Smarkside

Hahmot kuuluvat painiin ja luovat kosketuspintaa. Tämä lanka on pyhitetty keskustelulle menneistä, nykyisistä ja potentiaalisista hahmoista. Sana vapaa.

---

Oman viisisenttiseni puolesta pientä pohjustusta: tämä koko juttu lähti omana päänsisäisenä rönsynä FB:n puolelta ja halusin jotain konkreettista, kun ajatukseni kuitenkin hukkuvat ihmisten uutisvirtaan.

Minulle koko lajin suola on ollut alusta pitäen käsikirjoitus ja hyvät hahmot. Tapahtumilla on syyt ja seuraukset. En ole mikään yliampuvien hahmojen fani, mitä esimerkiksi Duke the Dumpster tai The Goon puuhastelivat WWE:ssä, miksi he ovat siellä, miksi he olivat ylipäätään palkattu? Hahmon ei tarvitse olla stereotypia, vaan arkkityyppi riittää. Kaikki viihdettä kuluttaneet ymmärtävät kuitenkin, mistä on kyse. Tämä on nyky-WWE:ssä ja varsinkin NXT:ssä ongelma. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut näistä henkilöistä, joiden edesottamuksia seuraan viikoittain?

Heath Slater oli mielenkiintoista seurattavaa, koska hänellä oli päämäärä: WWE-sopimus. Jinder Mahal on mielenkiintoinen seurattava, koska hänellä on selvästi tarinoita kerrottavanaan, ajastaan yhtiön ulkopuolella. Olen sanonut, että hyvä tarina merkitsee enemmän kuin hyvä ottelu. Cruiserweight Classicin ottelut ovat olleet hyviä ja otteluihin on muodustunut usein tarina ja siksi CWC onkin mielestäni ollut tasokkain "viikottainen". Siksi tavallaan onkin sääli, ettei Shiran veljekset tai Daivari päässeet pidemmälle, koska heillä on selvä hahmo. Ja Brian Kendrickillä hahmo olikin. Kendrickin tarina oli yksi hienoimmista ja tavallaan toivon, että se oli tässä, vaikka miestä tahdonkin nähdä lisää. Tarina eteni normaalin kaaren mukaan.

NXT on todella tasokas ohjelma, mutta jokin siinä nykyään puuduttaa. Siitä on tehty "indyuikkareiden" temmellyskenttä. Pidän hyvästä painista, mutta jotenkin tuntuu, että jokainen NXT:hen päätynyt isompi pikkuliigojen tähti viimeisen puolentoista vuoden aikana on saanut täsmälleen saman hahmon: tässä on tyyppi, joka on velho kehässä, pitäkää hänestä. Allekirjoitan tämän, että taitaviahan he ovat, mutta niissä ei ole mitään kosketuspintaa minulle.

Päärosterissakin on paljon sellaista porukkaa, joilla ei ole hahmoa, mutta jotka sellaista vaativat. TEW:ssä on hahmoksi valinta "no gimmick needed", mutta jotkut sellaista vaan vaativat. Cesaro on ehkä koko firman kovin työhevonen, ja nättejä liikkeitä tehdessään yleisöäkin kiinnostaa, mutta hahmossa ei ole mitään tarttumapintaa. Ei mitään. Mies tulee sisään kammottavan sisääntulobiisin tahdissa larpaten James Bondia.. ja mitä sitten? Miksi hän tekee niin? Mikä on hänen motivaationsa, mitä hän yleensä tekee WWE:ssä? Mihin hän pyrkii? Tässä on yksi nyky-WWE:n ongelma, keskikortin sankarit eivät saa mikkiaikaa.

Enemmänkin tästä aiheesta saisi irti, mutta jätän tämän tähän. Loppukevennyksenä mainitsen muutamia mielestäni hyviä hahmoja niitä sen kummemmin perustelematta: CM Punk: Straight Edge Savior, Real Americans, 3MB, Val Venis, Thuganomics-Cena, BROKEN Matt Hardy, Valentine

Jatkakaa.

Yksi iso ongelma nykypainissa on mielestäni muuten nimenomaan uniikkien gimmickien puute. Gimmickillä en tällä kertaa tarkoita hahmoa itsessään, vaikka sekin ontuu monen kohdalla, vaan tätä kaikkea tilpehööriä, mikä antaa tarttumapintaa hahmolle. Etenkin midcardereilla tämä on tärkeä asia, sillä muuten jobberilimbo on aivan varma. Puhun nyt siis asioista kuten Dudleyn veljesten pöydät, Steve Blackmanin nunchuckit, Scotty 2 Hottyn Worm, Booker T:n spinaroonie, Hardyjen extremetoilailut ja tyyli ja sitä rataa. Yleisöä villitseviä juttuja, jotka antavat henkilölle jotain, jolla erottua muista.

Toki näitäkin löytyy yhä nykyrosterista. Cesaron uppercutit ja swing ovat iso osa siitä, miksi Cesaro on näinkin suosittu (vaikka hänen suosionsa taisikin olla huipuimmillaan n. vuosi sitten - eikä hänellä siltikään tehty mitään). Sen sijaan taas joku Dolph Ziggler, jolla toki maneereja on, lainaa lähinnä kaiken Mr. Perfectiltä ja Shawn Michaelsilta, eikä hän näin ole uniikki ja vain lähinnä väsynyt.

Gimmickit ehdottomasti on vähissä, tai vähällä panostuksella väsättyjä. Toki golden, attitude ja ra era toi tullessaan välillä mitä värikkäimpiä hahmoja. Jos vertaa vaikka tämän päivän WWE:hen, Bray Wyatthan mukailee vähän jotain Undertakerin tyylistä kulttijäbää, Ryback oli ilmiselvä Goldberg jne jne. Kaikki on vähän käytetty ja nähty.

Yks seikka mikä varmaan vaikuttaa ja rajaa hahmojen luonnetta on PG ikäräjä. Jos "isossa liigassa" ois niiden K-15 tai K-18 suositukset, vois Braykin olla vaikka mikä sarjamurhaaja, eikö? Taikka Breezango vois halutessaan vetää päälle ties mikkä h*nttarigimmickit. Tässä siis vain malliesimerkki Vincelle ja pojille.

Ambrose402 kirjoitti:Bray Wyatthan mukailee vähän jotain Undertakerin tyylistä kulttijäbää, Ryback oli ilmiselvä Goldberg jne jne. Kaikki on vähän käytetty ja nähty.

Mielestäni WWE tarvitsee Undertakerin kaltaista hahmoa, johon Bray Wyatt on ainut sopiva vaihtoehto. Harmi vain, että häntä käytetään todella surkeasti. Hahmo, josta olisi koko lafkan ykkösheeliksi. Hänestä olisi jo aikoja sitten täytynyt tehdä se uusi 'Taker, mutta tietysti uusilla ominaisuuksilla. Tämän takia olisin halunnut nähdä Wyatin voittavan sekä Cenan, että Undertakerin Wrestlemaniassa. No, mutta on hänessä edelleen potentiaalia suureen rooliin vaikka uutta 'Mania Streakkia ei saatukaan alkaneeksi.

Brayn potentiaali vain käy päivä päivältä vähemmäksi, koska tuollainen monsteri mitä hän on tarvitsee 1 asiaa enemmän kuin mitään muuta.

Voittoja.

Porcupine kirjoitti:

Ambrose402 kirjoitti: Tämän takia olisin halunnut nähdä Wyatin voittavan sekä Cenan, että Undertakerin Wrestlemaniassa. No, mutta on hänessä edelleen potentiaalia suureen rooliin vaikka uutta 'Mania Streakkia ei saatukaan alkaneeksi.

Ei peli vielä ole menetetty. Sanoisin että vastaavan laista välitöntä nousua, kuten Takerilla ja esim. Kanella oli, ei tullut. Mutta luulis että WWE:llä tai viimeistään ite Brayllä on joku ässä hihassa, jolla saa boostattua Wyatin/Wyatit lopullisesti maineventtiin. Vaikka tyyliin joku Ortonin uran päättäminen tai sitä rataa

Mitä tulee World Wrestling Entertainment'in touhuun, niin kyllä sitä vaan vuosien aikana on silloin tällöin ollut "painfully obvious - kivuliaan ilmiselvää", että ketä vanhaa tai vanhempaa hahmoa joku uusi supertähti oikein mukailee. Gimmickit ovat WWE:ssä vuosien saatossa menneet aikalailla kiertoon, kuten aikaisemmissa viesteissä on mainittukin. Meksikossa "lucha libressä" hahmot ovat yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi osa ammattipainikulttuuria kun Yhdysvalloissa. Japanin "puroresu" maailmassa gimmickit eivät taas sitten ole niin tärkeitä läheskään kuin lännessä. Se on ennemminkin se painijoiden oma henk. koht. hahmo, ja ns. "fighting spirit", joka siellä idässä vallitsee. Ja hyvä niin - onhan ne DDT promootiot siellä sitten erikseen sille WWE:n tyyliselle showmeiningille.