Smarkside

Niin elokuvissa, tv-sarjoissa kuin painissakin minulle on tärkeää pystyä samaistumaan tarinan hahmoihin. Kukaan ei ole täydellinen ihminen. Me länsimaalaiset painitaan (heh ) mitä monenlaisten ensimmäisen maailman ongelmien kanssa. On parisuhdeongelmia, rahaongelmia, ylipainoa, päihderiippuvuutta tai mitä tahansa. Koska ihminen luonnostaan on onneton tunari kaikkien ongelmiensa kanssa niin samanlaisia ovat myös kaikkein rakastetuimmat viihdemaailman hahmot.

Yksi kaikkein aikojen parhaista tv-sarjoista on The Sopranos, jonka päähenkilö Tony Soprano on ylipainoinen ja paniikkikohtauksista kärsivä hermoraunio. Showpainin puolella viimeisen 15:ta vuoden ajalta suosituin painija on Daniel Bryan. Liian pienikokoinen hassunnäköinen ituhippi, jonka ei pitänyt missään nimessä nousta WWE:n huipulle.

Apollo Crews on mies, joka innoitti tämän koko kirjoituksen. Periaatteessa ei ole mitään syytä olla pitämättä hänestä, mutta liian täydellinen Crews ei vaan jaksa kiinnostaa. Hän on koululuokassa se ärsyttävä rikkaan perheen mallioppilas, joka ei tee virheitä. Kun katsoo muitakin painimaailmassa isoiksi tähdiksi nousseita henkilöitä niin myös heillä on riittänyt vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ennen jättimenestystä. Sen lisäksi, että painijan perusominaisuudet ovat kunnossa niin tämä samaistuttavuus on ehkäpä se kaikkein tärkein ominaisuus hyvälle painijalle.

Mielipiteitä?

Nah. Seth Rollins on loistava esimerkki täydellisestä sekä kiinnostavasta painijasta. Ihan tosi, mikä Rollinsissa on pielessä? Ei tule mitään mieleen. Se on vain hahmosta kiinni, sillä se määrää kiinnostavuuden. Rollins on kiinnostava, Apollo ei. Miksei? Koska Apollolla on tylsä hahmo, jonka pitäisi olla persoonnaalisempi.

Hyvä keskustelunavaus kuitenkin, mutta en allekirjoita

What kirjoitti:Hän on koululuokassa se ärsyttävä rikkaan perheen mallioppilas, joka ei tee virheitä.

Tähän en kyllä kykene samastumaan yhtään. Tällainen virke pätee mieluummin esim. niihin painijoihin, jotka pääsevät WWE:hen jo pelkän nepotismin takia. Crews on sen sijaan raivannut itse tiensä huipulle ja tehnyt sen eteen valtavasti työtä. Ennemmin pitäisin häntä roolimallina, jota on ilo kannustaa juuri siksi, että hän ei tee virheitä.

"Epätäydellistä täydellisyyttä", johon on vaikea samastua, edustavat mielestäni John Cenan ja Roman Reignsin kaltaiset supersankarit – ei alakortin sympaattinen Crews, joka on tummaihoisena ihmisenä jo lähtökohtaisesti altavastaajan saappaissa WWE:ssä. Kuten Miksu kirjoitti, Apollon todellinen ongelma on tylsä hahmo, jonka pitäisi olla persoonallisempi. Emme tiedä miehestä tällä hetkellä oikeastaan mitään muuta kuin sen, että hän tykkää kilpailla WWE:ssä ja että hän hymyilee paljon. Hahmo tarvitsee siis syvyyttä – ja kipeästi.

Enpä kyllä minäkään uskalla tätä väitettä allekirjoittaa. Ainoa painija johon olen koskaan ihan oikeasti kunnolla samaistunut on CM Punk ja sekin enemmän ihan miehen omasta luonteesta ja mieltymyksistä ja elämäntyylistä lähtöisin. Hänen painikehä toilailuihinsa on ollut myös vaikea tästä kaikesta huolimatta samaistua. Painissa se samaistuminen vaan on niin pirun paljon vaikeampaa kuin esim. TV-ohjelmissa joissa esitetään paljon laajempaa tunneskaalaa joka tuo hahmoihin enemmän sitä samaistuvaisuutta kun se mitä he tekevät.