Smarkside

Uusi vuosi, uusi ketju. Eli tässä on tarkoituksena listata aina menneen kuukauden parhaat palat. Itse olen tottunut tekemään tämän tietyllä hyväksi havaitsemallani kaavalla, mutta tyyli on vapaa. Riittää, että kerrotte mikä oli parasta menneessä painikuukaudessa. Näitä on todella mielenkiintoista lueskella sitten vuosienkin kuluttua. Toivon kovasti, että tähän innostuu joku muukin, koska viime vuoden sain pakertaa ihan yksikseni

Vuodenvaihde ei merkannut paininkatsomistottumuksiini suuria mullistuksia. Tammikuussa katsoin Raw’t, NXT:t, Smackdownit ja tietenkin Royal Rumblen. Se olikin ihan pirteä aloitus uudelle painivuodelle, joten katsotaan mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen.
Ensiksi myönnän, että olen yksi AJ Stylesin suurimmista fanipojista, mitä tästä valtiosta löytyy, joten se sumentaa arviointikykyäni ehdottomasti. WWE:n puolella tammikuussa AJS kerkesi otella kolme ottelua. Yksi niistä oli Royal Rumble, toinen lyhyt SD-kohtaaminen Curtis Axelin, joten ainoaksi ”kunnolliseksi” otteluksi jäi kohtaamine Chris Jerichon kanssa 25.1 Raw’ssa. Mutta voi veljet, että se oli hyvä matsi. AJS:n saapuminen WWE:hen oli asia, jota olin odottanut käytännössä vuosikymmenen ajan ja mammuttimainen tapahtuma minulle, sen takia minun täytyy valita Styles myös kuukauden painijaksi.

Kevin Owensin ja Dean Ambrosen keskinäinen feudi jatkui brutaalina ja mielenkiintoisena. Royal Rumblen LMS oli sille oivallinen päätös. Niinpä Kevin ja Dean uusivat joulukuulta listan sijansa 2 & 3. Roman Reigns jatkoi tasaista työskentelyään ja häntäkin oli ihan mielenkiintoista seurata, vaikka tippuikin alas piikkipaikalta. Uutena nimenä listalle nousee Kalisto, joka on Sin Caran loukkaannuttua saanut ansaitsemansa nosteen myös yksilöpainijana ja pikku hiljaa vakiinnuttanut asemansa oikein kelpona ”Rey Mysterion korvikkeena.”
Olisi tuohon halutessaan kymmenenkin matsia saanut listattua, mutta niistä jälkimmäiset olisivat alkaneet olla aika peruskamaa. Tämänvuotinen Royal Rumble oli useamman perättäisen karvaan pettymyksen jälkeen onneksi varsin hyvä matsi. Edelleenkään kyseessä ei ollut esim. vuosien 2007 tai 08 kaltainen klassikko-Rumble, mutta sellainen neljän tähden Rumble, heittäisin. Kovin juttu Rumblessa oli tietysti AJ Stylesin debyytti ja HHH:n voitto, joka kelpasi minulle ihan hyvin. Hunter on vielä kovassa painikunnossa ja loistavana feudaajana hänestä on vielä apu nuoremmilleen myös kehäköysien sisällä.

Ambrosen & Owensin LMS oli räjähtävän hyvä aloitus Royal Rumblelle ja lopetus feudille. IC-mestaruus tosiaan tuntuu arvokkaalta kapistukselta juuri nyt. AJ Stylesin Raw-debyytti oli unohtumaton ja kun se vielä tapahtui toista suurta suosikkiani Jerichoa vastaan, niin olin myyty. Lisää tätä herkkua, kiitos  Mieleen jäivät myös Kaliston ja Del Rion maukas ottelusarja ja se vuoden ensimmäisen Raw’n mestaruusmatsi, jossa Mr. McMahon toimi erikoistuomarina.
Edelleen se mielenkiintoisin ja isoin juonikuvio pyöri Roman Reignsin ympärillä. Vince McMahon suuri rooli vanhoilla päivillään yllätti, mutta selitys oikeastaan saatiin Royal Rumblessa kun HHH nousi mestariksi. Vincen täytyy ikään kuin ”paikata” häntä sen aikaa, kun Hunter tahtoo mestarina olla. Owenin ja Ambrosen rajuksi äitynyt tarina sai kelpo päätöksen ja sen lisäksi Kaliston ja Del Rion pallottelua US-mestaruuden kanssa on ollut mielenkiintoista seurata.
Enpä tiedä kumpi näistä oli kauniimpi hetki: Stylesin debyytti numerolla 3 vai matsin jälkeinen kättely Raw’ssa? Kummatkin kun olivat jotain sellaista, mitä olin hartaasti odottanut vuosikausia tapahtuvan. Tammikuun 2016 tulen pitkään muistamaan ainakin AJ Stylesin debyytistä. Mukava hetki oli myös HHH:n Rumble-voitto, koska on ihan nastaa nähdä HHH vielä kerran aktiivipainijan roolissa ja hänen ympärilleen on niin kätevää kasata kaikenlaista draamaa. Rockyn vierailut ovat myös aina mukavia tapahtumia.

Helmikuu karkauspäivineen kaikkineen on nyt eletty ja hengitetty. Painifanillehan tämä tarkoittaa sitä, että WrestleMania vaan lähestyy päivä päivältä. Mutta mitäs hienoa helmikuussa oikein tapahtui?

[align=center]HELMIKUU[/align]
AJ Styles uusii tammikuun ykkössijansa. Vaikka häntä ei mielestäni bookkauksellisesti kohdella niin isona supertähtenä kuin syytä olisi, niin tämä yhteistyö toisen ikisuosikkini Chris Jerichon kanssa toimii. Miesten keskinäiset kohtaamiset Smackdownissa ja Fastlanessa eivät ihan yltäneet sinne neljän tähden maagiseen rajaan, mutta yhtä kaikki olivat mainioita painimatseja ja kuukauden parhaimmistoa. Y2AJ:n yhteistyö joukkueena on myös mielenkiintoinen käänne enkä osaa ennustaa suunnitellaanko tästä pidempääkin pätkää tiiminä nopeata räjähdystä ja blow off matsia WrestleManiaan? Ehkä noista vaihtoehdoista mieluummin ottaisin tuon jälkimmäisen. Joka tapauksessa Stylesin ja Jerichon seikkailut ja laadukkaat tv-matsit viikosta viikkoon olivat helmikuun parhaimmistoa.

Tykkään Dean Ambrosesta, mutta siihen suurimpaan hehkutukseen en ole lähtenyt mukaan. Helmikuussa Dean-O kuitenkin vakuutti tekemisessään ja erilaiset kohtaamiset Brock Lesnarin kanssa olivat herkkua. Lesnar matsi saattakiin olla juuri se juttu, jolla Dean murskaa sen viimeisenkin lasikaton ja nousee ihan pysyvästi pääottelijoiden harvaan joukkoon. Brock & Roman kuuluvat myös listalle, koska Fastlanen kolminottelu oli erittäin hyvä ja sitä pohjustaneet segmentit Raw’ssa ehkä vielä parempia. Vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana ei ole vielä nähty sellaista klassikkomatsia, jota muisteltaisiin vuosikymmenen päästäkin. Fastlanen kaksi isointa ottelua kuitenkin onnistuivat olemaan todella viihdyttäviä, eivätkä kauas jääneet siitä maagisesta neljän tähden rajastakaan. Viikottaisissa Styles & Jericho vastasivat parhaista hetkistä ja IC 5-way on painunut mieleen erikoisuutensa vuoksi. Ehkäpä maaliskuun aikana nähdään vuoden ensimmäinen aito klassikkomatsi? Toivotaan.
”Take me to the Suplex City.” Tuo on jäänyt hyvin mieleen ja aivan taatusti vetoaa vielä paremmin WWE:n nuorempaan fanikuntaan. Oletan, että WrestleManiassa Brock Lesnar tekee Dean Ambrosesta valtavan tähden, jollaisia tosiaan kaivataan. Tämä tosin ei välttämättä vaadi sitä, että Ambrose edes ottelua voittaisi. Mielenkiinnolla on tätä kuviota tullut seurattua parkkipaikkahyökkäykset mukaan lukien. Stylesin & Jerichon tarina kilpakavereista joukkueeksi tuotti helmikuun parhaimmat matsit ja muutaman hienon promon Jericholta. Tuntuu, että AJS:n saapuminen olisi nuorentanut Jerichoakin, nyt kun on saanut relevanttia tekemistä eikä ole vaan väsynyt nostalgia-annos. Shanen paluun nostama mylläkkä oli tietysti se helmikuun suurin pommi, mutta kuvio on niin alkutekijöissään, että vielä en sitä ykköseksi nosta.
Ei tosiaan ollut itku kaukana, kun Daniel Bryan jäähyväisensä piti. Minulle tämä oli jopa tunteikkaampaa kuin Ric Flairin tai Edgen jäähyväiset, koska Tanelin uraa on tullut seurattua sieltä jumppasaleista WrestleManian konfettisateeseen. Harmillinen juttu, monta unelmamatsia jäi toteutumatta, mutta varmasti ainoa oikea ratkaisu. Shane McMahonin paluu Raw’hon ja ylipäätään WWE:hen millään tasolla 7 vuoden poissaolon jälkeen oli käsittämätön pommi, jollaisten vuoksi tätä jaksaa seurata, vaikka 90% tarjonnasta olisikin kuraa. Onhan se nyt aikamoista, jos tuo Shanen ja Undertakerin häkkihelvetti oikeasti toteutuu. Niin ja HHH käänsi kelloa 15 vuotta taaksepäin tuolla rumalla Roman Reignsin möyhennyksellä. Juuri tuollaisten hetkien vuoksi olenkin salaa toivonut, että HHH vielä yhden runin puhtaasti painijana vetäisi. Toivonkin, että WrestleManian jälkeenkin Hunter pitäisi kravatin naulassa ja painibuutsit jalassa.

Maaliskuu oli Road To WrestleManian kiihkeintä aikaa sisältäen tärkeän välipysähdyksen Roadblockin muodossa. Maaliskuussa nähtiin myös ottelu, joka ennen WrestleMania viikonloppua oli kuluneen vuoden paras WWE:ssä.
Muistaakseni Dean Ambrose ei ole vielä kertaakaan kuukauden painijan titteliä napannut, vaikka top 5:ssä hän on ollut alusta alkaen vakionimiä. Nyt hän vihdoin saa tämän kunnian. Maaliskuu nimittäin oli Dean-O:lle suorastaan fantastinen. Kaikki promot ja segmentit Brock Lesnarin kanssa ovat toimineet hienosti ja Roadblockissa Dean haastoi HHH:n mestaruusottelussa, josta kehittyi tähän mennessä WWE:n vuoden paras matsi. HHH itsekin ansaitsi paikan listalla paljolti tuon mainion Roadblock esityksen perusteella ja onhan hänen promonsa ja tappelunnujakkansa Roman Reignsin kanssa olleet odotetun tulisia. Dolph Ziggleriäkin vastaan kunkkujen kunkku kerkesi otella ensiluokkaisen matsin.

Poltettuaan roskatynnyrissä Y2AJ:n paidan on Chris Jericho saanut aivan uutta puhtia toimintaansa. Nyt Jericho ei ole enää pelkkä nostalgia-annos, vaan on mukana jossain originaalissa kuviossa, jolla luodaan uusia muistoja. Tämän kaiken on mahdollistanut AJ Styles, joka luo täydellisen vastaparin katkeralle Jericholle. Tiivistettynä niin, että Jericho on loistanut promoissa ja Styles kehässä, jonka vuoksi kaksikko on listalla.

Sami Zayn sukkuloi maaliskuun ajan menestyksekkäästi sekä NXT:n että päärosterin puolella ja hänelle kerkesi tapahtua paljon. 50:n minuutin matsi Samoa Joeta vastaan, feudi Kevin Owensia vastaan päärosterin puolella ja Shinsuke Nakamuran kohtaaminen Takeover Dallasissa julkistettiin myös maaliskuussa. SZ olikin yksi maaliskuun näkyvimmistä hahmoista ja siksi ansaitsee tässä maininnan.
Roadblockin mestaruusmatsi oli paljon enemmän kuin yhdentekevä välipuolustus. Minun kirjoissani tuo oli ihan selkeä neljän tähden matsi, joka sisälsi jännitystä, mahtavia spotteja ja hienon tarinan. Eli kaikki ne elementit, mitä upealta painimatsilta vaaditaan. Se olikin mielestäni vuoden paras matsi tähän mennessä, jopa parempi kuin yksikään Jerichon ja Stylesin kohtaamisista. Ja heistä puheen ollen niin joukkuemestaruusmatsi New Dayta vastaan kaikkine jälkipuintineen oli vallan mainio ja lisäksi Styles ehätti otella vielä upeasti Kevin Owensia vastaan.

Sami Zaynin ja Samoa Joen 50:n minuutin ottelu oli ajoittain ehkä turhankin verkkainen, mutta kyllä minusta on piristävää, että toisinaan tällaisiakin maratonmatseja nähdään. Muistettava tapaus sinällään. Charlotten ja Natalyan viime hetkellä julkaistu ottelu Roadblockissa onnistui myös yli kaikkein odotusten. Oli nerokas veto nostaa Natalya kotimaassaan hetkeksi valokeilaan ja lopputulos oli kiitettävä. Aika usein tähän kategoriaan on hieman hankala keksiä edes kolmea saatikka sitten viittä vaihtoehtoa. Huomaa kuitenkin, että WrestleMania on lähellä, joten tällä kertaa vaikeuksia ei ollut. Suurimmalla mielenkiinnolla olen seurannut Stylesin & Jerichon tarinaa, joka otti dramaattisen käänteen Jerichon kääntäessä selkänsä AJ:lle. Vesi kielellä odottelen sunnuntain matsia. Kuukauden paras painija Dean Ambrose loisti ja Brock Lesnar oli oma uhkaava itsensä. Tämä yhtälö onkin luonut siitä feudista toiseksi parhaan WM-tarinan.

Sijoilla 3&4 sitten nämä McMahon perheen kärhämät. Shanen ja Undertakerin tarina on kyllä edennyt ihan suht toimivasti ja etenkin se pöytäloikka 28.3 Raw’ssa oli upea hetki. Itseäni vaan ärsyttää se, että Undertaker ei ole antanut mitään selitystä siihen, miksi tekee Vincen likaisen työn. Olisi kuitenkin aika olennainen osa tietää tuollainen asia. HHH:n ja Romanin osalta suuria mullistuksia ei enää maaliskuussa nähty. Miehet eivät vaan siedä toisiaan ja aina kohdatessa nyrkit heiluvat ja veri lentää. Onneksi WrestleMania on jo käsillä, koska tästä alkaa olla se suurin hönkä käytetty.

Charlotten, Sashan ja Beckyn nousu vuodessa Full Sail Universityn pikkuareenalta WrestleManian parrasvaloihin on myös jaksanut kiinnostaa, ainakin ajoittain.
Helmikuussa oli Daniel Bryanin jäähyväiset ja Shane McMahonin paluu. Maaliskuussa vastaavanlaisia ikonisia hetkiä ei ollut yhtäkään, mutta mieleenpainuvia tapauksia kylläkin. Näistä tulen pitkään muistamaan Chris Jerichon petoksen ja symbolisen t-paidan polttamisen. Lisäksi 46-vuotiaan Shane McMahonin loikka Undertakerin ja selostajanpöydän läpi oli huimaava näky. Erikoismaininta vielä tässäkin HHH:n ja Ambrosen ottelulle, koska olihan se kertakaikkiaan upea kokonaisuus.
Edelleen myös muut ovat tervetulleita omia listauksiaan laittamaan. Tämä ei ole minun blogini

Nyt en ihan kuukauden alkuun, mutta täältä pesee huhtikuun yhteenvetoa.

Heti huhtikuun alkuun vietettiin WrestleMania viikonloppua ja sen jälkeen uuden painivuoden alkaessa saatiin seurata NXT painijoiden esiinmarssia päärosteriin. Huhtikuu olikin odotetusti erittäin antoisa painikuukausi. Parhaat palat seuraavassa.

Neljä kertaa AJ Stylesilla on ollut mahdollisuus napata WWE:n ykköspainijan titteli ja kolmesti hän on sen myös tehnyt. Styles oli koko huhtikuun ajan tapahtuman keskiössä voitettuaan ykköshaastajan paikan WrestleManian jälkeisessä Raw’ssa ja tapahtumat vain tiivistyivät kun vanhat Bullet Club kaverit Gallows & Anderson saapuivat WWE:hen. Mainio esitys WrestleManiassa ja hienot otteet tv-matseissa takasivat jälleen AJS:lle ykköspainijan tittelin.

Roman Reigns voitti tietenkin mestaruuden WrestleManiassa ja sen jälkeen on entistä enemmän joutunut fanien hampaisiin. Romanin pientä piilovittuilua faneja kohtaan on ollut mielenkiintoista seurata ja freesi sekä kuuma kuvio AJ Stylesin kanssa on pitänyt otteessaan. Sen vuoksi Roman listan kakkosena.

Chris Jericho päätti hienon matsisarjan AJ Stylesin kanssa WrestleManiassa ja siirtyi sen jälkeen feudaamaan Dean Ambrosen kanssa. Ambrose onkin juuri sellainen painija, jonka kanssa veteraani-Jerichon olikin herkullista nähdä matsaavaan. Toimivia segmenttejä tarjonneen keskinäisen feudinsa vuoksi Ambrose & Jericho listan sijoilla 3 & 4.

Cesaro palasi huhtikuussa loukkaantumisensa jälkeen ja on jatkanut siitä mihin jäi. Timanttisten kehäotteiden tarjoamiseen. Miehen strippaus sisääntulorampilla ja James Bond valokeila on kyllä korni ja sisääntulomusiikki edelleenkin aivan kammottava, mutta pelkästään hulppeiden kehätaitojensa vuoksi Cesaro listalle nousee.
Kiitos WrestleMania viikonlopun huippuotteluita oli huhtikuussa niin paljon, että viisi ei tähän kategoriaan riittänyt millään. Parikin askelta muiden edellä on listan ykkösmatsi Sami Zaynin ja Shinsuke Nakamuran välillä. Se on vahva ehdokas vuoden otteluksi ja oli kaikin puolin täysi napakymppi. ”Fight forever” huudot kuvaavat ottelua varsin hyvin. Mieletön debyytti Nakamuralta, jonka ura WWE:ssä näyttää lupaavalta. Takeoverin joukkue- ja naistenmestaruusmatsit onnistuivat nekin todella hyvin ja ylsivät listan sijoille 3 & 8. Kertoo siitä, että Takeover Dallas oli jälleen timanttisen kova painitapahtuma.

WrestleManian paras painiottelu oli odotetusti Chris Jerichon ja AJ Stylesin kohtaaminen. Niitä aivan naurettavan korkeita odotuksiian tämä ei ihan täysin onnistunut lunastamaan, mutta ei minulla valitettavaa ole kuin korkeintaan ottelun voittajasta. Roman Reignsin ja HHH:n kohdalla oikeastaan sama juttu – mainio ottelu, mutta ei ihan siltikään kovien odotustensa mukainen. Sen sijaan sijalla 5 oleva naisten mestaruusmatsi oli WrestleManian historian kovin naisten matsi ja todella nautittavaa katseltavaa. Myös Shane McMahon & Undertaker top 10:een ylsivät, vaikka nappisuoritukseen eivät ”kuoleman loikasta” huolimatta yltäneet.

Raw’ssa oteltiin myös ihan kivoja matseja. Niistä parhaat ykköshaastajuusmatsi (sija 6) sekä AJS:n ja SZ:n yksilökohtaaminen (sija 10)
Tuore, kuuma ja käänteitä täynnä. Sitä on ollut kuukauden paras feudi Stylesin ja Reignsin välillä. Jerichon ja Ambrosen nokittelua on ollut mukava seurata ja Steenericon ikuisuusfeudin jatkumista kaikkein kirkkaimpien valojen alla on ollut herkkua seurata. Shane McMahon on-screen pomona on tuonut uusia tuulia ja naisetkin ovat ajoittain loistaneet.
Huhtikuu oli tosiaan WWE:n superkuukausi ja tuostakin jäi useita upeita hetkiä ulkopuolelle. Esimerkiksi Enzon & Cassin debyytti päärosterissa ja 4.4 Raw-yleisön hurja möykkä ovat myös painuneet mieleen. Samoin myös NXT:n mestaruus vaihtoi omistajaa shokeeraavasti livetapahtumassa. WrestleMania ja Takeover tarjosivat huikeita hetkiä usein kappalein, mutta minulle kovin oli AJ Stylesin yllättävä voitto ykköshaastajuusmatsissa tulikuuman Raw yleisön edessä. Paljoa taakse ei jäänyt Gallowsin & Andersonin debyytti, joka tosin toteutettiin hieman tylsästi. Shane McMahonin hyppy tuntemattomaan ansaitsee myös paikkansa tällä listalla.

Toukokuuhun mahtui kaksi maksutapahtumaa, kaksi isoa kehäpaluuta ja paljon muutakin. Toukokuu 2016 tullaan myös muistamaan kuukautena jolloin Ryback, Cody Rhodes, Damien Sandow ja pari muutakin eri syistä jättivät WWE:n taakseen. Seuraavaksi kuitenkin parhaat palat.
Kuukauden kärkiviisikko ei paljoa huhtikuusta muuttunut. Ainoana erona se, että Kevin Owens korvaa Cesaron top 5:ssä ja sijoitukset hieman vaihtelivat. AJ Styles vastasi jälleen kuukauden tähtihetkistä otellessaan kaksi kertaa upeasti Roman Reignsiä vastaan ja vielä toukokuun päätteeksi nähtiin vielä hänen toimestaan shokkihetki, kun kääntyi yllättäen John Cenaa vastaan. On se vaan upea painija. Roman Reigns oli hyvä vastakappale Stylesille ja sen vuoksi myös roomalainen ilman muuta listalle kuuluu. Etenkin se Extreme Rulesin Asylum ottelu oli messevää katsottavaa ja kyllähän Ambrosen ja Jerichon feudi muutoinkin paljon herkkua tarjosi joten tämä kaksikko myös säilytti paikkansa kärkiviisikossa.
Toukokuun parhaat matsit nähtiin maksutapahtumien puolella ja kahdesta parempi oli ehdottomasti Extreme Rules, joka valloittaa mitalisijat. Yksikään noista kolmesta ei ihan vuoden matsi ehdokkaaksi nouse, mutta olivat sellaisia selkeitä neljän tähden tapauksia, joka on erittäin hieno suoritus. Arvoin ne nyt tuohon järjestyksen, mutta tykkäsin kaikista kolmesta todella paljon. Listalle mahtuu Paybackista Rybackin jäähyväismatsiksi jäänyt kohtaaminen Kaliston kanssa ja olihan se Owensin ja Zaynin ottelu myös oikein hyvä, vaikkei kohtuuttomia ennakko-odotuksiaan täysin lunastanutkaan.
Lienee turhaa enää erikseen perustella miksi valitsin 1 ja 2 noin. Nuo feudit olivat päärosterin kantavia juttuja koko huhti-toukokuun ajan. NXT:n puolelta otin mukaan Finn Balorin ja Samoa Joen mestaruusfeudin, jonka piti olla jo kuollut ja kuopattu, mutta shokkikäänteen myötä siihen tuli ihan uutta eloa ja nyt innolla odottelen miesten häkkiottelua Takeover The Endissä. Todella kauan jatkunut tarina kun laskee loppuvuoden joukkueturnaukset ja kaikki tähän mukaan.
Keskiviikkona 25.5 WWE pudotti vuoden uutispommin kun selvisi, että 19.7 alkaen Smackdown alkaa tulemaan suorana lähetyksenä ja kauan kaivattu rosterijako tekee paluun. Tämä on aivan fantastinen uutinen ja oikein toteutettuna tarjoaa huikeita mahdollisuuksia. WWE:n kesä tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa.

Kehäköysienkin sisällä koettiin makeita hetkiä, joista neljä mieleenpainuvinta tuossa listattuna.


Syö paskaa Roman! PASKAA!

What kirjoitti:Toukokuuhun mahtui kaksi maksutapahtumaa – –.

Pakko tulla gradupärinöissäni piikittämään semantiikasta sen verran, että likipitäen joka ikinen tapahtuma on maksutapahtuma – myös esim. FCF:n tapahtumat. Ei niihin ilmaiseksi pääse (pl. Snacky Slamit sun muut ilmaistapahtumat), vaan pitää maksaa. Raw'hon ja SmackDowniin pitää ihan yhtä lailla maksaa sisään, eikä ihan vähääkään. Parempi sana olisi siis maksulähetys, sillä se erottaa Extreme Rulesin ja Paybackin kaltaiset Network-eksklusiivit Raw'n ja SmackDownin kaltaisista televisio-ohjelmista, joista ei tarvitse erikseen pulittaa pennosiaan. (Tarkoituksenani ei ole päteä; olen vaan kielimiehenä kiinnostunut sanojen merkityksistä.)

Hyvää settiä Whatilta. Pitäisi itsekin jatkaa Fave Five -juttusarjaani, mutta opiskelujen viimeistely on nyt ottanut niskalenkin.

P.S. Kuukauden ottelu oli Valentine vs. Juhana Karhula (tai vaihtoehtoisesti Ricochet vs. Will Ospreay). Reignsin ja Stylesin Extreme Rules -matsi oli tosin myös oikein hyvä.

Hyvää settiä Whatilta, kyllä näitä aina nauttii lukea, mutta harvemmin mitään sanottavaa nousee.

Ottelulistauksessa yllätyin kyllä Asylum-matsin korkeasta sijasta. Omaan top femmaan tuo ei varmaan mahtuisi (ellei sitten hännille), mutta niin sitä on eri mieltymyksiä. WWE-keskeistähän tuo nyt on, itse varmaan nostaisin Ricochet vs. Will Ospreay -matsia tuonne joukkoon ja LU:n puolelta voisi nousta myös kandidaatti, jos niitä voisi mukaan laskea. Tuo fatal fourway oli kyllä paras IC-matsi pitkään aikaan WWE:ssä.

Wanhus kirjoitti:Hyvää settiä Whatilta, kyllä näitä aina nauttii lukea, mutta harvemmin mitään sanottavaa nousee.

Ottelulistauksessa yllätyin kyllä Asylum-matsin korkeasta sijasta. Omaan top femmaan tuo ei varmaan mahtuisi (ellei sitten hännille), mutta niin sitä on eri mieltymyksiä. WWE-keskeistähän tuo nyt on, itse varmaan nostaisin Ricochet vs. Will Ospreay -matsia tuonne joukkoon ja LU:n puolelta voisi nousta myös kandidaatti, jos niitä voisi mukaan laskea. Tuo fatal fourway oli kyllä paras IC-matsi pitkään aikaan WWE:ssä.

WWE-keskeistä kyllä. Kun en saa aikaiseksi muuta katsottua. Tekisi varmaan ihan hyvää vaihtelu myös painin saralla, mutta näin se vaan tuntuu menevän. Kiva, että kelpaa

Ja Enskalle, niin kyllähän maksulähetys tai vaikka livespesiaali tosiaan on käyttämääni parempi termi. Pistetään korvan taakse.