BACKLASH 2017
WWE:n kevätkausi jatkui Siberian Paybackin jälkeen ensimmäisellä SmackDownin ppv:llä WrestleManian ja draftin jälkeen. Raw'n järjestämässä Siberian Paybackissa oli vielä nähtävissä vielä pieniä draftin jälkeisiä sekaannuksia rostereiden välillä, mutta Backlashiin tullessa kaikki uudet Raw'n painijat oli saatu jo savustettua kokonaan pois SmackDownista, eikä tässä ppv:ssä nähty yhtään Raw'n painijaa. Muutenkin Backlash järjestettiin näin etukäteistunnelmissa mitattuna varsin rauhallisissa tunnelmissa Raw'n ppv:hen verrattuna. Ppv oli esimerkiksi saanut pitää vanhan nimensä, eikä sille ollut luvattu joka tapahtumaan piikkilankakehäköysiä. Toki koska oli kyse uuden Booked By -aikakauden WWE:stä, se ei vielä tarkoittanut paljon mitään.
Tapahtuman selostajina toimivat tutut Tom Philips, David Otunga ja Daniel Bryan. Backstage-haastattelijana Dasha Fuentes.
Mojo Rawley w/ Alexa Bliss vs. Dolph Ziggler
Vuosikausien ajan tuuliajolla ollut Dolph Ziggler ei ollut löytänyt varsinaisesti suuntaansa Booked By -aikakaudenkaan WWE:ssä, ja itse asiassa Ziggler oli ollut juuri sopivasti WrestleManian aikoihin hetken aikaa loukkaantuneenakin. Muutama viikko ennen Backlashia Ziggler oli kuitenkin tehnyt taas paluunsa, ja nyt hän haki (tuhannetta kertaa) uutta suuntaa uralleen feudilla nuoren Mojo Rawleyn kanssa. Tosin myös Mojo Rawleyn suunta oli ollut viime aikoina laskusuhdanteinen. Vielä WrestleManian jälkeen Mojo oli ollut tulikuuma nimi, nyt enemmänkin kädenlämmin. Se johtui siitä, että Rawley oli ollut WM:n jälkeen hyvin maltillisesti esillä. Ainut merkittävä asia Rawleyn kohdalla oli se, että Rawleyn isä Pappa Rawley oli kaapattu melkein heti sen jälkeen, kun isä ja poika olivat löytäneet jälleen yhteisen sävelen WrestleManiassa. Pappan kaappauksen jälkeen uudet käänteet olivat olleet hyvin vähissä – kunnes ylimielinen Dolph Ziggler palasi SD:hen ja alkoi haastaa riitaa Mojon kanssa oikeastaan ilman minkäänlaista syytä. Juuri siksi Mojo olikin varma, että juuri Ziggler oli Pappan kaappaamisen takana, vaikka Ziggler ei ollut asiaa mitenkään kommentoinutkaan Backlashiin tultaessa. GM Brad Maddox oli kuitenkin määrännyt näiden kahden välille ottelun ppv:hen.
Tämän ottelun suurin ongelma oli se, että tämä oli ihan väärässä kohdassa korttia. Tässä ottelussa tapahtui nimittäin enemmän asioita kuin Mojo Rawleylle ja Dolph Zigglerille oli tapahtunut yhteensä koko WrestleManian ja Backlashin välisenä aikana. Ottelussa nähtiin ”yllättävä paljastus” (Ziggler oli todellakin kaapannut Pappan ja piti häntä vankinaan jossain epämääräisessä paikassa sijaitsevassa varastohuoneessa), iso käänne (Mojo pakotti Zigglerin vapauttamaan Pappan), älytön comeback (kuolleeksi julistettu Hulk Hogan ilmestyi vapaaksi päässeen Pappan taksikuskiksi) – ja sitten vielä pirusti hyvää painia. Koskaan ei pitäisi valittaa hyvästä painista, enkä minä nytkään valita siitä. Piru vie: Ziggler ja Mojo todellakin pistivät kaikkensa peliin tässä lähes 15-minuuttisessa matsissa ja tarjoilivat loistavan viihdyttävää meininkiä. Rawley on todellakin yksi vuoden 2017 kehittyneimmistä painijoista. Kuitenkin juuri tuohon hurjaan meininkiin liittyvään isojen liikkeiden huoraukseen tietyllä tavalla tiivistyy tämän matsin ongelma: tuntui siltä, että tähän otteluun oli väkisin ahdettu ihan liikaa tapahtumia ja että tämä olisi ennemmin sopinut ppv:n semi-ME:ksi kuin openeriksi. Semi-ME:ksi tällä taas oli tosin liian ohut pohjustus, joten kokonaisuus oli vähän ristiriitainen, minkä takia en juuri kokonaisuudesta nauttinut niin paljon kuin olisi pitänyt. Ottelu oli nimittäin puhtaasti hieno, ja siltä osin en voi olla kuin kehumatta tämän kaksikon suoritusta.
*** ½ (14:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Mojo Rawley (Sharpshooter)
Sami Zayn vs. Abyss
Paljon oli tapahtunut Sami Zaynille parissa kuussa – eikä varsinaisesti kovin paljon hyvää. Elimination Chamberissa Zayn loikkasi Raw’sta SD:hen ja hyökkäsi silloisen päämestarin AJ Stylesin kimppuun. Monet uskoivat, että Zayn ja Styles painisivat päämestaruudesta WrestleManiassa. Sen sijaan Styles hävisi vyönsä parin viikon päästä Kanelle, ja Zaynista tehtiin käsittämättömistä syistä Dolph Zigglerin kanssa huumorijoukkue. Entistä syvemmälle suohon uppoamiselta Zaynin taisi pelastaa vain Zigglerin loukkaantuminen. Sen jälkeen Zayn oli sitten kadonnut kokonaan, kunnes muutama viikko ennen Backlashia Zayn teki ”paluunsa” backstage-haastattelussa. Tuo Zaynin backstage-promo olikin yksi parhaista jutuista koko Zaynin pääroster-uralla: Zayn ilmoitti olevansa kyllästynyt kohteluunsa ja haastavansa kenet tahansa otteluun Backlashissa osoittaakseen olevansa paljon enemmän arvoinen kuin monet tuntuivat ajattelevan. Tähän asti kaikki oli hyvin… Paitsi, että Zaynin vastustaja on ABYSS. Kyllä, Abyss oli todellakin saapunut WWE:hen. Vuonna 2017. Siis noin 10 vuotta sen jälkeen, kun Abyss oli ollut viimeksi kiinnostava. Abyssin WWE-debyytti oli tosin vielä ihan osuva, kun hän paiskasi Kanen helvetin liekkeihin (minkä jälkeen Kanea ei ollut WWE:ssä nähty). Sen jälkeen Abyss paljasti omistavansa Hulk Hoganin taianomaisen HOF-sormuksen (siis, kyllä, saman sormuksen josta kamppailtiin WM:n Monster Truck -matsissa ja jota oli käytetty yhtä surkeasti myös TNA:n kuviossa), mutta sitten Abyss katosi ruudusta kokonaan. Tuntui, että WWE:n käsikirjoittajilla oli hänelle yhtä vähän ideoita kuin Zaynille. Sitten Abyss yhtäkkiä ilmestyi Raw’hon, tuhosi Dustin Rhodesin ja otti vastaan Zaynin SD:ssä asettaman haasteen. Eihän tässä missään ollut mitään järkeä, mutta tässä sitä nyt silti oltiin.
Tämän Backlashin kohdalla pääsen monen ottelun kohdalla haukkumaan ottelun buukkauksen ja erityisesti lopetuksen, ja tämä on ensimmäinen tuon kunnian saavista otteluista. Ei sillä, että Abyssin ja Zaynin kemiat olisivat pelanneet erityisen hyvin keskenään tai että tällä ottelulla olisi muutenkaan ollut potentiaalia kovin merkittäväksi matsiksi, mutta typerintä tässä ottelussa oli silti nimenomaan lopetus. Ikiaikaisen vanha ”mysteerinen räjähdys”, valojen sammuminen ja sen jälkeen ottelun päättyminen täysin kesken kaiken, huoh. Asiaa ei auta se, etten ole erityisen innoissani edessä olevasta Kanen ja Abyssin ottelusta. Lisäksi Zaynin hyvin startannut ”uusi alku” tuntuu taas tämän ottelun perusteella hautautuvan täysin – ellei sitten ottelun jälkeen nähdystä sanailusta Brad Maddoxin kanssa synny jotain. No, ottelussa Zayn teki toki parhaansa ja täräytti muun muassa aika hurjan Michinoku Driverin Abyssille. Painillisestikin matsi oli silti parhaimmillaan keskinkertainen, joten kyllä tämä kokonaisuutena oli aika kehno ottelu.
*½ (8:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
No Contest
Becky Lynch (c) vs. Bayley - WWE SmackDown Women's Championship
Naisten mestaruuskuviot olivat SmackDownissa jääneet WrestleManian jälkeen huomattavasti vähemmälle huomiolle. Se on harmi, koska erityisesti draftin jälkeen SD:n rosteri tuntui olevan täynnä kiinnostavia naisia. Becky Lynch oli siis voittanut mestaruuden takaisin WM:ssä pitkän (ja vähän uuvuttavankin) Mickie James -feudin päätteeksi. Sitten ei tapahtunutkaan paljon mitään, kunnes Raw’sta SD:hen siirtynyt (ja viime aikoina Nevillen kanssa aikaa viettänyt) Bayley voitti muutama viikko WM:n jälkeen käydyn ykköshaastajuusottelun. WM:stä lähtien ”veljensä” Luke Harperin kanssa tiiviisti aikaa viettänyt pelottava Sister Abigail Lynch otti Bayleyn heti mind gamesiensa kohteekseen, mutta joutuikin yllättäen itse niiden uhriksi. Backlashia edeltävässä SmackDownissa herttainen Bayley tuntui nimittäin kääntävän Harperin puolelleen, kun Harper esti Lynchiä hyökkäämästä Bayleyn kimppuun. Tämän ottelun alkaessa Harper ei saapunut ollenkaan ringsidelle.
Heti perään toinen ottelu, jonka buukkauksesta ja lopetuksesta en voi väittää erityisemmin pitäneeni. Vielä SmackDownissa ja muutenkin toisenlaisessa tilanteessa tällainen puhtaasti angle-tyyppinen ”ottelu” ja yllätyslopetus olisivat voineet olla ihan kiinnostavia ratkaisuja, mutta ppv:ssä ja tällä harvinaisella otteluparilla minä olisin halunnut nähdä oikean, kovan naispainiottelun. Nyt sellaista ei tarjoiltu, vaan sen sijaan saimme tyytyä oikein Vince Russon oppikirjoista kaiveltuun swerve-lopetukseen.
DUD (1:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Bayley (Bayley To Belly)
Finn Bálor & CM Punk vs. Boys of Destruction (Viktor & Konnor) w/ Big Show - Inferno In A Cell Match
Jos jotkut olivat ottaneet isoja harppauksia urallaan WrestleManian jälkeen, niin Viktor ja Konnor. Pian WM:n jälkeen nimittäin selvisi, että Viktor ei suinkaan ollut ainut painilegendan salattu jälkeläinen: Siinä missä Viktor oli Undertakerin poika, Konnor oli tietenkin Kanen poika. Ja mikä parasta, Big Show oli heidän kummisetänsä, ja menetettyään kaiken (mestaruutensa, vaimonsa) hän kääntyi pahuuden tielle ja ryhtyi kummipoikiensa manageriksi. Muutenkin tämä demonikolmikko oli pyrkinyt kylvämään SmackDownissa pysäyttämätöntä tuhoa siitä lähtien, kun molempien poikien isät olivat kadonneet: Undertaker heti WrestleManian jälkeen, Kane puolestaan WM:n jälkeisessä SmackDownissa. Viktorin, Konnorin ja Big Show’n tavoitteena oli ilmeisesti tuhota koko SmackDown. Toistaiseksi vain kaksi miestä oli ilmoittautunut estämään Boys of Destruction tavoitteen: CM Punk ja Finn Bálor. Viikkojen ajan nämä neljä (tai oikeastaan viisi) olivat ottaneet yhteen, ja lopulta Backlashiin buukattiin historian ensimmäinen ”Inferno In A Cell Match”, eli Hell In A Cellin (Undertakerin bravuurin) ja Infernon (Kanen bravuurin) yhdistelmä.
Olen monesti ennenkin arvioissani kertonut olevani tietynlaisen sekoiluwrestlecrapin ystävä silloin kun se on toteutettu hyvin, ja kieltämättä tämä oli toteutettu aika hyvin! Okei, live-yleisö varmasti kirosi WWE:n, joka oli päättänyt hoitaa homman sillä tavalla, että kehätoiminnasta ei meinannut nähdä häkin seinistä roihuavien liekkien takia mitään, mutta näin ppv-katsojana homma toimi oikein mainiosti. Pitää myös antaa tunnustusta koko nelikon ottamille bumpeille: erityisesti Bálorin Mick Foley –tyylillä hoitama Double Chokeslam häkin katosta kehään ja kehästä läpi oli saatanallisen kova bumppi, vaikka kehä oli (Luojan kiitos) gimmicköity. Muutenkin tässä nähtiin varsin hyvää entertainment brawlia, viihdyttävää mäiskintää ja ottelun stipulaatioiden hyödyntämistä. Okei, lopetus oli taas mitä oli, mutta itselleni jäi tästä ihan hyvä fiilis.
*** (15:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Boys of Destruction (Punk’s jeans were caught in fire)
Backstage angle w/ The Miz, Maryse & Dasha Fuentes
Tässä välissä nähtiin aivan loistavan simppeli backstage-angle, jollaisia WWE saisi harrastaa huomattavasti enemmän ppv:eissään. Miz jatkaa vanhaa kunnon ylimielisen leffastaran gimmickiä, mutta nyt siihen on yhdistelty Million Dollar Man –tyyppisiä piirteitä, kun yhtäkkiä Mizillä on mielin määrin palveluskuntaa ja muutenkin loputtomasti rahaa. Haastattelija Dasha Fuentes tunkeutui Mizin pukuhuoneeseen, jossa Miz julisti nostavansa SmackDownin maailman katsotuimmaksi ohjelmaksi ja nousevansa itse samalla uudeksi päämestariksi. Ei paha idea.
Hideo Itami (c) w/ Gran Metalik & Lince Dorado vs. Mustafa Ali w/ Apollo Crews vs. Cedric Alexander w/ Big E, Sexual Chocolate, Orlando Jordan & Alicia Fox - WWE Cruiserweight Championship
Alkuvuoden ajan WWE:n ohjelmistoa hallinnut BiHive oli alkanut hajota vähitellen käsiin WrestleManian jälkeen, kun kultin johtaja Cedric Alexander oli tehnyt paluunsa. Alexanderin poissaollessa johtajan paikan ottanut Mustafa Ali ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan valtikkaa takaisin Alexanderille, minkä seurauksena oli raju yhteenotto Alin ja Alexanderin välillä. Samalla draft sekoitti pakkaa sillä tavalla, että käytännössä koko BiHive siirtyi Raw’sta SmackDowniin (paitsi Naomi, joka siirtyi SmackDownista Raw’hon ja katosi kokonaan kuvioista) ja erilliset BiHive Raw ja SmackDown kävivät tarpeettomiksi. Sekä Ali että Alexander yrittivät houkutella BiHiven jäseniä puolilleen, ja BiHive SD:n jämiä edustavaa Apollo Crewsia lukuun ottamatta kaikki kääntyivät alkuperäisen johtajan puolelle. Viikkojen ajan Alexander yritti houkutella Alia ja Crewsia kääntymään puolelleen, mutta Ali ei tähän suostunut. Samaan aikaan Ali ja Crews kuitenkin voittivat SD:n joukkuemestaruudet, ja Ali ilmoitti janoavansa seuraavaksi Cruiserweight-mestaruutta. Sama tavoite oli kuitenkin myös Alexanderilla, joten tässä sitä oltiin. CW-mestari Hideo Itami ei ollut oikeastaan osallistunut koko kuvioon kovinkaan merkittävästi. Itamilla oli muutenkin vaikeaa, koska Ukulele-Gun oli menettänyt WM:n jälkeen niin Usot kuin Tyler Breezenkin, ja jäljellä oli enää Itami, Metalik ja Dorado.
Niin… Triple Threat Hideo Itamin, Cedric Alexanderin ja Mustafa Alin välillä kuulostaa paperilla sellaiselta matsilta, että oikein buukattuna mahdollisuuksia olisi vaikka huippuotteluun saakka. Paino sanoilla oikein ja buukattuna. Koska kyseessä oli ”uuden aikakauden” WWE, noista kahdesta asiasta ei tässä ottelussa ollut huolta. Itse asiassa koko homma oli ohi viidessä minuutissa, ja matsi vieläpä päättyi aivan idioottimaisella Fingerpoke of Doom -tyylillä. Eikö mitään ole oikeasti opittu WCW:stä? No, täytyy silti antaa kehut erityisesti Hideo Itamille, joka veti ottelussa aivan sairaan bumpin iskemällä Mustafa Alille Double Foot Stompin yläköydeltä TIKKAIDEN lävitse. Kyllä. Itami toki sitten sai maksaa tuosta bumpista joutumalla parin kuukauden saikulle. Ali otti muutenkin ihan hyvin osumaa tässä ottelussa, kun Cedric Alexander teki Alille vielä Brainbusterin pöydän läpi. Näiden hetkien ja muutenkin hyvin toimineen alkutaistelun perusteella tällä ottelulla olisi tosiaan ollut mahdollisuksia vaikka mihin, mutta ne jätettiin tällä kertaa toteuttamatta. Ottelun jälkeen nähtiin sitten Amaterasu Hiven syntymä, kun Itami ja Alexander yhdistivät joukkonsa.
*½ (5:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Hideo Itami (Pinned Cedric Alexander who laid down for Itami)
Rusev w/ Galina Flair vs. Shinsuke Nakamura
Tämän ottelun taustatarina menee älyttömyydessään sitten jo kryotankkisaagan tasolle, enkä todellakaan osaa selittää tätä kunnolla, vaikka haluaisin. Enkä ole varma, haluanko. Shinsuke Nakamura, yksi maailman parhaista painijoista, oli siis tehnyt muutama viikko WM:n jälkeen päärosteridebyyttinsä WWE:ssä ja ilmestynyt SmackDowniin. Ei kuulosta huonolta. Samassa show’ssa WWE-comebackinsa teki myös legendaarinen Kurt Angle, joka kävi saman tien Nakamuran kimppuun ja haastoi hänet otteluun Backlashissa. Kuulostaa erikoiselta ja turhan nopealta buukkaukselta, mutta kiinnostavalta silti. Samassa Nakamuran debyyttijaksossa (joka oli kokonaisuutena tosi sekava) nähtiin kuitenkin myös erikoinen video, jossa vihjattiin siihen, että Nakamura kärsisi ehkä jollain tavalla ydinsaasteiden aiheuttamista reaktioista kehossaan. Sitten seuraavalla viikolla kuvioon sekaantui Rusev, joka oli ollut tyhjän päällä siitä lähtien, kun oli hävinnyt American Rasputinille WM:ssä. Rusev toi mukanaan uuden managerinsa Galinan (eli venäläisnaiseksi kääntyneen Charlotte Flairin) ja hakkasi Kurt Anglen tiedottomaksi. Samalla Rusev ilmoitti ottavansa Anglen paikan ottelussa Nakamuraa vastaan, tuhoavansa japskit kuin toisessa maailmansodassa ja haluavansa, että Backlashin ottelu käytäisiin WWE-mestaruuden ykköshaastajuudesta. Okei, tämä kuulostaa jo hyvin sekavalta. Enkä vielä ole päässyt edes siniseen oksennukseen. Kyllä, pari viikkoa myöhemmin Rusevin hyökkäyksestä toivuttuaan Kurt Angle raivosi Ruseville ja Nakamuralle backstagella, kun yhtäkkiä Nakamura hyökkäsi hänen kimppuunsa… ja oksensi sinistä vaahtoa suoraan Anglen suuhun. Samalla Nakamura hyväksyi Rusevin haasteen ja hyökkäsi myöhemmin illalla vielä Rusevin kimppuun. Sinistä vaahtoa ei ole selitetty mitenkään, eikä Anglea ollut nähty vaahtoiskun jälkeen televisiossa – ennen kuin tässä ppv:ssä, kun hän saapui pyörätuolissa ja suojapuvussa katsomaan ottelua ringsidelle. En todella tiedä, mistä tässä kaikessa on kyse.
Tässä se on Shinsuke Nakamuran ensimmäinen päärosterottelu WWE:ssä. Olen monen ottelun kohdalla jo Backlashin arviossa valittanut paskasta buukkauksesta ja surkeista lopetuksista, mutta tämä oli silti koko illan käsittämättömin suoritus. Erityisen harmi tämä on sen takia, että Rusevin ja Nakamuran paini näytti oikeasti viihdyttävältä sen aikaa, kun sitä kesti. Eivät nämä kaksi mikään unelmapari nyt välttämättä toisilleen ole vastustajina, mutta aika hyvin he silti pelasivat yhteen. Harmi vain, että tuota painia kesti vain muutama minuutti, jonka jälkeen alkoi… sininen oksennus. Kyllä, Nakamuran vaahto-oksennus keskeytti koko ottelun, minkä jälkeen myös Angle suojapuvussaan nousi kehään oksentamaan vaahtoa ja lopulta kaiken huipuksi kryotankkimestari James Ellsworth näytti ilmestyvän yleisöön kaiken tämän sekoilun keskellä. Ei voi kuin hattua nostaa WWE:lle siitä, että uskaltavat upottaa Nakamuran ja Anglen kaltaiset nimet tällaiseen totaaliseen paskaan. Tai siis oksennukseen.
* (7:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
No Contest
Bray Wyatt w/ Renee Young vs. Dean Ambrose - Buried Alive Match
Tämä Bray Wyattin ja Dean Ambrosen feudi on ollut yksi WWE:n pisimpään ja parhaiten rakennelluista kuvioista tämän vuoden aikana. WrestleManiassa paljastui siis, että Dean Ambrosen rakastettu Renee Young on raskaana ja että Ambrose on lapsen isä. Sekopäinen Wyatt oli kuitenkin saanut hypnotisoitua Reneen pauloihinsa, ja niinpä hän julisti, ettei Ambrose koskaan näkisi lastaan, koska Wyatt aikoi ryhtyä tuon lapsen isäksi. Viikko viikolta Wyattin ja Ambrosen, entisten Wyatt Familyn jäsenten, vihanpito muuttui brutaalimmaksi ja brutaalimmaksi. Niinpä Backlashiin lopulta buukattiin tämä Buried Alive Match, jonka uskottiin päättävän feudin lopullisesti.
No niin, sitten päästiin vihdoin huippuotteluihin! Aika kauan siinä meni, mutta toisinaan odotus on kaiken vaivan arvoinen. Tämä Wyattin ja Ambrosen Buried Alive Match oli nimittäin heittämällä koko vuoden paras HC-ottelu ja samalla myös MOTYC. Sekä Wyatt että Ambrose pistivät tässä kaikkensa peliin, tarjoilivat perkeleellisen näyttävää painia ja ottivat todella rajua bumppia. Juuri tällaista meininkiä yleisö oli tullut katsomaan, ja edes uuden aikakauden WWE:llä ei tuntunut olevan pokkaa pilata tätä matsia jollain täydellisellä sekoilulla. Renee Young -sekoilut liikkuvat toki uudelle tyylillä uskollisesti hyvän maun rajoilla, mutta nekin sopivat oikeastaan tähän otteluun varsin hienosti ja toivat juuri sopivan kaivatun lisän kokonaisuuteen. Aivan mahtava ottelu, lisää tätä!
****½ (22:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Dean Ambrose
Backstage angle w/ Hideo Itami, Noam Dar & Shane McMahon
Vielä ennen Main Eventiä nähtiin lyhyt angle, jossa viime viikkoina CW-painijoita (kuten Tajirin ja Drew Gulakin) tuhonnut Noam Dar hyökkäsi loukkaantuneen CW-mestarin Hideo Itamin kimppuun ja teloi tämän Eta Carinaella. Shane McMahon yritti keskeyttää Darin hyökkäyksen, mutta Dar ei tästä välittänyt. Tämä angle oli ilmeisesti WWE:n tapa kirjoittaa Itami ulos kuvioista, koska hän tosiaan loukkaantui aiemmin illalla nähdyssä ottelussa ja joutui luopumaan CW-mestaruudestaan seuraavassa Raw’ssa.
Roman Reigns (c) vs. The Neville (c) w/ Bayley - WWE Universal & United States Championship
UUAA. Mitäpä tästä sanomaan. Jos yksi asia ei ole uuden buukkaustiimin aikana muuttunut, se on se, että Roman Reigns on edelleen WWE:n ykköstähti ja päihittää kaikki. Nyt Reigns oli siis asettunut SmackDowniin päämestarina, ja toistaiseksi kukaan ei ollut onnistunut pysäyttämään häntä. Viime aikoina Reignsistä olikin kuoriutunut puhua pukahtamaton, tyhjä ilme kasvoillaan liikkuva yhden liikkeen (Spearin) ihme, joka kylvi viikosta toiseen tuhoa välittämättä mistään. Viimeinen toivo tuntui olevan WWE:n oma supersankari The Neville, ja on oikeastaan aikamoinen ihme, että tämä sekopäinen buukkaustiimi on saanut tehtyä juuri Nevillestä kunnollisen tähden. Se on toki ilahduttavaa, koska Neville on oikeasti tällä hetkellä yksi WWE:n parhaimmista painijoista ja myös fanien keskuudessa pirun suosittu. Tällä hetkellä hän kamppailee jopa vuoden painijan tittelistä minun kirjoissani. Nyt Neville oli onnistunut voittamaan WWE Universal –mestaruuden ykköshaastajuuden, mutta myöhemmin hän oli joutunut pistämään tämän ottelun panokseksi myös oman US-mestaruutensa. Kyseessä oli siis todellinen super-ME: molemmat SmackDownin isot vyöt pelissä samassa ottelussa. Voittaja veisi kaiken.
Äskeinen ottelu oli vuoden paras HC-ottelu, ja tämä matsi puolestaan saattaisi hyvinkin olla koko vuoden paras ottelu tähän mennessä – tai no, ainakin hyvin lähellä sitä. Pieniä kauneusvirheitä tässäkin toki oli, eikä tämä ottelu ole siis täydellinen viiden tähden ottelu, mutta kokonaisuutena silti aivan loistava PAINIottelu. Sellaisia ei ole liikaa WWE:ssä nähty viime aikoina. En oikeastaan ala edes selostamaan tämän yksityiskohtia sen tarkemmin, koska tämä kannattaa katsoa kokonaan, jotta nauttii matsin hienoudesta. Parasta ottelussa oli ehdottomasti painisuoritukset – Reignskin näytti hämmästyttävän virkeältä ja tarjoili paljon monipuolisempia liikkeitä kuin yleensä. Lisäksi kuitenkin myös buukkaus toimi varsin hyvin: ottelun tarina oli se, että Reigns yritti kaikin keinoin tuhota Nevillen Spearillaan, mutta Neville onnistui väistämään Spearin joka kerta. Kyllä, kiistaton MOTYC ja hyvin lähellä koko vuoden parhaan ottelun titteliä, ainakin tällä hetkellä. Kiitos tästä show’n lopusta, WWE.
****½ (20:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Roman Reigns (Spear)
*** The Neville
** Dean Ambrose
* Roman Reigns
Kokonaisarvio Backlashista: Mitäköhän tästä show’sta voisi kokonaisuutena oikein sanoa? Aika vaikea on muodostaa kokonaiskuvaa, kun kaksi ensimmäistä tuntia meille tarjoillaan lähinnä sekopäistä buukkausta, idioottimaisia otteluita, kamalia lopetuksia ja hirveä määrä talentin hukkaamista. Toki show’n alkupuolellekin mahtui Mojo Rawleyn ja Dolph Zigglerin hieno ottelu ja omalla tavallaan viihdyttävä Inferno In A Cell, mutta jos tämä show olisi päättynyt kahden tunnin kohdalla, olisin julistanut tämän vuoden huonoimmaksi ppv:ksi. Sitten tulivat kuitenkin illan kaksi viimeistä ottelua, jotka pelastivat todella paljon, koska molemmat nousevat ihan vuoden kärkiotteluiden joukkoon. Silti sen verran sekavat fiilikset tämä SD:n ppv jätti, että ei tämä
Ok:ta paremmaksi nouse. Pahasti näyttää siltä, että myös SD on nyt viimein lipsumassa uuden buukkaustiimin johdolla samaan suuntaan kuin Raw. Ja onneksi minun ei vielä tässä yhteydessä tarvitse arvioida Backlashin kanssa samana viikonloppuna järjestettyä TakeOveria…
1. WWE Elimination Chamber - Hieno
2. WWE WrestleMania 33 - Hieno
----------------------
3. WWE Royal Rumble - Hyvä
----------------------
4. WWE Backlash - Ok
----------------------
5. WWE Siberian Payback - Kehno
6. WWE Fastlane - Kehno
--------------------------------
Sitten ennakoitavana on Raw’n seuraava taidonnäyte, ”Polite” Rules. WWE muutti siis tapahtuman nimen Extreme Rulesista Polite Rulesiksi, koska Stephanie McMahonin ja Triple H:n uusi aikakausi Raw’ssa ei salli mitään älytöntä sekoilua ja kamalia ottelustipulaatioita ppv:hen. Nyt ppv on kuitenkin täynnä mitä kummallisempia stipulaatioita, ja oikeastaan mitään selitystä tälle tilanteen muutokselle ei ole annettu. Tuntuu vähän siltä, että WWE on jo unohtanut koko ”no nonsense”-storylinen, mikä ei sinänsä olisi ihme.
AJ Styles (c) vs. Seth McMahon - Three Stages of the Hell Match for the WWE Championship
- Tässä on siis illan pääottelu, ja paperille se kuulostaa todella kovalta. AJ Styles ja Seth Rollins. Vihdoin toisiaan vastakkain 1 on 1 -ottelussa. Eikä missä tahansa 1 on 1 -ottelussa, vaan päämestaruusmatsissa! Jos Stylesin ja Rollinsin annetaan keskittyä painimiseen, he hoitavat homman kotiin ja saattavat hyvinkin tarjota ottelun, joka päihittää laadullaan Backlashin Neville vs. Roman Reignsin. Ikävä kyllä luottoni tuohon todennäköisyyteen ei ole kovin suuri, koska tässä ottelussa AJ Styles ei oikeasti kohtaa Seth Rollinsia, vaan Seth McMahonin – kieroksi ja irstaaksi puumanaiseksi paljastuneen Linda McMahonin nuoren aviomiehen, joka pervoilee yhdessä sekopäisen General Managerin American Rasputinin kanssa. Saman Seth McMahonin, joka yritti tappaa Vince McMahonin alkukeväästä. Ainut henkilö, joka voi pysäyttää kaiken tämän sekopäisyyden, on nimenomaan AJ Styles. Stylesistä on tullutkin yksin Raw’n älyttömyyttä vastaan taisteleva soturi, joka tosin sai Siberian Paybackissa avukseen Raw’n kakkos-GM:n Chris Jerichon. Sekään ei silti estänyt sitä, että tästä päämestaruusottelusta tehtiin Three Stages of Hell Match, jonka viimeinen ottelumuoto on Ambulance Match. Ja koska kyse on uuden ajan WWE:stä, American Rasputinista ja McMahon-storylinestä, tässä nähdään luultavasti kaikki kuviteltavissa oleva ja olematon sekopäisyys, mikä ikävä kyllä voi viedä aika paljon pois Stylesin ja Rollinsin painisuoritusten viihdyttävyydestä. Toivon silti parasta vielä tässä vaiheessa.
Team TNA (Lashley & Steiner & Storm) vs. Team WWE (Owens & Gallows & Anderson) - Lethal Lockdown Match
- Kaiketi tämä ottelu on oikeasti illan ns. ”kakkos-ME”, vaikka vaikea sitä on uskoa. Bobby Lashleyn, James Stormin ja Scott Steinerin Team TNA saapui siis WWE:hen pian WrestleManian jälkeen ja on pyrkinyt siitä lähtien ottamaan WWE:n haltuunsa. Toistaiseksi koko kuvio on kuitenkin pyörinyt lähinnä sen ympärillä, kuinka surkuhupaisa porukka tämä ”nWo 2010” on ja kuinka epäonnistuneita he ovat olleet kaikissa yrityksissään. Pieni käänne toiseen suuntaan tosin saatiin, kun raivostunut Team TNA murtautui Vince McMahonin sairaalaan ja mahdollisesti tappoi Vincen lopullisesti. Oli miten oli, Stephanie McMahon suostui Scott Steinerin vaatimukseen siitä, että Polite Rulesissa käytäisiin ”historian ensimmäinen” Lethal Lockdown Match Team TNA:n ja Team WWE:n välillä. Jos TNA voittaisi, Raw’sta tulisi Impact. Jos WWE voittaisi, TNA-porukka katoaisi lopullisesti. Stephanie suostui tähän juuri siksi, että kukaan ei oikein osannut ottaa TNA:ta tosissaan. Tämän ottelun viihdyttävyydestä ja potentiaalista on ihan mahdoton sanoa yhtään mitään, ja pelkään pahoin, että tämä on vielä kamalampaa sekoilua kuin yksikään TNA:n aidoista Lethal Lockdown –otteluista. On myös jotenkin vähän surullista, että WWE kokee tarpeelliseksi tällaisen TNA:lle vittuilun, kun promootio on kaiketi ainakin paperilla yhä vielä olemassa. Äh.
Braun Strowman vs. Black Savage
- Kuten monet muutkin ennakoitsijat ovat todenneet, on minunkin pakko huomauttaa, että jos joku ottelu tästä Polite Rulesin kortista olisi tarvinnut jotain päräyttävää erikoisstipulaatiota, se olisi ollut nimenomaan tämä kahden monsterin välinen matsi. Ja niinpä juuri tämä ottelu on tietenkin juuri se, jossa mitään erikoisstipulaatiota ei ole. Savagen ja Strowmanin vihanpito on jatkunut käytännössä Savagen debyytistä lähtien, ja siihen on sekoitettu niin Strowmanin ex-tyttöystävä Nia Jax kuin Strowmanin uusi rakaskin Tamina. Lisäksi Black Savage yrittää epätoivoisesti liehitellä Niaa nyt puolelleen, mutta toistaiseksi Nia ei ole oikein lämmennyt. Strowman on puolestaan käynyt viikko viikolta väkivaltaisemmaksi. Tässä on kyllä tällaisena perusottelunakin potentiaalia kovaan ja järisyttävään brawliin, jos matsi buukataan oikein. Toivon parasta – ja sitä, että nämä kaksi saavat ratkaista välinsä lopullisesti jossain kovassa HC-ottelussa esim. SummerSlamissa.
Tyler Breeze (c) vs. John Cena vs. Randy Orton - Dumpster Match for the WWE Intercontinental Championship
- Tyler Breezen ja John Cenan feudi IC-mestaruudesta on ollut ehdottomasti yksi WWE:n keskikortin parhaista kuvioista koko vuoden 2017 aikana. Tämä on juuri se rooli, missä Cenaa pitäisi käyttää enemmän: uusien tähtien esille nostamisessa. Nyt Cenalla on vieläpä mahdollista lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun hänen managerikseen on viime aikoina lyöttäytynyt kummallisen muodonmuutoksen kokenut ”Korppi Pukunen” Baron Corbin. Oikein buukattuna tuo Corbinin muodonmuutos voi olla ihan hyväkin käänne, huonosti buukattuna se on toki täyttä paskaa. Joka tapauksessa olisi ollut mahtavaa nähdä tämän Cena vs. Breeze -feudin huipennus singles-ottelussa tässä ppv:ssä, mutta tietenkin WWE:n oli pakko lisätä taas täysin epäloogisesti Randy Orton viime hetkellä tähän otteluun mukaan. Siis Orton, jolla ei ole ollut mitään tekemistä IC-mestaruuden kanssa ja joka on sekoillut vain kommandopipomiesten kanssa. No, kyllä tälläkin kolmikolla on toki mahdollisuuksia kovaan otteluun – turhasta Dumpster-stipulaatiosta huolimatta. Jos joku stipulaatio olisi tästä ppv:stä pitänyt jättää välistä, se olisi ollut tämä.
Curtis Axel & Corey Graves (c) vs. Sihra Brothers vs. Sin Cara & Simon Gotch vs. Cesaro & eMMA - WWE Raw Tag Team Championship
- Jos Raw’n joukkuemestaruusottelu oli viime ppv:ssä täyttä sekoilua, ei se nyt ole muuttunut paljon paremmaksi. Raw’ssa on muutama ns. ”oikea” joukkue (Raiders, Tohtorit, Viikingit), mutta heistä yksikään ei ole tässä ottelussa, ja sen sijaan tämä kummallinen neljän joukkueen matsi on täytetty kaikilla käsittämättömillä parivaljakoilla. Sihra-veljesten Angaar-vitsi aukeaa varmaan noin promillelle WWE:n katsojista, joten on täysin käsittämätöntä, että Vince on suostunut päästämään tällaisen läpi sormistaan. Simon Gotchin ja Sin Caran joukkue on ihan hauska huumorilisäke, mutta ei muuta. Cesaro ja eMMA vaikuttavat aika turhalta. Ja sitten on tietenkin itse mestarijoukkue, mistä itse pidän aika paljon – siitäkin huolimatta, että Graves ei oikeastaan ole edes painikykyinen. Jotain hauskaa ja sopivan heelmäistä tuossa kaksikossa on, varsinkin kun heillä on Ryback apunaan. Toivonkin mestareille pitkää ikää.
6-Man Gauntlet Match - WWE Cruiserweight Championship
- Tästä on paha sanoa mitään. CW-mestari Hideo Itami loukkaantui siis viime ppv:ssä, ja sen jälkeen mestaruus julistettiin vakantiksi. Nyt siitä käydään kuuden miehen Gauntlet-ottelu, eikä yhtään osanottajaa ole ilmoitettu etukäteen. Se ei toki yllätä, koska WWE on viime aikoina harventanut CW-divarinsa rivejä aika huolella potkimalla pihalle muun muassa Tajirin ja Drew Gulakin. Toivottavasti WWE:llä on joku ässä hihassaan ja esim. tuore palkkaus debytoimassa tässä matsissa, koska tällä hetkellä koko CW-divari tuntuu täysin paikalleen jämähtäneeltä ja tylsältä. CW-painijoita tuhonnut Noam Dar tuntuu olevan oikeastaan ainut kiinnostava nimi koko mestaruusdivisioonassa nyt, ehkä hän sitten voittaa tämän ottelun?
Tony Nese vs. Enzo Amore – Hair Match
- Sen verran on toki heti perään todettava, että tässä ppv:ssä nähdään myös toinen cruiserweight-painijoiden ottelu, jota on jopa rakenneltu aika hyvin! Enzo Amoren ja Akira Tozawan paritus on omasta mielestäni ollut todella hauskaa katsottavaa, vaikka se on tietynlainen arvonalennus Tozawalle alkuvuodesta. Lisäksi sekopäinen katanan kanssa heiluva Tony Nese on sopivan toimiva hahmo CW-divarissa, ja kun nämä palaset yhdistetään henkilökohtaiseen feudiin, on kasassa yllättävän ok kuvio. Ei tässä viime viikkoina ole mitään kovin merkittävää tapahtunut, ja Hair-stipulaatioon johtanut Nesen pyrkimys Amoren hiusten leikkaamiseenkin on jo vähän unohtunut, mutta ehkä tässä ottelussa koko kuvio saa nyt arvoisensa päätöksen. Ihan kiva alakortin kuvio, jollaisia ei WWE:ssä ole liikaa viime aikoina ollut.
Dustin Runnels vs. ??? – Dustin Runnels Knockin’ On Heaven’s Door Tour Open Challenge Match
- Illan todellinen villi kortti on sitten tämä Dustin Runnelsin avoin haaste. Tämä kuvio on ollut yksi eniten smark-raivoa herättäneistä kuvioista tänä keväänä, eikä ihme. WWE on onnistunut osoittamaan taas aivan älyttömän huonoa makua pistämällä Dusty Rhodesin pojan kuvioon, jossa hän ”on kuolemaisillaan syöpään” ja haluaa sitä ennen nousta vielä WWE-mestariksi. Toistaiseksi koko Runnelsin ”viimeisen ehtoollisen kiertue” on ollut pelkkää turpasaunaa Runnelsille, ja ilmeisesti tämän kuvion pitäisi jatkua SummerSlamiin saakka. Saa nähdä, miten tässä vielä käy. Tällä hetkellä minulla ei ole tälle ottelulle oikein mitään odotuksia.
Polite Rules on näin etukäteen tarkasteltuna varsin erikoinen paketti. Siinä on muutava todella lupaavan kuuloinen ottelu mutta hämmästyttävän paljon taas kaikenlaista sekopäisyyttä. Lisäksi dirt sheetit kertovat, että Vince McMahon olisi hylännyt koko ppv:n alkuperäiset buukkaussuunnitelmat ja pistänyt show’n täysin uusiksi. Saa nähdä, mitä tämä oikein vielä tarkoittaa. Sanotaan näin, että odotan Polite Rulesia tällä hetkellä varovaisen kauhuissani. Jos käy hyvin, ppv yllättää positiivisesti. Jos käy huonosti… noh, olen varautunut siihen.
Ja koska vuosikalenteri on edennyt kesäkuulle saakka, on vielä aika listata toukokuun kymmenen kiinnostavinta painijaa.
TOUKOKUUN TOP10
1) AJ Styles (1.) – Kaiken sekopäisyyden keskellä normaalius on ehdottomasti kiinnostavinta. AJ Styles Raw’ssa on ollut koko tämän uuden buukkaustiimin paras keksintö, ja ainakaan toistaiseksi hahmo ja kuvio ei ole alkanut vielä kyllästyttää ollenkaan. Toivottavasti WWE ei nyt mokaa tätä tekemällä Stylestä Rasputin-tyylistä pervoa Polite Rulesissa, koska se pilaisi kaiken.
2) Roman Reigns (2.) – Normaaliuden lisäksi myös välinpitämättömyys on nyt pirun kiinnostavaa. Sen takia tämä täysin yksiulotteinen ja juuri tällä yksiulotteisuudellaan jopa neljättä seinää rikkova UUAA-Reigns on kiinnostavampi kuin Reigns koskaan aiemmin. Nyt Reigns on vieläpä tuplamestari, en malta odottaa, mitä käy seuraavaksi!
3) The Neville (6.) – Oikeastaan nämä listan kärkisijat osoittavat aika hyvin sen, kuinka vähitellen tämä WWE:n pahin sekoilu alkaa tuntua jo niin normaalilta, että sekoilijat eivät ole oikeastaan kovin kiinnostavia, vaan nimenomaan jotain normaalimpaa vaihtoehtoa tarjoavat hahmot ovat kaikkein parhaita omissa silmissäni tällä hetkellä. Niinpä myös supersankari Neville on listan kärkipaikoilla, ja kiinnostavuus sen kuin kasvaa nyt, kun Neville teki hirvittävän heel-turnin viimeisimmässä SD:ssä. Nevillen tulevaisuus pelottaa minua, pojat.
4) The Miz (-) – Mizistä on saatu tehtyä ihan parilla promolla, pienellä gimmickin terävöittämisellä ja yksinkertaisella buukkauksella näin MITBin alla yksi koko WWE:n kiinnostavimmista hahmoista. Toivottavasti Million Dollar Man Miz voittaisi MITB-salkun ja nousisi ehkä jopa hetkellisesti päämestariksi, se voisi olla raikasta!
5) Kevin Owens (-) – Tohtorikaksikko Gallowsin ja Andersonin steroideilla monsteriksi muuttama Owens edustaa sitten WWE:n tämänhetkistä perinteisempää sekoilulinjaa, mutta Owensin kohdalla tämä muutos WWE:n Hulkiksi on oikeastaan ollut varsin piristävä kehitys, koska melankolinen itsetuhoisa Owens alkoi maistua jo puulta. Nyt monsteri-Owens on siis mukana Lethal Lockdown -ottelussa, ja Owens onkin heittämällä tuon matsin kiinnostavin nimi.
6. Dean Ambrose (-) – Dean Ambrosessa kiinnostaa erityisen paljon nyt se, mitä Ambroselle tapahtuu, kun hän onnistui tuhoamaan arkkivihollisensa Wyattin Buried Alive Matchissa. Paitsi ettei ilmeisesti onnistunut, koska BL:n jälkeisessä SD:ssä vaikutti pahasti siltä, että Wyatt tekee paluunsa nopeammin kuin odotettiinkaan ja että Ambrose saatta joutua kohtaamaan Wyattin vielä kerran. Samalla Ambrosen pitää huolehtia lapsensa äidistä Renee Youngista ja omista päämestaruushaaveistaan. Kaiken tämän sekoitus tekee Ambrosesta nyt kuuman ja kiinnostavan nimen!
7. Nigel McGuinness (-) – Otan siis näihin listoilleni mukaan nyt myös NXT:n nimiä sen mukaan, miten hyvin he ovat onnistuneet kiinnostamaan. Toistaiseksi NXT:ssä ei kuitenkaan ole ollut kovin montaa sellaista hahmoa, jotka olisivat jotenkin räjäyttäneet tajuntani. Erityisesti ME-puolella on ollut aika rauhallista, mutta toivottavasti ”kuivaakin kuivempi” Roderick Strong ja uusi mestari The Machine jatkavat kehitystään, koska heissä on potentiaalia. Silti omissa silmissäni NXT:n kiinnostavin nimi tällä hetkellä on väliaikainen GM Nigel McGuinness, jonka täydellinen huumoritajuttomuus ja kaiken kirjaimellisesti tulkitseminen tekee hänestä aivan mahtavan selostajan ja auktoriteettihahmon. Nigel pelastaa paskemmankin NXT-tapahtuman, ja niitä on viime aikoina ollut harmittavan paljon.
8. Boys of Destruction (4. & 5.) – Yhdistän nyt Viktorin ja Konnorin yhdeksi yksiköksi tässä listallani, koska mitään varsinaista eroa heihin kohdistuvassa kiinnostuksessa ei enää ole. Big Show’n luotsaamat Tuhon Pojat kiinnostavat edelleen paljon sopivassa wrestlecrap-mielessä, ja odotan jo sitä hetkeä, kun he joutuvat kohtaamaan isänsä.
9. David Benoit (-) – Toinen NXT:stä listalle yltävä nimi on sitten ehkä koko WWE:n tämän hetken kontoversiaalein hahmo. En ihan oikeasti ymmärrä, miten WWE on voinut lähteä leikkimään Chris Benoit’n nimellä ja maineella, mutta niin he ovat kuitenkin tehneet tuomalla Benoit’n pojan kuvioihin ja käyttämällä koko hänen juonikuvionsa nimenomaan isän maineella leikkimiseen. Erityisen kiinnostavaa Benoit’ssa on paritus erikoisen Aleister Blackin kanssa, ja juuri tuo yhteistyö tekee Benoit’sta niin kiinnostavan kuin hän nyt on. Yksiuloitteiset Chris Benoit –”vitsit” käyvät vanhaksi nopeasti, mutta tässä Black-kuviossa voi olla paljon potentiaalia. Ja en voi myöntää, etteikö tämä Chris Benoit -kikkailu kiinnostaisi jollain sairaalla tavalla minua.
10. Daniel Bryan (-) – Aikaisemmin parin kuukauden ajan kymppisijaa listalla on pitänyt David Otunga, mutta nyt täytyy myöntää, että Daniel Bryan on ajanut Otungan ohi WWE:n kiinnostavimpana selostajana. Bryanin epätoivo SD:n koko ajan pahenevan sekoilun keskellä on ihan mahtavaa kuunneltavaa, ja odotan innolla, mihin tämä Bryanin epätoivo lopulta vielä kehittyy – toivottavasti siihen, että Bryan palaa jossain vaiheessa kehiin palauttaakseen SD:lle sen arvokkuuden, jota se Bryanin mukaan ansaitsee.