Smarkside

Katso edellisen käyttäjän postaama painimatsi ja arvostele se. Postaa sitten oma. Perustelujen ei tarvitse olla mitään tuhannen lauseen esseitä, mutta mielellään sellaiset "Ihan ok 0/5" tyngät voi jättää välistä. Ainoa kriteeri otteluille on, että ne on nähtävillä internetissä jollain keinolla ja että matsi on jollain tavalla edes katsottavissa (mikä tarkoittaa että se kahden tunnin Antonio Inoki vs. Masa Saito menee samantien banniin). Muuten meininki on No Holds Barred!

Ja jotta joidenkin käyttäjien pitkät raapustukset eivät mene täysin hukkaan, niin voit "varata" matsin kunhan arvostelet sen sitten 24 tunnin sisään.

Aloitetaan Gregory Helmsin ja Tajirin Heat-ottelulla joulukuulta 2005, mikä on Tajirin toistaiseksi toisiksiviimeinen WWE-ottelu.

Tajiri vs. Gregory Helms - WWE Heat 16.12.2005
Hämmentävää ajatella, että tästä Tajirin jäähyväismatsista WWE:ssä on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Ja sekin tuntuu hassulta, että Tajirin ura Vince K:n alaisuudessa oli kesti vain neljä ja puoli vuotta. Pakko mainita tässä myös se, että mainioiden painitaitojen lisäksi tykkäsin aina kovasti Tajirista komediasegmenteissä. Varsinkin ne pätkät William Regalin kanssa vuodelta 2001 ovat edelleenkin huikeita. Tällä matsilla ei ollut kestoa kuin vähän päälle kolme minuuttia, joten mihinkään kovinkaan legendaariseen vääntöön tässä ei ollut aineksia. Molemmat olivat kuitenkin taitavia painijoita, joten ihan kiva kolmeminuuttinen tämä kuitenkin oli. Lopetus oli tyylikäs. Olisi Tajiri voinut hieman näyttävämminkin firmasta poistua, vaikka toki oli hienoa, että sai muutaman sanan lopuksi mikkiin sanoa.
* ½

Laitetaan seuraavaksi tälläinen matsi samalta vuodelta:

Shawn Michaels vs. Shelton Benjamin
Keväällä 2005 olin jo pudonnut WWE:n kelkasta, vaikka pintapuolisesti yritinkin seurailla. Painiin palatessa luin hyvin monesta paikkaa, miten tässä on yksi RAW:n parhaista otteluista koskaan, vaikka ainakaan 2005 en muistanut kuulleeni mitään kummempaa hehkutusta tätä kohtaan. Matsista en tosin muuta tietänyt paljoakaan etukäteen kuin että lopetus on yksi legendaarisimmista. Vaikka jos totta puhutaan, niin Flying Nothingia (joskin todella komeaa sellaista) se Benjamin tässä yrittää.

On vähän sääli että WWE ei koskaan nähnyt Benjaminissa mitään suurempaa. Jo pelkkänä kestomidcarderina hän olisi ollut erittäin arvokas atleetti, jonka avulla sitten näitä oikeita supertähtiä olisi ollut helppo tehdä. Tässäkin matsissa hän osoitti, että kyseessä on ehdottomasti yksi joka olisi ansainnut enemmän. Otteluhan oli todellakin hyvä, etenkin ottaen huomioon että näihin aikoihin ei muistaakseni nähty mitään PPV-tasoisia otteluita viikottaisissa (ainakaan RAW:ssa). Oliko muuten Benjaminilla ja HBK:lla koskaan mitään kunnon ohjelmaa? Ainakin kehässä kemiat tuntuivat menevät yhteen, joten tuntuu vähän hassulta jos tämä jäi heidän ainoaksi kunnon kohtaamiseksi.

Yksi aliarvostettu kohokohta on muuten tuo Benjaminin tasajalkaloikka yläköydelle ja sitä kautta crossbody. Lopetuksesta näkee jatkuvasti pätkiä, mutta on tässä matsissa actionia muutenkin!
En osaa antaa puolikkaita tähtiä, joten
****

Seuraavaksi omasta mielestäni sekä Stingin paras ottelu että myös Nitron historian paras ottelu.


Network-linkki - 40:40 eteenpäin

Kyllä se Nitron paras ottelu oli Benoit-Hart, eikä Page-Sting. Noh, mielipiteensä kullakin.

Miksu kirjoitti:Kyllä se Nitron paras ottelu oli Benoit-Hart, eikä Page-Sting. Noh, mielipiteensä kullakin.

Jos kova jätkä olisit halunnut olla niin olisit arvostellut tuosta Page-Stingin ja postannut seuraavaksi Benoit-Hartin.

Page vs Sting @Nitro

En ollut nähnyt tätä ottelua aiemmin ja en oikein tiennyt mitkä roolit Stingillä ja DDP:llä olivat, ennen selostuksen selitystä. Siinä selvisi hyvin että DDP on heel ja Sting face. Ensimmäiset pari minuuttia ottelusta toivat lähinnä mieleeni ajatuksen: DDP on loistava heel. Hän otti kaikkia likaisia temppuja taskuistaan ja suoritti perinteisiä heel miettii kehän ulkopuolella mitä tekisi seuraavaksi, samalla kun face on kehässä ja ihmettelee miksi toinen ei tappele. Perinteiset headlock festit, kehästä pakenemiset jne. hyvin peruskaavaa noudattava matsi 90-luvun lopusta. Tämä oli silti riittävän hyvä poiketakseen tarpeeksi normista ja jäädäkseen mieleen positiivisesti. Onneksi ei nähty kuitenkaan mitään refbumppeja ja tuoleja vaan pidettiin tämä painiotteluna.

***½

JA sitten sen Nitron paras ottelu:
http://www.dailymotion.com/video/xz8d1l ... itro_sport

Tulipahan katsottua ja olihan se kova. Hyvää teknistä vääntöä ja muutenkin taidokasta painia, eikä se nyt mikään ihmekään ole, kun miettii ketkä kaksi kehässä ovat. Yllättävän tahdikkaasti hoidettu WCW:ltä, jolta jotenkin aina odotan sitä pahinta irstailua vakavilla asioilla. Ehdottomasti yksi Nitron parhaita matseja, mitä olen nähnyt. Silti omissa kirjoissa DDP:n ja Stingin matsi vie tuon, mutta tämä on ehdottomasti subjektiivista. DDP:n ja Stingin matsi on ollut suosikkimatseissani ala-asteelta lähtien (kiitos vihreät VHS:t). Jos olisin seurannut WCW:tä reaaliajassa ysärillä, niin tämä luultavasti voittaisi, koska tunnelma noin muuten on parempi. Vähän ehkä yllätyin tietynlaisten yksittäisten huippukohtien vähyydestä, mutta laatu oli tarpeeksi korkealla kokoajan, että kyllähän tämä loistava tribuutti oli joka tapauksessa.
****


Dr. John Dropkick Murphy & Nick Lutze vs LaVerne Baxter & Hardboiled Haggerty
Seuraavaksi jotain täysin muuta. Luultavasti suurin osa täältä tietää punkbändi Dropkick Murphysin. Kuinka moni kuitenkin tietää, että nimen he saivat eräältä 30-luvun painijalta (tai oikeastaan tämän omistamalta alkoholismikeskukselta) eli Dr. John "Dropkick" Murphylta? Tietääkseni tämä on ainut matsi tältä painijalta, mikä on jäänyt jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta painimatsiksi melko keskinkertainen. Baxter bumppasi niin maan perkeleesti, Dropkick Murphy heitti parit kivat dropkickit ja se yksi luovutusspotti oli ihan hauska. Aika paljon ajan viivytystä ja paljon, paaaaaljon headlockeja. Randy Orton olisi ylpeä.

**


Grado vs Mad Man Manson - Progress Chapter 12

Ja sitten jotain aivan muuta.

Kuten yleisö sanoi, kuuden tähden klassikko.

No jaa, huumoripainia on lähes mahdoton arvostella. Muuten kuin tietty viihtymisen perusteella, joten mennään sillä. Ottelun pari ensimmäistä minuuttia ovat vähän hitaita, mutta siitä se nopeasti paranee ja kyllä tämän aikana tuli ihan reippaasti naurettua useinkin.
Verdict: matsi on yhtäaikaa 1, 2, 3, 4 ja 5 tähteä.


Jos nyt vähän hikistä perinteistä World of Sport brittipainia.

Melkoista könyämistä. Jäätävän kokoisia karpaaseja, mutta kun ottelu koostuu lähinnä yhteentörmäilystä sekä muutamasta laiskasta lyönnistä ja potkusta, niin vähän vaikea innostua. Yleisölle vaikutti kyllä maistuvan. Lopetus myös melko hämmentävä, siinä ei uloslasku kovin montaa sekuntia kestänyt.

DUD

Molemmat painijat olivat ainakin itselleni suhteellisen tuntemattomia. Kimber Leen nimen olen toki kuullut muutamaan kertaan, mutta ainoa mitä häneltä olen nähnyt, on se kun Chris Dickinson tuhosi hänet n. 2 vuotta sitten.

Suhteellisen rajut setit.

On siis kiva nähdä, että Kimber Lee on yhä painikunnossa. Itse olen intergender-painin fani, joten mies vs. nainen asetelma ei haitannut. Se mikä tosin haittasi, niin ottelun matsimuoto. 3/5 falls oli aika typerä stipulaatio 20-minuuttiselle matsille, eikä tässä edes nähty mitään, mitä ei olisi voitu nähdä 2/3 fallsissakaan. Esimerkiksi tuo tuplauloslasku tuli kahdesti, kun taas 2/3 falls ottelussa se olisi tullut vain kerran. Ja se olisi ollut paljon parempi ratkaisu.

Beyond wrestlingiä en ole hirveästi katsonut ja yksi iso syy siihen on se, että nämä matsit tuntuvat tapahtuvan lähes aina jossain reenisalissa, missä ei ole painijoiden lisäksi oikeastaan yhtään katsojia. Muistelisin, että se olisi vähän niinkuin Beyond Wrestlingin pointtikin, mutta näin jälkikäteen nauhoitteina tällaisten otteluiden katsominen on vähän tylsää. Livenä tämäkin olisi ollut paljon kovempi.

No, nyt kun on kritiikit saatu pois alta niin matsina tämä oli ihan oiva. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta oikein hyvää. Kimber Lee teki ehdottomasti kovemman vaikutuksen, mutta se voi johtua siitä, että JT Dunnin tapaisia 13 tusinassa indyuikkareita olen nähnyt maailman sivun, ja Kimber Leen tapaisia ärhäköitä naispainijoita sitten taas paljon vähemmän. Toivottavasti Kimber Lee saapuu siihen WWE:n järjestämään naisten turnaukseen, jos sellainen siis koskaan järjestetään. Vähän siis sääli, että yleisö oli noinkin aneeminen, sillä esim. PWG:ssä sama ottelu olisi tuntunut paljon kiinnostavemmalta. Palloilin 2 ja 3 tähden välillä, mutta yleisö laski alaspäin.
**

--


Ihme kakkapäivä tänään.

Onko tänne tarkoitus postata mahdollisimman huonoja otteluita (poislukien Benjamin-Michaels) vai mikä tässä on ideana? Täytyy varmaan osallistua tähän hommaan, eihän tästä muuten mitään tule hä?

Porcupine kirjoitti:Onko tänne tarkoitus postata mahdollisimman huonoja otteluita (poislukien Benjamin-Michaels) vai mikä tässä on ideana? Täytyy varmaan osallistua tähän hommaan, eihän tästä muuten mitään tule hä?

Ei. Tarkoitus on arvostella edellisen matsi ja sitten postata haluamansa matsi seuraavan arvosteltavaksi. Itse olen postaillut matseja suuremmalla skaalalla ihan kiusallani. Tosin inspiraatio postata tuo viimeisin matsi tuli päivän discord-keskusteluista...

Porcupine kirjoitti:Onko tänne tarkoitus postata mahdollisimman huonoja otteluita (poislukien Benjamin-Michaels) vai mikä tässä on ideana? Täytyy varmaan osallistua tähän hommaan, eihän tästä muuten mitään tule hä?

Yritätkö väittää että Manson/Grado oli huono ottelu?

Jätkät hei, huumoria. Kai täällä nyt vähän sitäkin sais olla?

Huumori, mitä se on?

--------

Mitä tuohon Raw Sevage -otteluun tulee... niin. Aika hirveä otteluhan se oli. Stipulaatio oli nyt aivan hirveä eikä se painikaan mitään ihmeellistä ollut. 1/10, säälistä.

Uutta peliin, kaksi painijaa, jotka kulkevat nyt päinvastaisiin suuntiin urillaan.

Olipa kiva matsi. Kaksi taitavaa kaveria vastakkain ja kuten Zemppari sanoikin, vastakkaisissa kohdissa urillaan. Jostain syystä Codyn indymatseja on kritisoitu siitä, että ne eivät ole kauhean hyviä, mutta omasta mielestäni tämä oli parempi matsi kuin mikään näkemäni Codyn WWE-matsi. Ehkä internetsankarien mielestä painija on paska, jos sen jokainen matsi ei ole kuuden tähden vääntö tai PWG-spotfesthuorailu? Parasta oli muuten alun hidastelut tuon kättelyn kanssa. Myös Dustyn naamalla pelleily oli hauska lisä. Drew Gallowayn keskeytyksen syytä en tajunnut, mutta eipä sen väliä. Jäipä molemmat miehet vahvoiksi, mikä on ihan hyvä.
****

--


Joshia vesipuistossa.

En tiedä mitä paskaa juuri katsoin. Ehkä huumorintajuni ei vain aivan riitä tuohon. Kolmelta aamuyöstä saattaisi tosin toimia. Tuli alkuun mieleen joku "Hullut japanilaiset" ohjelma, mitä joskus tuli katseltua tylsyyden ohessa. En tule koskaan saamaan takaisin tuota kuluttamaani 5 minuuttia ja 43 sekunttia, mutta olen saattanut joskus käyttää tuommoisen ajan turhempaankin. Mahdollisesti. En tiedä pystyykö tuota mitenkään arvioimaan, mutta tuo Armbar ansaitsee puolikkaan tähden. Vähän jo säälistäkin. Kummallinen kulttuuri kyllä.




Siitä.

Video ei ole enää käytettävissä

Porcupine ei ole näköjään tulossa postaamaan uutta matsia, joten pistetääs placeholderiksi maailman paras alle 3min matsi.
KENTA (eli Hideo Itami) vs. Ricky Marvin (eli Bengala).

Herätellääs.

Marvinin ja KENTAn ottelu oli kolmeen minuuttiin tiivistetty lopputaistelu ja sinällään viihdytti koko kestonsa ajan. Tästäkin lyhyestä klipistä näkee, että parhaimmillaan KENTA oli yksi planeetan parhaista ja onkin sääli minkälainen floppi miehen WWE-ura on ollut loukkaantumisten takia. Marvin oli myös ihan hyvä. Tämäntyylisiä otteluita näkisi mielellään useamminkin.

6/10



Seuraavaksi legendaarinen Claudio Castagnolin ja Bryan Danielsonin kohtaaminen vuodelta 2006. Miksi legendaarinen? Katsokaa ja ottakaa selvää.

Ajattelin vitsillä päässäni, että nyt on varmaan melkoinen varvaslukkomatsi, kun Bryan ja Cesaro kohtaavat indyissä vuonna 2006. Olin täysin väärässä: tämähän on todellinen headlockmatsi. En oikein tiedä mitä mieltä edes olen, sillä toisaalta arvostan painijoiden halua yrittää rakentaa matsi tasan yhden headlockin ympärille, mutta sitten taas toisaalta... tämä oli vain headlock. Parasta tietysti oli yleisön reaktio kun headlock irtosi ja se, että ottelu loppui heti sen jälkeen.

Onneksi Cesaro on leikannut hiuksensa.
**´


Seuraavaksi ottelu, joka teki minusta Trent Acid fanin 4 lyfe. Backseat Boyz vs. Josh Prohibition & M-Dogg 20 (Matt Cross/Son of Havoc). CZW hunajaa vuodelta 2002.