Ankka haastoi Raw'n joukkuemestarit Luke Gallowsin ja Karl Andersonin tähän käsittämättömään "Free For All" -otteluun, ja jostain vielä käsittämättömämmästä syystä tähän otteluun osallistuminen tuntui olevan kaikille ihan ok. Ottelun idea oli siis se, että kuka tai ketkä tahansa saivat osallistua otteluun: kehää ympäröi pieni Hell In A Cell -tyyppinen häkki, jonka seinät olivat betonia ja katolla oli luukku. Voittaja on se, joka onnistuu tunkeutumaan ensimmäisenä häkin sisälle ja nappaamaan siellä olevat joukkuemestaruusvyöt.
Vaikka tämän ottelun idea kuulosti täysin älyvapaalta paskalta, itse asiassa ottelu oli ihan hauska huumoripläjäys. Toki sinänsä lisää huumoripläjäyksiä ei olisi varsinaisesti tarvittu, kun meillä oli jo kortin alussa Hurri-Kanen ja Parantaisen välinen huumoriottelu. Mutta koska kyse on WWE:stä ja erityisesti "Booked By WWE:stä", voimme kai olla lähinnä kiitollisia sitä, että koko ilta ei ollut yhtä huumoripläjäystä. Niinpä tämä sekoilu kaikkine häkin syövyttämisineen, räjäytyksineen, Luudalla lentävine Cesaroineen oli sen verran hauskaa katsottavaa, että en ala liikaa moittia ottelu. En, vaikka varsinaista painia tässä ei kummemmin nähty ja että ottelun idea on kuin suoraan Wrestlecrap-kirjan ykkössivulta.
**½ (10:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Curtis Axel & Corey Graves
In ring angle w/ Seth Rollins, Linda McMahon, Stephanie McMahon & Triple H
Tässä välissä oli sitten luvassa illan "suuri paljastus". Stephanie McMahoniin palavasti rakastunut, mutta hänet Triple H:lle hävinnyt Seth Rollins oli nimittäin taas viime aikoina vajonnut erikoiseen etsivämoodiinsa ja luvannut Stephanielle selvittää, kuka oli yrittänyt murhata Stephanien isän Vince McMahonin WM:n jälkeisessä Raw'ssa. Jos ihmettelette, miksi tämä kaikki kuulostaa niin tutulta, kyse on tietenkin siitä, että WWE toisti tämän IHAN SAMAN KUVION WrestleManiaa edeltävällä kaudella. Silloinhan siis koko surullisenkuuluisa kryotankkisaaga alkoi, kun Stephanie McMahon lähes murhattiin parkkipaikalla ja joutui koomaan. Silloinkin Seth Rollins yritti selvittää tekijää, kunnes se paljastui Vinceksi itsekseen. Nyt sitten Vince oli puolestaan koomassa, ja hänen murhaajakseen paljastui... SETH ROLLINS. Kyllä. Rollins olikin mennyt ihan kunnolla sekaisin - eikä hänen nimensäkään oikeastaan ole enää Seth Rollins. Hän nimittäin paljasti yrittäneensä murhata Vincen, koska tämä oli tuhonnut hänen elämänsä ja vienyt Stephanien häneltä pois. Ja juuri siksi Seth itse oli... kyllä vain... mennyt naimisiin Vincen vaimon Linda McMahonin ja ottanut Lindan sukunimen. Linda - joka oli siis jo aikaisemmin illalla paljastunut kieron American Rasputinin salaiseksi yhteistyökumppaniksi ja rakastajatteriksi - ilmestyi nyt uudestaan kehään lemmiskelemään nuoren aviomiehensä kanssa. Tämä kaikki on niin sairaalloista paskaa, etten oikeastaan edes osaa sanoa mitään. Angle päättyi, kun Stephanie ja Triple H saapuivat paikalle. Stephanie yritti käydä irstailevan äitinsä kimppuun, mutta Triple H esti häntä, ja Seth pakeni paikalta uuden vaimonsa kanssa. WWE ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä, enkä sano tätä hyvällä tavalla.
The Brian Kendrick w/ Simon Gotch vs. Jack Gallagher w/ Sin Cara - Boxing Match
Tämä on sitten taas sellainen kuvio, etten osaa selittää tätä oikein, vaikka haluaisinkin. Kaikki alkoi jo vuoden 2016 loppupuolella, kun silloinen WWE Cruiserweight -mestari The Brian Kendrick lyöttäytyi yhteen brittiläisen herrasmiehen Jack Gallagherin kanssa. Gallagher kuitenkin puukotti Kendrickiä selkään Royal Rumblessa huijaamalla häntä ja selättämällä hänet mestaruusottelussa. Seuraavassa Raw'ssa Kendrick sitten sekosi täysin ja yritti tappaa Gallagherin ajamalla hänet autolla päin seinää. Tämä oli WWE:n tapa kirjoittaa Gallagher muutamaksi kuukaudeksi sivuun ruudusta, mutta Kendrick jatkoi koko tuon ajan kuvion rakentelua yksin. Lähinnä Kendrickin psykoosit tuntuivat vain pahenevan, kun mystinen brittiläinen "Me"-niminen porukka häiriköi Kendrickiä, mutta Kendrick ei saanut koskaan todistettua, ketkä "Me" oikeasti olivat. Kendrick oli tietenkin aivan varma, että "Me" oli Gallagher, mutta koko homma ajoi hänet käytännössä hulluuden partaalle - kunnes pari viikkoa ennen Siberian Paybackia Gallagher teki yllätyspaluunsa Raw'ssa. Murhayrityksestä huolimatta Gallagher halusi yrittää hieroa ystävyyttä Kendrickin kanssa, mutta Kendrick ei siihen suostunut. Niinpä Gallagher haastoi lopulta Kendrickin herrasmiesten nyrkkeilyotteluun, jossa molemmilla oli omat kulmamiehensä: Kendrickillä Gallagheria esittänyt Simon Gotch ja Gallagherilla jostain syystä... Sin Cara.
Olen sanonut tämän monesti ennenkin, ja sanon nyt jälleen kerran. En ole eläessäni nähnyt yhtään hyvää showpainitapahtumassa käytävää "nyrkkeilyottelua", ja ikävä kyllä tämä Gallagherin ja Kendrickin matsi ei ollut se säännön vahvistava poikkeus. Tämä oli suurimman osan ajasta juuri sellaista turhauttavan tylsää pseudonyrkkeilyä, jonka katsomista en voi uskoa kenenkään nauttivan. Toki kehässä oli sentään Kendrickin ja Gallagherin tasoiset kaverit, minkä vuoksi erityisesti lopetus oli ihan siedettävää katsottavaa (vaikka ottelun post match -meiningit olivatkin taas lähinnä typeriä). Niinpä tämä ei ollut sentään ihan täyttä paskaa, mutta heikko ottelu silti.
*½ (12:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
The Brian Kendrick
Tyler Breeze (c) vs. Zack Ryder vs. John Cena - WWE Intercontinental Championship
Moni asia oli todellakin muuttunut WWE:ssä draftin jälkeen, ja tämä ottelu on siitä hyvä osoitus. Vielä WrestleManian aikaan sekä kaikki nämä kolme painijaa että Intercontinental-mestaruus kuuluivat SmackDownille, mutta nyt nämä kaikki olivat siirtyneet Raw'n puolelle. Samalla tosin United States -mestaruus oli siirtynyt Raw'sta pois. Yhtä kaikki, kamppailu IC-mestaruuden ympärillä oli ollut WM:n jälkeen poikkeuksellisen kovaa. Tyler Breeze oli säilyttänyt vyönsä WM:ssä monien hämmästykseksi, ja heti WM:n jälkeisessä SD:ssä Breezelle ilmestyi useita halukkaita haastajia. Zack Ryder ja The Miz janosivat edelleen yhtä mestaruusottelua, ja niinpä he yhdessä Mojo Rawleyn kanssa painivatkin ykköshaastajuusottelun, jonka Ryder voitti. Samaan aikaan kuitenkin itse JOHN CENA oli iskenyt silmänsä Breezeen ja Breezen mestaruuteen. Cena oli suuresti pettynyt siihen, että hän ei edelleenkään ollut koskaan urallaan ollut IC-mestari, ja hän päätti korjata nyt tuon virheen. Niinpä Cena haastoi Breezen ensin non title -otteluun, ja tuo yksi tämän vuoden parhaista tv-otteluista päättyi Cenan voittoon. Niinpä WWE:n näkemys oli se, että myös Cena oli ansainnut paikan IC-mestaruusottelussa, ja tästä matsista tehtiin Triple Threat.
Tämä ottelu oli koko illan suurin pettymys. Kuten olette ehkä jo huomanneet tähänastisista tähtiarvioista, ei tämä tapahtuma ole ollut openeriaan lukuun ottamatta mitään varsinaista paini-iloittelua. Breezen, Ryderin ja Cenan hyvin rakennellulla IC-mestaruusottelulla oli kuitenkin etukäteen ajateltuna mielestäni kaikki mahdollisuudet nousta parhaimmillaan jopa huippuluokan otteluksi. Breeze ja Cena olivat osoittaneet jo loistavalla tv-ottelullan, että he pystyvät mihin vain, ja Ryder on ollut koko vuoden ajan sen verran vahvassa vedossa, että hänestä ei ottelun laatu jäisi vajaaksi. Ikävä kyllä suurimmaksi ongelmaksi muodostui sitten ottelun buukkaus: aikaa oli aivan liian vähän, ja jotenkin tämä ottelu oli muutenkin rakenneltu sellaiseksi lämmittelytyyppiseksi otteluksi. Tuntui, että kukaan kolmikosta ei pistänyt parastaan peliin, vaan homma vedettiin läpi vähän rutiinimeiningillä. Oli tässä toki silti paljon hyvää painia, ja kyllä tämä nousee ongelmistaan huolimatta illan toiseksi parhaaksi otteluksi, mutta en voi silti sanoa olleeni tyytyväinen tätä katsoessa.
*** (9:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Tyler Breeze (Pinned Ryder after an Attitude Adjustment by Cena)
Nia Jax (c) vs. Tamina - Ladder Match for the WWE Raw Women's Championship
Vielä WrestleManiassa Nia Jax puolusti päämestaruutta, mutta nyt ajat olivat muuttuneet. Stephanie ja Triple H olivat halunneet palauttaa normaaliuden myös päämestaruuskuvioihin, ja niinpä Nia Jax oli siirretty niistä pois kokonaan sen jälkeen, kun hän oli hävinnyt vyönsä WM:ssä omalle veljelleen Roman Reignsille. Lohdutuksena Nia Jax oli kuitenkin päässyt painimaan naistenmestaruudesta Big Cassandraa vastaan, ja Jax oli tietenkin voittanut tuon leikkimestarin hetkessä. Nyt siis Jax piti hallussan Raw'n naistenmestaruutta ja puolusti vyötään Ladder Matchissa Taminaa vastaan. Miksi Taminaa? Koska ihmissuhdedraamat. Nia Jaxin ja Braun Strowmanin rietas rakkaus oli saanut päätöksensä jo ennen WM:ää, kun Strowman oli menettänyt muistinsa ja kääntynyt Nia Jaxia vastaan. Samalla Strowman oli napannut itselleen uuden heilan: Taminan. Tämä kaikki satutti todella syvästi Nia Jaxia, joka oli edelleen rakastunut Strowmaniin. Lohduttajakseen Nia sai sitten Strowmanin vihamiehen Black Savagen, joka oli vienyt Nian treffeille eräässä Siberian Paybackia edeltäneessä Raw'ssa. Nia ei ollut kuitenkaan vielä erityisen hurmaantunut Randy Savagen äpäräpojasta, ja ennen kaikkea hän halusi kostaa Taminalle, joka oli vienyt Nian alkuperäisen miehen. Tässä mestaruusottelussa oli siis hyvin henkilökohtainen taustatarina.
Nia Jaxin ja Taminan Ladder-ottelu ei kuulosta etukäteenkään miltään superottelulta, mutta silti hetkittäin tätä ottelua katsoessa tuntui siltä, että WWE olisi tarkoituksella halunnut buukata mahdollisimman huonon ottelun. Ei tämäkään tosin mielestäni ollut täyttä kuraa (olen tämän puolustavan lauseen kirjoittanut vähän turhan monta kertaa tämän tapahtuman arviossa), koska Nia ja Tamina vetivät kuitenkin pari ihan oikeaa tikasbumppia ja mäiskivät hetken aikaa toisiaan varsin näyttävästi. Ottelun suurin ongelma oli kuitenkin sen häpeällinen lopetus. Oikeasti: tikkaat hajoavat Nia Jaxin painon alla, minkä jälkeen hän ajaa paikalle henkilönosturilla, joka on tarpeeksi vahva kestämään hänen painonsa? WWE, painovitsit ja body shaming vuonna 2017 naisten ottelussa? Aika vitun väsynyttä.
* (11:00)
Voittaja:
In ring angle w/ Cedric Alexander, Hideo Itami & Mustafa Ali
En ihan tajunnut tämän anglen pointtia. WWE oli siis ehtinyt jo mainostaa, että tässä ppv:ssä nähtäisiin näiden kolmen miehen välinen Cruiserweight-mestaruusottelu. Jostain syystä se kuitenkin siivottiin viime hetkellä pois kortista, mutta kuitenkin nyt nämä kolme ryntäsivät kehään kuin painiakseen oikean ottelun. Mitään varsinaista ottelua ei silti nähty, vaan kolmikko pieksi hetken aikaa toisiaan ja poistui sitten paikalta. Aika turha välinumero, olisin mielellään nähnyt sen oikean matsin.
Roman Reigns (c) vs. Bobby Lashley vs. Braun Strowman vs. Black Savage - Special Referee: Triple H - WWE Universal Championship
Sitten oli vuorossa illan Main Event, jossa Roman Reigns pääsisi painimaan illan toisen ottelunsa. Reigns oli tosiaan tämän tapahtuman alkaessa tuplamestari, ja nyt hän joutui puolustamaan toista päämestaruusvyötä. Tämän mestaruuden hän voitti WrestleManiassa, ja WM:n jälkeisessä Raw'ssa Reigns yritti nimetä WWE Samoan Union -mestaruutena tunnetun vyön WWE Roman Empire -mestaruudeksi. Se ei kuitenkaan enää käynyt Stephanie McMahonille ja Triple H:lle, jotka halusivat lopettaa päämestaruuden nimeämispelleilyn ja ilmoittivat, että tästä lähtien alkuperäinen Universal-mestaruus tunnettaisiin jälleen Universal-mestaruutena. Samalla Stephanie ja HHH yrittivät pistää myös stopin kuumana käyneelle ykköshaastajuusväännölle. Vihamiehet Braun Strowman ja Black Savage olivat molemmat sitä mieltä, että he olivat sopivin vaihtoehto ykköshaastajaksi. Niinpä miesten välille buukattiin ykköshaastajuusottelu, joka kuitenkin päättyi kesken kaiken, kun Bobby Lashleyn, James Stormin ja Scott Steinerin muodostama hämmentävä Team TNA hyökkäsi kehään ja pieksi sekä Savagen että Strowmanin. Lashley ja Storm olivat siis saapuneet WWE:hen ja yhdistäneet voimansa Steinerin kanssa "ottaakseen WWE:n haltuun". Toistaiseksi tuo temppu ei ollut kuitenkaan onnistunut kovin hyvin. Kaikille kolmelle Team TNA:n jäsenelle annettiin nimittäin mahdollisuus ansaita paikka tästä mestaruusottelusta, mutta vain Bobby Lashley onnistui voittamaan ottelunsa ja pääsemään mukaan tähän mestaruusotteluun, joka olisi muuten käyty Triple Threatina, koska Savagen ja Strowmanin välinen paremmuus ei ollut koskaan selvinnyt.
En tiedä, kuinka paljon oikein odotin tältä ottelulta etukäteen, mutta ei tämä ottelu ainakaan niitä odotuksia ylittänyt. Monien muiden matsien tavoin myös tämä oli liian lyhyt, ja jo pelkästään sen takia tämä ei onnistunut nousemaan erityisen hyväksi otteluksi. Sinänsä tällaisten isojen miesten rymistely, niin sanottu entertainment brawl, voisi parhaimmillaan olla ihan huippukamaa, mutta nyt tämä oli vain... hyvää. Koko nelikko pisti kyllä kroppansa ihan likoon, ja jokaiselta nähtiin pari nättiä liikettä, mutta ei tässä vain ehditty yhtään sen enempää. Buukkauksellisesti ottelu oli myös täysin yllätyksetön, joten senkään takia tässä ei ollut mitään sellaista suurta säväyttävää asiaa.
*** (10:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Roman Reigns (Pinned Lashley after a Spear)
*** AJ Styles
** Roman Reigns
* Zack Ryder
Kokonaisarvio Siberian Paybackista: Että tällainen ensimmäinen WrestleManian jälkeinen ppv. Mitäpä tästä nyt sanoisi? Kahdeksan ottelua, joista kolme jää alle kahden tähden ja vain kolme yltää edes kolmeen tähteen. Ei tämä nyt yhtä epäonnistunut kokonaisuus ollut kuin FastLane, mutta hävettävän paljon tässä oli hukkaanheitettyä potentiaalia. Main Event olisi voinut olla oikealla buukkauksella huippuluokkaa, ja erityisen paljon enemmän olisi voinut odottaa IC-mestaruusottelulta. Samoin toki turha kikkailu piikkilankaköysien ja niiden poistamisen kanssa jäi vähän kismittämään, ja jotenkin koko ppv:stä tuli ensimmäisen ottelun jälkeen sellainen olo, että WWE halusi vain pikakelata tämän läpi. Suuret huippuhetket jäivät puuttumaan, ja Linda vitun McMahonia käytettiin kahdessa eri pervoiluanglessa, vaikka kukaan ei halunnut nähdä Lindaa edes sillä ensimmäisellä kerralla. Nyt sitten Seth, Linda ja American Rasputin muodostavat jonkun sairaan rakastajakolmikon, yyh. Harmillisesti kokonaisfiilis jää kyllä juuri ja juuri Ok:n alapuolelle
Kehnoksi. Jos edes yksi muu ottelu openerin jälkeen olisi ollut ilahduttavan hyvä, olisi noustu jo Ok:n puolelle.
1. WWE Elimination Chamber - Hieno
2. WWE WrestleMania 33 - Hieno
----------------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
----------------------
-
----------------------
4. WWE Siberian Payback - Kehno
5. WWE Fastlane - Kehno
--------------------------------
Sitten minulla on ennakoitavana oikeastaan kaksi PPV:tä (tai siis Network-spesiaalia), koska samana viikonloppuna järjestetään sekä NXT:n TakeOver: Chicago että SmackDownin Backlash. Tässä lyhyet näkemykseni molempien otteluista, ensin TakeOver.
Bobby Roode (c) vs. Austin Aries vs. Drew McIntyre vs. William Regal – NXT Championship
- NXT:n päämestaruudesta painivat siis tässä TakeOverissa Bobby Roode, Austin Aries, Drew McIntyre ja... William Regal. Mitä vittua? Okei, NXT:ssä alkoi "uusi aikakausi" edellisen TakeOverin jälkeen, ja sen jälkeen koko NXT:n päämestaruuskuviot ovat tuntuneet olevan aika vähällä huomiolla. Oikeastaan kiinnostavaksi homma muuttui vasta, kun mestari Bobby Roode ilmoitti olevansa liian hyvä NXT:hen, haluavansa SD:hen ja halveksivansa koko NXT:n mestaruutta. Tästä NXT:n toimitusjohtaja William Regal tietenkin suivaantui täysin ja pisti Rooden puolustamaan mestaruuttaan "kolmea entistä maailmanmestaria vastaan". Periaatteessa ihan kiva, mutta ikävä kyllä Rooden haastajiksi ilmoitetut Austin Aries ja Drew McIntyre eivät ole olleet tällä hetkellä oikein mitenkään kiinnostavia. Suurin ongelma tässä ottelussa on kuitenkin se, että Regalin lupaamaksi yllätysvastustajaksi paljastui Regal itse. En ole millään tavalla kiinnostunut Regalista tässä ottelussa enkä varsinkaan uhkaavasta mahdollisuudesta, että Regal oikeasti voittaisi tämän ottelun.
The Authors of Pain (c) vs. Angelo Dawkins & Lars Sullivan – NXT Tag Team Championship
- Jos päämestaruuskuviot ovat olleet vähän tylsiä, joukkuemestaruuskuviot ovat olleet lähinnä hämmentäviä. Paul Elleringin AoP:stä on muodostunut ihmissyöjäkaksikko, ja nyt he joutuvat puolustamaan vöitään Angelo Dawkinsin ja Lars Sullivanin käsittämätöntä joukkuetta vastaan. Dawkins joutui heti uuden aikakauden ensimmäisessä TakeOverissa AoP:n lihansyöntihyökkäyksen uhriksi, minkä jälkeen hän ei ole ollut ollenkaan oma itsensä. Lars Sullivan puolestaan on paljastunut Kevin Sullivanin pojaksi (miksipäs ei), ja nyt he sitten painivat yhdessä. En tiedä, mitä sanoa.
Asuka (c) vs. Billie Kay – Last Woman Standing Match for the NXT Women's Championship
- Olen jo pidemmän aikaa ollut suuri NXT:n fani (kuten nyt varmaan melkeinpä kaikki paininörtit), mutta tämä uusi aikakausi ei varsinkaan tällä ppv-kortillaan vakuuta yhtään. Tajusin tämän oikeastaan vasta nyt tässä jokaista ottelua erikseen läpikäydessä. Minulla ei ole nimittäin mitään kovin hyvää sanottavaa myöskään tästä ottelusta, kuten ei ole ollut kahdesta edellisestäkään. Voittamaton naistenmestari Asuka kärsii tällä hetkellä jonkinlaisesta narkolepsiasta tai ties mistä ja nukahtelee siis koko ajan. Nyt hän joutuu sitten puolustamaan vyötään australialaista bimboa vastaan Last Woman Standing -ottelussa, joten parasta olla nukahtamatta. Samat terveiset katsojille.
Roderick Strong vs. The Machine – #1 Contender's Match
- Huh, onneksi tässä kortissa on edes tämä ottelu, koska näin ennakkoon tämä on koko tapahtuman ainut oikeasti kiinnostava matsi. Lucha Undergroundistakin tuttu Brian Cage on siis saapunut WWE:hen The Machine -nimellä ja aloittanut heti kovan feudin Roderick Strongia vastaan. Mikä parasta, kuivakka Strong on saanut aivan uutta puhtia hahmoonsa muuttumalla ihan SUPERKUIVAKSI "painia rakastavaksi painijaksi". Nämä kaksi painivat siis ykköshaastajuudesta, ja tämä voi hyvinkin olla illan pelastava ottelu.
Patrick Clark vs. Tye Dillinger
- Illan viidennestä ottelusta ei ole ainakaan ennakkoon oikein mitään sanottavaa. Tye Dillinger syyttää Patrick Clarkia homoksi, Patrick Clark suuttuu Dillingerille. Yleisö ei ole kummankaan puolella, miehet painivat toisiaan vastaan. En voi väittää olevani kiinnostunut tästä(kään).
Jos "uuden NXT:n" ensimmäinen TakeOver ei näytä erityisen lupaavalta, niin WrestleManian jälkeisen aikakauden SmackDownilla on sen sijaan näin etukäteen tarkasteltuna sentään parempi tilanne. Tässä siis näkemykseni Backlashista.
Roman Reigns (c) vs. The Neville - WWE Universal & WWE United States Championship
- Tämä on illan ja oikeastaan yksi koko vuoden suurimmista otteluista. The Nevillestä on vuoden 2017 aikana muodostunut oikeasti uskottava Main Event -painija, joka on säilyttänyt US-mestaruutensa kerta toisensa jälkeen kovissa otteluissa ja pystyy tällä hetkellä päihittämään kenet tahansa. Universal-mestaruuden ykköshaastajaksi hän nousi voittamalla Rusevin, mutta nyt suurin kysymys on se, pysttykö Neville voittamaan UUAA-Reignsin. Lisäksi tässä ottelussa on panoksena myös Nevillen US-mestaruus, joten jännitystä riittää. Tämä voi olla parhaimmillaan MOTYC-tason koitos, ja toivon todella suuresti Nevillen voittoa.
Shinsuke Nakamura vs. Rusev - #1 Contender's Match
- Kyllä, Shinsuke Nakamura on saapunut päärosterin puolelle, ja tämä on hänen ensimmäinen ottelunsa päärosterissa. Mutta millaisena Nakamura onkaan saapunut! Suurin osa smarkeista on ymmärrettävästi aivan raivoissaan Nakamuran buukkauksesta, enkä voi itsekään väittää siitä olevani nyt ainakaan liian innoissani. Tuhoisan painikoneen sijaan Nakamurasta on nimittäin tehty sinistä vaahtoa sylkevä ydinsaastemonsteri, joka hehkuu kummallisesti. Kyllä. Ja nyt hän siis kohtaa takaisin neuvostoliittolaiseksi hirviöksi palanneen Rusevin, joka uhkaa tuhoavansa japsin kertaheitolla. Jännittävintä tässä kaikessa on se, että alun perin Nakamuran piti kohdata KURT ANGLE, joka siis todellakin teki paluunsa WWE:hen alkukeväästä. Rusev kuitenkin tuhosi Anglen ja otti hänen paikkansa tässä ottelussa. Sekaantuuko Angle tähän otteluun? Odotan jännityksellä. Laadullisesti tämä voi olla parhaimmillaan oikeasti kova matsi.
Dean Ambrose vs. Bray Wyatt - Buried Alive Match
- Tässä show'ssa on monta pirun isoa ottelua, ja tämä on ehdottomasti yksi niistä. Dean Ambrosen ja Bray Wyattin pitkä feud on ollut hetkittäisistä sekavuuksistaan huolimatta kiistatta yksi koko vuoden parhaista feudeista. Nyt on menty jo niin henkilökohtaiselle tasolle, ettei ole jäljellä muuta mahdollisuutta kuin toisen hautaaminen elävältä. Renee Young on siis raskaana Dean Ambroselle, mutta Wyatt on kaapannut Reneen itselleen ja julistaa kasvattavansa Ambrosen lapsen omanaan. Ambrose haluaa murhata Wyattin, Wyatt haluu pyyhkäistä Ambrosen lopullisesti pois maanpinnalta. Mitä haluaa Renee Young? Tämä voi olla otteluna myös ihan helposti neljän tähden kamaa, sillä nämä kaksi hallitsevat kyllä brutaalit HC-ottelut.
CM Punk & Finn Bálor vs. The Boys of Destruction - Inferno in a Cell Match
- Tämä on sitten illan todellinen villikortti, josta ei voi sanoa etukäteen mitään. Big Show'n huomaan päätyneistä Viktorista ja Konnorista on siis kevään aikana kuoriutunut tuhovoimainen veljeskaksikko, joilla tuntuu olevan isiensä Undertakerin ja Kanen voimat käytössään. Boys of Destruction on päättänyt tuhota koko SmackDownin rosterin, ja ensimmäisiksi silmätikuikseen he ovat ottaneet kaksi SD:n lahjakkainta painijaa CM Punkin ja Finn Bálorin. Mikä pahinta, Punk ja Bálor joutuvat kohtaamaan Tuhon Pojat Inferno In A Cell Matchissa, eikä luultavasti kenellekään ole mitään hajua, mitä se tarkoittaa. Pahimmillaan tämä voi olla ihan täyttä wrestlecrapia, mutta Boys of Destruction on oma salainen paheeni, josta tykkään pirusti, joten toivon, että tästä kuoriutuu hämmentävä mutta hieno ottelu.
Hideo Itami (c) vs. Cedric Alexander vs. Mustafa Ali - WWE Cruiserweight Championship
- Illan Main Eventin lisäksi kortissa on kaksi muuta mestaruusottelua, ja tämä on toinen niistä. Kahden BiHive-johtajan Cedric Alexanderin ja Mustafa Alin välinen vihanpito lähti käyntiin WM:n jälkeen todella tulisesti, mutta sen jälkeen se on rauhoittunut vähän. Se on oikeastaan aika hyvä asia, koska juuri rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä olen toivonutkin tältä feudilta, ja viime viikkojen rakentelu on ollut tämän kuvion osalta oikein hyvää. Mustafa Ali pitää myös oman BiHive-puoliskonsa kanssa hallussa SD:n joukkuemestaruuksia, joten tämä kuvio on levittäytynyt moneen paikkaan. Nyt kuitenkin sekä Ali että Alexander tavoittelevat pitkään Hideo Itamin hallussa ollutta Cruiserweight-mestaruutta. Toivon, että jompikumpi veisi mestaruuden - varsinkin nyt, kun koko Itamin Aromisuola-kan on hajoamisen partaalla. Otteluna tämäkin voi olla kova.
Becky Lynch (c) vs. Bayley - WWE SmackDown Women's Championship
- Ja tämä on sitten illan kolmas mestaruusottelu. En ole ollut erityisen kiinnostunut naistenkuvioista viime aikoina, mutta Becky Lynchin ja Bayleyn ottelu voi olla kyllä hyvä. On myös kiinnostavaa nähdä, saadaanko tässä jonkinlainen selitys sille, miksi Luke Harper tuntuu pelkäävän hyväsydämistä Bayleyta niin suuresti.
Sami Zayn vs. Abyss
- Tämä on sitten alakortin erikoisuus ja samalla yksi illan kiinnostavimmista otteluista. Vanha kunnon ABYSS saapui siis WWE:hen pian WrestleManian jälkeen ja aloitti todella räjähdysmäisesti lähettämällä Kanen helvetin lieskoihin. Kanea ei ole nähty sen jälkeen, mutta myös Abyss on loistanut todella paljon poissaolollaan. Osa ehti jo toivoa, että ehkä Abyssia ei koskaan nähtäisikään uudestaan. Toisin kuitenkin kävi, kun Abyss tarttui Sami Zaynin esittämään avoimeen haasteeseen. Myös Zayn on siis etsinyt uutta suuntaa uralleen sen jälkeen, kun hänen näyttävä siirtymisensä SmackDowniin mureni parissa viikossa. Vielä Elimination Chamberin aikaan näytti siltä, että Zaynista saattaisi tulla jopa päämestaruuden haastaja, mutta sen sijaan Zayn romahti huumorihahmoksi ja lopulta kokonaan pois tv:stä. Nyt Zayn on julistanut uralleen uuden alun, ja hän on varma siitä, että pystyy päihittämään jopa Abyssin. Tässä voi käydä joko todella rumasti tai todella kiinnostavasti.
Mojo Rawley vs. Dolph Ziggler
- Tämä on illan opener, josta ei ole paljoa sanottavaa. Painiotteluna tämä voi olla hyvä, mutta muuten en ole erityisen kiinnostunut. Mojo Rawley on edelleen SmackDownin tämän hetken lupaavimpia nuoria nimiä, ja toivon suuresti, että Rawley pääsisi Backlashin jälkeen taas isompiin kuvioihin. Tällä hetkellä Rawleyn Pappa on siis kaapattuna, ja Rawley on yrittänyt löytää vastauksen siihen, kuka Pappan on kaapannut. Kenties se on tuhannen paluunsa tehnyt Dolph Ziggler? Zigglerillä on nimittäin ollut jotain kerrottavaa Mojolle, mutta vielä hän ei ole saanut sanottavaansa sanotuksi...
Kyllä, Backlash näyttää siis todella kiinnostavalta, ja jään odottamaan sitä suurella mielenkiinnolla. Palataan jälleen arvioihin Polite Rulesin aikaan! Silloin on luvassa myös seuraava "Kuukauden Top 10", koska toukokuu ei ole vielä ohi, en aio tehdä toukokuun listausta ennen kuin Polite Rulesin yhteydessä.