Smarkside

Levyraatia tulille. Tehtävänä siis arvostella edellisen postaajan postaama biisi (ja mahdollisuuksien mukaan myös musavideo) kirjoittamalla siitä lyhyt raapustus. Arvosanan voi antaa vaikkapa asteikolta nollasta kymmeneen. Tästä lähtee:

Nick Cave ja hänen pahat siemenet on yksi bändi/artisti, johon minun on ollut tarkoitus tutustua nyt jo varmaan 10 vuotta. Aina vaan satun unohtamaan hänen olemassaolon ja päädyn kuuntelemaan jotain muuta. Itse biisi oli kuitenkin todella hyvä. Cavella on vahva ääni ja musiikissa oli muutenkin mukava tuollainen jykevä tunnelma. Tuli vähän mieleen Chris Isaak-vibat miehekkäämmällä laulajalla ja voimakkaammalla taustalla. Ihan kivaa tavaraa. Oon huono antaan tällaisissa tilanteissa numeroarvosanoja, mutta yritetään silti.
9

David Bowie kuoli tänään ja tribuutteja on netti täynnä. Miksei tunkea siis tännekin miehen biisi. Tällä kertaa ei tosin hänen esittämänään. Mott The Hooplen All the Young Dudes on siis Bowien kirjoittama, jonka hän päätti lahjoittaa Mott The Hooplelle syystä, jota en enää muista.

Hieno, kevyt kappale, jossa on jollain lailla haikean nostalginen tunnelma. Sanoituksista on vaikea sanoa mitään (ainakin selvin päin), sillä ne ovat ensinnäkin sidoksissa 1970-luvun alun nuorisoon ja sisältävät tuttuun Bowie-tyyliin varsin omintakeisia säkeitä. Melodia kuitenkin toimii erinomaisesti ja kertosäettä on ilo laulaa ääneen. Ehkä kuitenkin turhan simppeli renkutus päästäkseen vakituiseen soittoon. Kiva kuunnella aina silloin tällöin. 7

Jatketaan vanhalla musiikilla, tällä kertaa 80-luvun puolivälin hollantilaisella post-discolla.

En keksi juuri mitään haukuttavaa tästä kappaleesta. Laulaja kuulostaa tosin ehkä vähän liikaa naiselta, mutta whatever. Post-kaikki aikakauden kappaleita. Tulee mieleen vähän Stone Roses mikä ei ole huono yhtymäkohta. Vähän liian pitkä kappale tälle idealle. Loppua kohden tylsä ja hyvin hmv.

6

Swans alkoi pärisemään kunnolla vasta hiljattain, vaikka bändin olemassaolosta olen tiennyt jo jonkin aikaa. Tosin oma tutustuminen jäikin näihin tuoreimpiin albumeihin (etenkin The Seeriä on tullut kuunneltua useammankin kerran läpi). Hyvin erilaista tämä vanhempi Swans näköjään on ja jos totta puhutaan niin parempaa. Ainakaan tässä biisissä ei yritetty mitään ihan ylitsepääsemätöntä ja ainakin yhden kuuntelukerran perusteella tämä oli suhteellisen helppo nieleskeltävä. Lauluääni kuulostaa hyvin paljon vanhalta Leonard Cohenilta.
8


Leo Sayer - "The Show Must Go On"

En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Hyvä lauluääni, outo esiintyminen. Ei ehkä sellainen kappale tai video, jota jaksaisin päivittäin luukuttaa. Ehkä en täysin ymmärtänyt show'n jujua. 5

Seuraavaksi vähän simppelimpää settiä.

Mukavan rauhallinen fiilistelybiisi tähän tylsään keskiviikko-iltaan. Sanoituksesta heti plussaa, biisin titteliinkin pystyn aika hyvin samaistumaan. Laulajan ääni mielytti, toi etäisesti Ismo Alangon mieleen. Ehkä vähän liian pitkä kappale makuuni, varsinkin ensikuuntelulla. Sen verran hyvä rallatus kuitenkin kyseessä, että kestää kyllä useammankin kuuntelukerran. Musavideokin oli tyylikäs, vaikka niitä tässä ei ilmeisesti kai arvostellakkaan. 8


Sitten vähä erinlaisempaa settiä mitä tulee yleensä luukutettua, tuli vastaan eräässä X-Files jaksossa, kun sitä innostuin tässä uudelleen katselemaan.

Paskaahan se oli. Koko viisun ajan odotteli että suvaitsis alkaa mukku ei. Kosto elää.

Juuh elikkäs. 0

Tässä vähän rauhallisempaa musiikkia.

^Hienosti arvosteltu bro.

Hienon Diesel goes to sea-tyylisen alun jälkeen seuraa unettavan hempeää akustista hippimusiikkia ja Anssi Kela-henkistä puhelaulua. Kertosäkeen taustalaulaja ei osu säveliin. Sanoituksia tulee kuunnelleeksi osapuilleen neljännessekunnin. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka kärsivät testosteronin liikatuotannosta eikä soijan syöminen auta tarpeeksi. Turha pisteyttää, tunnistat kyllä itsesi jos olet kohdeyleisöä.

Hmm. Tuomari Nurmiosta pidin lukiossa paljon, mutta näin vanhemmiten en ole enää hänen musiikilleen syttynyt samalla tavalla. Lisäksi kappale oli ehkä vähän turhan riisuttu omaan tämän hetken fiilikseen. Luultavasti vielä 5 vuotta sitten olisin kuitenkin nauttinut tästä täyden kympin arvoisesti, mutta nyt olen nihkeämpi. Sanat ja teema ja nariseva ääni oli kuitenkin ihan kiva.
6

M83 julkaisi uuden biisin eilen.

Alkuun en meinannut lämmetä, mutta mitä kauemmin biisiä kuuntelin, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa. Intensiivistä, paksua poppia – tykkään. Toiminee hyvin yökerhoissa ja keikoilla. 8

Folk, sci-fi ja suomirokki yhdistyvät tässä Riston uunituoreessa kappaleessa, joka löytyy Eput Rautaa 2 -albumilta. Ei ole YouTubessa, mutta Spotify pelastaa. Kyseessä siis Riston versio Eppu Normaalin klassikosta "Voi kuinka me sinua kaivataan".

Kaveri roudasi minut Riston keikalle viime syksyllä eikä todellakaan kaduttanut tuo keikka. Levyjä oli jo entuudestaan tullut kulutettua jonkin verran, mutta livenä bändi oli aivan oma juttunsa. Tältä Eput Rautaa -levyltä en ole muuta vielä toistaiseksi kuullut muuta kuin Pimeys-yhtyeen Urheiluhullun ja nyt sitten tämä. Risto tekee omaa juttuaan ja jos ei tästä tykkää, niin tämähän on aivan kammottavaa skeidaa, mutta minä tykkään. Voi kuinka me sinua kaivataan toimii mainiosti Risto-filtterin kanssa, joten annetaan tälle 9.

Voisi jatkaa saman levyn tiimoilta kappaleella, jonka tuossa aiemmin mainitsin. Eli siis Pimeys - Urheiluhullu ja tässä vielä youtube-linkki, kun tästä on jopa video tehty.

Ei oikein onnistunut sytyttämään. Periaattessa ihan toimivasti päivitetty kuulostamaan modernilta suomirockilta, mutta meni liikaa alkuperäisen sovituksen ehdoilla. Itselleni uppoaa parhaiten coverit jossa sekoitetaan pakka ihan totaalisesti, mutta tässä ei ollut riittävästi eroa alkuperäiseen minulle. 5

Edit: Linkki Spotifyhin kun YouTubesta oli biisi poistettu.

Jess and the Ancient Ones - Samhain

Mielenkiintoista. Jos en olisi lähtenyt googlaamaan, niin olisin ihan hyvin voinut kuvitella tämän olleen jokin Grace Slickin (tai miksei koko Jefferson Airplanen) sivuprojekti 60/70-lukujen taitteessa. Kiva että Suomessakin osataan! En oikein osaa sanoa mielipidettäni näistä puhutuista pätkistä. Toisaalta pidän niistä lähes kaikissa biiseissä aina, toisaalta ne eivät ihan hirveästi tähän biisiin sovi. Sen sijaan kaikki muu on melkoista priimaa. Etenkin laulajan ääni.
9

Olipas melko omalaatuinen kappale. Oltiin jossain iskelmän ja happoheilurin rajamailla. Kitarasoolo lopussa oli muy bueno. Video sai minut miettimään mistä tätä pääsee katsomaan enemmän ja toisaalta miksi tämä on olemassa.
6

https://www.youtube.com/watch?v=3nhbGc7u284

Huhhuh! Olipa kova biisi. Alussa ajattelin, että tuskin tulen pitämään, koska harvassa ovat ne metallibiisit joista pidän. Mutta tämä muistutti niin paljon jotain Sonic Youthia hieman munakkaammilla soundeilla, että pakko tykätä. Luulin muuten biisin nimestä, että tämä on Velvet Underground cover, mutta ei tämä taida olla?
9

Hyvää settiä, toimii eritoten näin yöaikaan. Voisin kuvitella, että iskisi myös auton ratissa aurinkoisella moottoritiellä. Vauhdikas, energinen biisi. Ei kuitenkaan ihan huipputasoa, vaikka hyvä onkin. 8

Soi radiossa Teksasin ja New Mexicon rajalla. Terveiset John Cenalle. Tietäjät tietää.

Mainio kappale kerrassaan Zevonilta. Biisi ei ehkä kasva ihan niin suureksi kuin voisi toivoa ja videokin on vähän tylsän puoleinen, mutta hittikamaa ehdottomasti. 9

Vaihdossa Hectoria:

Kuulostaa hyvältä, mutta sanoitukset eivät oikein kolahda. Todella modernilta ja kekseliäältä tuntuva kappale yhtä kaikki ollakseen 70-luvun tuotantoa. Erilaisilla lyriikoilla olisi voinut nousta omissa kirjoissani paljon korkeammalle. 6

Sitten jotain aivan muuta.

Ihan kiva biitti, vaikkei ihan omaan tyylimakuun sovellukaan. Laulu olikin sitten ihme ähkimistä eikä sanoituksista saanut kunnolla selvää. Sanotaanko nyt vaikka 5.

Jotain aivan muuta:

Jokseenkin mukavaa pörinää siinä niin, ja pakko rakastaa tota toisen jampan läpipuskevaa aksenttia. Muutoin jättää kuitenkin melko kylmäksi, kun ei tässä ole itselle oikein juurikaan mitään koukkua. Vähän oltaisiin voitu edetä johonkin, tai pitää suosiolla lyhkäisempänä rypistyksenä. Toki ehkä auttaisi jos jaksaisi paneutua sanoihin tai johonkin, mutta ei niin ei. Propsit toki siitä, että nyt tekee omituisesti mieli kuunnella Transplantsiä ekan kerran vuosikausiin, vaikkei tässä liikuta lähimaillakaan. Arvosanaksi

Mukava tällainen kevyehko punk-biisi. Ihan hirveän suuria kiksejä en tästä saa tällä kertaa, mutta ainakin kertsi uppoaa näin parin kuuntelukerran jälkeen. n. 5-6v sitten olisin luultavasti ollut isokin fani, mutta en tällä kertaa.
7

Järkyttävää paskaa, ei enää ikinä tota laulua päähäni kiitos.

Toi oli ihan hyvä biisi joskus silloin ala-asteella ja kyllähän tossa Pikku G:n (vanhassa) musiikissa vielä tänäkin päivänä on ihan relevantit ja ajatuksia herättävät sanat. Nostalgian vuoksi annan arvosanaksi jopa 7, ilman nostalgia-arvoa se olisi ehkä pari numeroa pienempi.